Kodin kohennusta

Sisustaminen on hauskaa. Eskon kanssa ollaan siinä aika hakoja. Luulen, että meistä saisi melko hyvän telkkuohjelmankin. ”Pientä pintaraapaisua à la kisut”. Etenkin nyt keväällä sitä haluaa jotenkin uudistua. Pudottelemme veljeni kanssa hyvää vauhtia turkiksia valkeille, meitä varten levitetyille, vilteille. Kesäkarvat, tervetuloa vaan!

Tämä on vielä vähän kesken.

Yksi tuoli remontoitiin jo niin hyvin, että Kisumummo joutui päällystyttämään sen uudelleen. Kisuvapaalla kankaalla. Hah!, sanon minä. Ei sellaista olekaan. Tuunaus on jo aloitettu.

Itse asiassa aloitimme tämän harrastuksemme jo ihan pieninä pentuina. Juuri kun oltiin saavuttu tänne kotiin Ruusutarhan kissalasta http://www.ruusutarhan.com meille tuli siivousihminen ja Mami ja Kisumummo veivät meidät kellariin, ettemme pelästyisi imuria. Ei siinä muuten ole mitään pelkäämistä. Ainoa huono puoli on, että juuri kun olemme saaneet muotoiltua jonkun vaalean pinnan vähän tummemmaksi, kaikki karvat imuroidaan pois. Joskus tuntuu, että työmme ei tässä talossa saa ansaitsemaansa arvostusta.

Nuoruusajan työ.

No, enivei, kellarissa on vierassohva. Nuoruuden innolla meni vain pari minuuttia, ja pinta oli käsitelty. Melko hyvä tuli. Makuni on tässä vuosien saatossa hieman kehittynyt, joten olen ajatellut vähän parannella tuotostamme, mutta jostain syystä ihmisihmiset eivät oikein innostu asiasta. Pyrin silityshuoneeseen monta kertaa päivässä, mutta pääsen sinne vain valvotusti, eikä siinä saa kunnollista inspiraatiota saatikka työrahaa.

Supertaiteellinen!

Esko on tietysti tuunannut raapimapuunsa tosi mallikkaasti. Toisessa ei tosin ole enää paljonkaan raavittavaa. Ja tähystystorni on nyt paljon paljon kauniimpi, eikö totta.

Tämä on hyvällä alulla.

Jos tarvitte designeria, täältä pesee. Remontoimisiin!

Taiteilija tuumaustauolla.

Lähestulkoon valmis.