Terapian tarpeessa

Jotkut meikäläisistä käyvä töissä. Jopa kissat! Iltasanomat on kertonut sokeasta Turbosta, joka on terapeutti. Luulisi, että hän  tarvitsisi terapiaa, kun on sokeakin, mutta ei! Työskentelee ahkerasti joka päivä. Vahtii, että lapset tekevät läksyt ja kehrää kaupan päälle.

http://www.is.fi/perhe/art-2000001265884.html

Yksi outo piirre hänessä kyllä on: Ei mene edes ruokakupilleen, jos joku ihmisihmisistä on kipeänä. Ei sitä nyt noin vakavasti kannata työtään ottaa. Ahdistuu vielä itse, jos masu litistyy liikaa. Jotain yhteistä meillä kyllä on. Me viihdytään myös sylissä pitkät tovit. Kisumummo yrittää aina iltaisin sohvalla kutoa villatakkia. Ja sekös mahtaa olla stressaavaa. Minä lopetan tuon turhan aktiviteetin kömpimällä syliin ja kehräilemällä siinä tunnin jos toisenkin. Kyllä rauhoittuu silittelemään, laittaa kutimen pois ja keskittyy pelkästään tv-elokuvaan. Ja tietysti minuun.

Eläinterapiaa hyödynnetään liian vähän, sanoo Yle.

http://yle.fi/uutiset/3-7149748

”Nelijalkaiset ystävät ovat helposti lähestyttäviä ja rentouttavia, ja parhaimmillaan ne peilaavat ihmisen syvimpiä tuntoja paremmin kuin toinen kaksijalkainen koskaan voisi tehdä.”

Totta puhuu! Minäkin olen herkkä vaistoamaan, milloin kuka tahansa ihmisihminen tarvitsee syvien tuntojen peilaajaa. Täältä pesee!

No, onhan sitä muitakin elukoita, joita voi käyttää terapoinnissa, mm. alpakoita. Siitä kertovat Sirpucan Alpakat.

http://www.sirpucca.fi/elainterapia/

Heille on tosin jouduttu tekemään  soveltuvuustestit. Mutta kyllä hienosti läpäisivät ne. Ja nyt ovat päteviä työskentelemään klinikalla. Hyvä alpakat!

Alpakka on tosin aika kallis hankinta, jos sitä aloit jo miettiä. Se voi maksaa 2000 – 6000 euroa. Kuulostaa aika isolta määrältä. Mene ja tiedä. Heille pitää olla isot aitaukset sun muut asunnot. Mutta lammas on paljon halvempi vaihtoehto. Ja heitäkin on jo työelämässä useita.

Kaleva-lehti sanoo siitä näin:

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/lemmikki/lammas-on-oiva-terapeutti/613133/

”Lammas on terapiaeläimenä aika hyvä. Pienikokoisena sitä on helppo lähestyä, ja ulkomuotonsa ansiosta erityisesti karitsat ovat hellyyttä herättävä. Ikäihmisillä lampaaseen liittyy usein paljon omakohtaisia muistoja.”

Ja lupaan, että pehmeitä ovat ja tosi tosi ahkeria! Kannattaa kokeilla. Hänet voi hankkia omaksi 200 – 300 eurolla. Tämä on ehkä vähän vähemmän kuin alpakasta…? (Tassut loppuu kesken näin isoissa laskutoimituksissa.)

Mutta vielä edullisempi on oma kana 20 - 50 euroa. Hänkin voi kaakattaa terapialoitsuja korvaasi erittäin ammattimaisesti. Ei se aina ole hinnasta kiinni. Yle kertoo asiasta näin: 

http://yle.fi/uutiset/3-7910108

Hän tulee myös syliin, mutta tietääkseni kehrätä ei osaa.

Koirat ovat sen sijaan haastavia. He saattavat joskus itsekin kaivata mentaalista apua, sanoo Keski-Uusimaa: 

http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/463202-koirakin-voi-tarvita-terapiaa-karsivallisyys-tepsii-kaytosongelmiin

Syyt käytösongelmiin voivat olla moninaiset: sairaus, pelko tai ärsyttävät naapurit jopa. Kannattaa viedä nopeasti hoitoon. Joko hurtta tai naapurit.

Myös oma isäntä tai emäntä voivat olla syynä koiran ongelmiin, sanoo Turun Sanomat:

http://www.ts.fi/teemat/luonto/50450/Koiran+aggressiivisuus+johtuu++omistajan+huonosta+kaytoksesta

Olen herkkä sielu ja vaistoan helposti, jos ilmapiirissä esiintyy ahdistusta. Tästä syystä perustinkin Kisuterapiakeskuksen. Se toimii täällä meillä, joten tervetuloa, jos päässä kiristää. Toimimme näin:

1.     Aamulla kuuntelemme korva tarkkana, milloin Kisumummo ja –pappa heräilevät. Ryhmitymme valmiiksi oven taakse parijonoon. Eskon tehtävänä on maukua ovi auki. Siihen ei yleensä mene kauan.

2.     Kun ovi aukeaa, loikkaamme upealla yhdellä ponkaisulla Kisumummon masun päälle seisomaan. Siihen mahtuu juuri ja juuri kaksi keskikokoista terapiakissaa.

3.     Sitten vain tallustelemaan mahan päällä edestakaisin.

4.     Jos vielä esiintyy ahdistusta, työnnämme nenämme aivan ihmisihmisen nenään kiinni ja hönkäilemme virkistävää ilmaa nenusta sisälle. Tähän voi kulua aikaa vaihtelevasti riippuen ahdistuksen määrästä.

5.     Sitten asetumme masun päälle pitkällemme ihan sydämen ja keuhkojen päälle. (Toinen käy kyljen viereen, koska makuulle ei mahdu kahta kissaa.)

6.     Sitten vain kehräämään pontevasti.

Tämä on sitä oikeaa lähiterapiaa.

Autoin Kisumummoa voittamaan pelissä.

Ja kaikki tämä ihan ruokapalkalla vaan. Kannattaa kokeilla. Purr-purr! Niin, ja hyvää Wappua!

Ennakkoluuloinen terapeutti saa palkaksi raakaa kalaa.

Esko! Tutki tarkkaan, voiko sitä syödä.

Sitähän minäkin, kuka nyt raakaa kuhaa söisi.

Mitä ihmettä?! Hän syö sitä!

 

Anteeksi, nyt on pakko mennä. Yök!

Kaikkien kanssa pitää olla

Heissuliveissuli. Mamin vieraskissat pitävät hyvää huolta, että Mamilla on ihanaa. Suotakoon se heille.

Kummallahan on hauskempaa?

Hoitajallakin on oltava lakisääteinen tauko.

Jin ja Jang?

Minä taas olen ahkeroinut kutsukorttien kanssa, kun Kisummo ja –pappa täyttävät tänä vuonna 120 vuotta. Se on niin paljon, ettei minun laskupääni siihen oikein riitä, kun tassutkin loppuvat kesken.

Hohhoijaa. Raskasta on.

Tässä prototyyppi.
Pääsee ehkä tarkastuksen jälkeen tuotantoon.

Pääsiäinenkin oli ja meni. Munista kuoriutui mitä ihmeellisimpiä asioita. Siis kisuja! Ihanaa. Esko vahti niitä ensin oikein olan takaa, mutta me laitettiin ne sitten kanatarhaan. Ensin eivät meinanneet ottaa joukkoon, mutta kävin sanomassa, että ei saa syrjiä, vaikka eivät tipuja olekaan. Ja niin siinä rinnakkaiseloa vietettiin sulassa sovussa.

Tässä on selvästi työnohjaustuokio meneillään.

Hetkinen! Ettekö huomaa, että siellä on muitakin?

Noin. Oho, yhtä alkoi jo väsyttää.

Tämä söpöläinen kuoriutui munasta ihan itse!

Hmm. Tämä näyttää olevan
yhden henkilön alue.

Tämä yksiö on myös yhdelle.

Sturtsileikki on kesken.

Jos joku ei aina jaksa olla kaikkien kanssa, voi etsiä ihan oman reviirin ja oleskella siellä niin kauan, että taas jaksaa. Kisupappa kokeili laittaa lattialle nauhasta neliön ja toimihan se! Jonkun kisuhenkilön Mami oli hämännyt häntä teippaamalla reviirin lattialle. Siitä kertoi Iltalehti näin:

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/201704132200102469_fd.shtml

Nyt en tosin ihan hoksannut, missä kohtaa se hämäys oli.

Kun Esko sai nauhareviirin, minulle tuotiin ihanaakin ihanampi kassi!

Mami oli hoitamassa Monsieur Napoleon Bonapartea sillä aikaa, kun Kisueno oli hurvittelemassa ulkomailla. Napsukin sai ikioman kassin. Kiitos, Mami-kulta.

Oman Iskän sylkässä on kyllä kaikkein paras.

Päivähalit.

Napsukka nauttii meidän vanhasta kiipeilytelineestä. Me ei siitä oikein enää välitetty. Eikä tosin välitetä uudestakaan, mutta onhan se ihan kaunis sisustuselementti.

Viela mainitten koilakielen kulttitta. Tellainen pikaopat loutuu Hetalin kuukautiliitteetta. 

http://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005150683.html

Kolottan vielä, että kissalässytys on tuosta tietysti kehittyneempi muoto. Me otataan tentään etu- ja takavokaalit. Miäy!

Taljakuvittakin otataan vielatta kieltä, tanoo Jarla-tetä

Anteeksi, kun täytyy nyt lopettaa. Nimittäin kärpäsenmetsästyskausi on alkanut. Miäy. Siis miau!

Miksi aina pitää siivota?

Viidakko tuli meille, kun me ei jaksettu lähteä sinne.

Hohhoijaa. Nyt kun Mami ei enää asu kotona, meillä ei pysy paikat yhtään hyvässä kuosissa. Vaikka kuinka Eskon kanssa laitellaan tavarat oikeille paikoilleen, Kisumummo ja joskus –pappakin viskelevät ne minne sattuu. Mutta kärsivällisesti veljeni kanssa jaksamme vielä siivota jälkiä. Toivottavasti oppivat pian, ettei saa sotkea koko ajan. Täytyy meidän saada rentoutuakin joskus.

Eskolla on kova työ laitella koti kuntoon.

Siinä se on nätisti.

Eikö me olla jo monta kertaa sanottu,
että tämä ei kuulu pöydälle!

Siinä on sille oma paikka.

Entäs tämä yksinäinen enkeli-raukka,
joka nurkasa joutuu kököttämään.

Tässä on paljon parempi. Saa edes vähän huomiota.

Pakko välillä levähdellä.

Kisumummo laitteli kevätinnostuksessaan yrttitarhan keittiön ikkunalle. Se on muuten ihan mukava, mutta nyt en näe kunnolla tuota kelpo lumisadetta, mikä antaa taas yhden hyvän syyn pysytellä sisällä. Täällä sitä hommaa riittääkin. Piti miettiä pari tuntia, täyttäisinkö ensin veroehdotuksen vai ompelisinko sitä ennen kevägarderoobin. Päädyin sitten lopulta ompeluhommiin, mutta kyllä ne veroasiatkin tuli hoidettua. Olenhan kätevääkin kätevämpi kissa.

Väsyttää tämä ainainen valintojen tekeminen.

Okei. Tämä siis ensin.

Siinä se 3 minuutin ulkoilu oli.
Esko, tule sisälle, tule!

Hän kiittää portaita, että ne vievät turvallisesti kotiin.

Pakko pestä ikävä raitis ulkoilma pois.

Anteeksi, kun en muistanut varoittaa
näistä pelottavuuksista.
Toivottavasti olet kunnossa.

Tällaiset jättivät jälkeensä.

Kevät tuli...

...ja meni.

Sunnuntaina meillä tehtiin pihahommia, kun Kisumummo ja –pappa luulivat, että kevät tuli. No, ei tullut kuitenkaan. Esko-Peskokin oli mukana, mutta onneksi älysi tulla pian sisätiloihin. Siellä näes liikkui outoa porukkaa vitsat heiluen. Jättivät niitä pari meillekin. Minä tarkkailin silmä kovana tilannetta ruokasalin pöydältä. Tietysti kaksi tassua ikkunalaudalla, kuten kuuluu ollakin. (Meillä on siis kahden tassun sääntö edelleen voimassa. Välillä menen laskuissa kyllä vähän sekaisin.)

Hyvää pääsiäistä sinullekin! Miu mau, herkut mulle!

Pääsiäinen tulee - oletko valmis?

Meillä touhotetaan kovasti pääsiäisestä. Minun mielestäni vähän liikaakin. Suklaamunia ostellaan kaupasta ja kootaan yhdessä niiden yllätyksiä. Kisuenokin käväisi yhden rakentamassa. Ei ole nikkari-ihminen hän. Toisin kuin Mami. Käden käänteessä Smurffitalon tekaisi.

Hmm...?? Mikä tämä muka on?
Jokin epävakaa jakkarako?

Jaa! Bumerangihan se.

Näin näppärä on Mami!

Siellä on Smurffin hyvä asustella.

Sillä aikaa minä autoin Kisumummoa ompelutöissä. Hyvä tuli, vaikka saksien käyttö ei minulta vielä luonnistakaan. Oltiin kaikki oikein tyytyväisiä töidemme tuloksiin.

Saisinko vähän pienemmät,
käpäläergonomiset sakset, kiitos.

Hienoa jälkeä tulee, eikö totta?

Viime viikolla ihmettelin, mitä meillä kasvatellaan ikkunalaudalla. Että onko se vallan syötävää. Ja onhan se! Esillepanoa voisi vielä hieman hioa. Tuppaavat kupposet kaatuilemaan, kun ohranversoja nakerramme.

Tarjoilija! Ensimmäinen kattaus on valmis.

Mamilla on kiirettä, kun pitää taas pääsykokeisiin lukea. Olen ollut vähän huolissani, että miten pärjää, kun en pysty täältä käsin auttamaan. Mutta huojennuin kovasti, kun kuulin, että  apulaisia riittää. Kovin ahkeria näyttävät kaikki sielläkin olevan. Kyllä yliopiston ovet Mamille ihan varmasti aukenevat. Siis toisetkin ovet. Sehän opiskelee jo, mutta haluaa vaihtaa. Ihmisihmiset ovat niin kovin levottomia. Ensin halutaan yhtä ja sitten toista. Minulle kyllä kelpaa ihan tämä nykyinenkin. Pitää vaan ottaa ihan rauhallisesti ja tuumia asioita eri kanteilta - siinä torkkujen väleissä.

Hyvä, että näytät Mamille
sivun, mistä pitää jatkaa.

Jess! Painele vielä vähän tietoa masuun.

Kiirettä näyttää pitävän.

Me ollaan myös ulkoiltu. Kuistilla minä ja Esko-Pesko käväisi ihan pihalla. Kylmää oli. Kevätilma on niin petollista. Mutta ihanaa on mennä sen jälkeen peiton alle lämmittelemään. Mene sinäkin!

Hrr... Kylmä tulee.

Söpö pentu, eikö totta?