Kodin kohennusta

Sisustaminen on hauskaa. Eskon kanssa ollaan siinä aika hakoja. Luulen, että meistä saisi melko hyvän telkkuohjelmankin. ”Pientä pintaraapaisua à la kisut”. Etenkin nyt keväällä sitä haluaa jotenkin uudistua. Pudottelemme veljeni kanssa hyvää vauhtia turkiksia valkeille, meitä varten levitetyille, vilteille. Kesäkarvat, tervetuloa vaan!

Tämä on vielä vähän kesken.

Yksi tuoli remontoitiin jo niin hyvin, että Kisumummo joutui päällystyttämään sen uudelleen. Kisuvapaalla kankaalla. Hah!, sanon minä. Ei sellaista olekaan. Tuunaus on jo aloitettu.

Itse asiassa aloitimme tämän harrastuksemme jo ihan pieninä pentuina. Juuri kun oltiin saavuttu tänne kotiin Ruusutarhan kissalasta http://www.ruusutarhan.com meille tuli siivousihminen ja Mami ja Kisumummo veivät meidät kellariin, ettemme pelästyisi imuria. Ei siinä muuten ole mitään pelkäämistä. Ainoa huono puoli on, että juuri kun olemme saaneet muotoiltua jonkun vaalean pinnan vähän tummemmaksi, kaikki karvat imuroidaan pois. Joskus tuntuu, että työmme ei tässä talossa saa ansaitsemaansa arvostusta.

Nuoruusajan työ.

No, enivei, kellarissa on vierassohva. Nuoruuden innolla meni vain pari minuuttia, ja pinta oli käsitelty. Melko hyvä tuli. Makuni on tässä vuosien saatossa hieman kehittynyt, joten olen ajatellut vähän parannella tuotostamme, mutta jostain syystä ihmisihmiset eivät oikein innostu asiasta. Pyrin silityshuoneeseen monta kertaa päivässä, mutta pääsen sinne vain valvotusti, eikä siinä saa kunnollista inspiraatiota saatikka työrahaa.

Supertaiteellinen!

Esko on tietysti tuunannut raapimapuunsa tosi mallikkaasti. Toisessa ei tosin ole enää paljonkaan raavittavaa. Ja tähystystorni on nyt paljon paljon kauniimpi, eikö totta.

Tämä on hyvällä alulla.

Jos tarvitte designeria, täältä pesee. Remontoimisiin!

Taiteilija tuumaustauolla.

Lähestulkoon valmis.

Jos olisit koira...?

Otetaanpa sellainen hurja ajatusleikki, että jos olisit koira, minkä merkkinen olisit? Esko olisi luonnollisesti Kultainennoutaja. Siis musta sellainen. Kultaiselle noutajalle tyypillisiä luonteenpiirteitä Herra Wikipedia luettelee seuraavasti:

Vielä aika solakka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainennoutaja

“Kultainennoutaja on useimmiten erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa. Se on hyvin oppivainen ja helposti koulutettavissa monenlaisiin harrastusmuotoihin. Noutajille tyypillinen piirre pysytellä omistajansa läheisyydessä tekee kultaisestanoutajasta erittäin helpon pitää vapaana.”

Mitä sieltä löytyy? Voitako?

No, Eskoa ei kyllä voi pitää vapaana, kun hän ensin teeskentelee olevansa ihan kiltisti Kisumummon viltin vieressä ja sitten yks kaks onkin naapurin varaston alla. Eniten viittaankin siihen tosiasiaan, että molemmat ahmivat kaiken, minkä näkevät. Esko syö nykyään jopa tiskialtaasta ihmisihmisten ruokaa. Ja lähellä hän haluaa olla. Koko ajan. Kun Kisumummo asettautuu illalla telkun ääreen kutimensa ja teekupposensa kanssa, veljeni hakeutuu oitis syliin eikä lähde siitä pois, ennen kuin jääkaapin ovi kolahtaa.

Mami on myös blondi.

Mami olisi ehdottomasti Vinttikoira. Pitkä, solakka ja urheilullinen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vinttikoira

Mamikin on tosi nopea. Se ei tosin käy laisinkaan vinttikoirakilpailuissa, vaan ihan omissa kisoissaan vaan. Ja se on sanonut, että kun lopettaa harrastamisen, ei koskaan lopeta urheilua. Alkaa kuulemma juosta sitten maratoonia. Minä ajattelin odotella kärsivällisesti kotona, kun Mami tulee juoksureissuiltansa.

Juuri kampaajalta tulossa?

Kisumummo voisi olla vaikka Villakoira, kun se kutoo villapaitoja Eskon avustuksella kaiket illat. Musta puudeli. Hihi. Sekin käy trimmauksessa tuon tuostakin. Milloin on kihara, milloin suorempi tukka.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Villakoira

Mitä hää pohtii?

Voisiko Kisupappa olla vaikkapa Bulldoggi? Ei nyt ehkä sentään. Mutta tämähän on vain ajatusleikkiä. Eihän kukaan oikeasti haluaisi olla koira, eihän?!