Mitäs me lemmikit

Esko, älä mene yksin!

Hei taas! Kesä on vallan hyökännyt päälle. Ihanan lämmintä on karvalankamatolla auringonpaisteessa loikoilla ja miettiä elämän arvoitusta. Ja uloskin on voinut mennä – tosin harkitusti. Esko se ryntäilee suin päin pihamaalle, jopa ilman valjaita. Minä taasen kunnioitan sääntöjä. Sääntö numero yksi: ”Älä koskaan kävele itse ulos ovesta, vaan anna henkilökunnan kantaa.”

Kisulla pitää olla aina raikasta vettä.

Esko oli löytänyt ulkoa itsellensä ystävän. Tai no, ehkä ystävä oli löytänyt hänet, koska Esko oli tukevasti kiinni rapun kaiteessa eikä päässyt karkuun. Pieni musta kisu oli tullut tervehtimään. Tai itse asiassa pelottelemaan Eskoa. Kisupappa meni oitis pelastamaan veljeni tunkeilijan kenties pahoilta aikeilta.

Esko vaanii lemmikkiä.

Pihalta Esko löysi onneksi itselleen tosi lemmikin. Mutta sitten hän söi sen. Muutaman jätti Kisumummollekin ihailtavaksi.

Peto ruokailemassa.

Minullakin on lemmikki.

Meillä on kaikenlaista tuoksinaa nyt, kun Mamin ylioppilasjuhlat lähestyvät. Minä olen lemmikkien syönnin sijasta paneutunut auttamaan kaikessa, mihin vain ehdin.

Petaamisessa pitää olla nopea.

Petaan aamulla sängyn, askartelen marsipaaniruusuja ja sen semmoista. Pitää etsiä itselleen kosolti korviketekemistä, koska Mami on hyljännyt meidät. Se meni hoitamaan Napsu-serkkua, kun Kisueno lähti Saksanmaalle asti urheilemaan. Se on tosi hyvä nettipeliurheilija. Peukaloissa on voimaa vaikka muille jakaa. 

Tässä autan Mamia lukemaan lehteä.

Voitaisiinko jo mennä sisälle. Eikö 2 minuuttia ole riittävästi?

Onhan hän aika söpö...

Toivottavasti Mami tulee pian takaisin, ettei tarvi koko ajan turvautua kakkos- ja kolmosvaihtoehtoihin. Siis Kisumummoon ja –pappaan. Nyyh.

Pullervot ja Kullervot

Pullervo, kuuluisa norppa on hän.

Hän on saimaannorppa, jota pitää kovasti suojella, koska Pullervolla on ongelmia:

Löytyi! Laatikosta tällä kertaa.

Ilmastonmuutos, kalaverkko, ranta-asutus ja vieläpä se, että hän ei löydä välttämättä toista norppaa. Kuulostaa surulliselta. Onneksi minulla on veljeni Esko, jonka löydän monta monituista kertaa päivässä milloin mistäkin.

http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/?endorseimage=8452

Mutta koska Pullervolla on näin paljon kaikenlaisia vaikeuksia, suojelkaamme häntä sankoin joukoin. Onneksi myös Wwf tekee näin. Se on Maailman luonnon säätiö.

Joskus tuntuu, että minäkin tarvisin suojelua. Esimerkiksi hampaiden harjausta tai kynsien leikkausta silmällä pitäen. Mutta pienet ovat minun huoleni verrattuna Pullervoon.

No, enivei. Oletkos jo käynyt fanittamassa Pullervon kiveä Norppalivesta? Hänellä on nimittäin ikioma tv-show. Vähän niin kuin Arto Nybergillä, mutta tässä ei puhuta niin pitkästyttäviä.

http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/

Kuuluisa Pullervon kivi.

Hei! Siellä hän on!

Meissä on Pullervon kanssa jotain vähän samaa, eikö totta?

Joskus saattaa itse päähenkilökin kömpiä kivelle köllöttelemään. Nautinnollista on katsoa tätä vauhdikasta luontodokumenttia itsekin kyljellään kellien. Kokeile vaikka. Moni muukin on käynyt. Ihan paras tv-ohjelma ikinä!

Sitten on toinenkin kivihenkilö, Kullervo nimittäin. Sen leivän sisään tuhma Pohjolan tytär leipoi kiven ja puukko vallan katkesi. Niin ei saa tehdä! Ja muuten, Kullervo ei oikeasti kiroillut. Itki, mutta rumia ei puhunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kullervon_kirous

Voit käydä lukemassa koko tarinan ja monia muita hurjia seikkailuja Kalevalasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevala

Lähdenkin tästä telkkua katselemaan.

Superkissa

Elvytys on tärkeä taito osata. Muun muassa punainen risti kertoo siitä. Käypä vaikka katsomassa:

https://www.punainenristi.fi/ensiapuohjeet/elvytys

Voit myös katsoa videota, jos et jaksa lukea.

https://www.youtube.com/watch?v=8QnMMPZUwgA

Minä olen usein aamuisin huolissani ihmisihmisteni terveydentilasta. Minun masuni sanoo, että on ylösnousemuksen aika, mutta siellä vaan sängyn pohjalla lojutaan tiedottomina. Siksi olenkin opiskellut oikeat elvytysotteet.

Painelun jälkeen tulee hengitys.

Se menee näin: Astu pehmein tassuin rintakehän päälle. Tällä kertaa kuono ihmisihmisen naamaan päin (joskus tepsii myös toisen pään työntäminen etummaisena). Sitten polje varmoin, mutta hellin ottein rintakehää vuorotahtiin. Väleissä hönkäile nenään. Ja usko tai älä! Tämä tepsii joka kerta. Henkiin heräävät ja rientävät alakertaan kaatamaan kuppeihin ruokaa.

Närhi laulaa kauniisti myös tästä kappaleessaan Supersankari:

- Ja vaikka väkisin, vaikka väkisin, mä käynnistäisin sun sydämen…

https://www.youtube.com/watch?v=CqFOeWTeEd0

Söpöä, eikö totta.

Kumma kyllä Herra Wikipedia soimaa närheä sanoen siitä, että Närhen tavallisin ääni on voimakas, ruma rääkäisy, jota se käyttää sekä varoitus- että kutsuäänenä. Minä olen kyllä aivan eri mieltä. Kauniisti laulaa se. Miau!

Söpö on, sanoo Herra Wikipedia mitä tahansa.

Kissaloistossa Amsterdamin

Meillä ei ihmisihmiset sitten pysy millään aloillaan. Aina ollaan menossa tai tulossa. Matkalaukkuja pakataan ja puretaan. Ja me ahkerat kisut tietenkin autamme parhaamme mukaan. Jostain syystä sitä ei aina oikein osata arvostaa.

Pitkä häntä on vähän yliarvostettu koriste.

Tällä kertaa Kisupappa vei Kisumummon Amsterdamiin. Siellä olikin kissanähtävyyksiä vaikka muille jakaa. Lähes ensitöikseen kävivät kissamuseossa ja sen jälkeen nauttimassa virvokkeita paikallisen kisun kera. Hänellä oli kuulemma valtavan pitkä ja komea häntä. Napsu-serkku tulisi kateelliseksi, jos kuvan hänelle näyttäisi. Mutta eihän me näytetä. Annetaan serkkupojan kuvitella, että hänen häntänsä on Euroopan kaunein. 

Sillä aikaa kun nuo vanhukset laiskottelivat puukenkien maassa, me pidimme kotia pystyssä ja ohjeistimme minkä ehdimme ihmisnuorisoa tekemään parhaansa äitienpäivän eteen. Kisueno kävi pesemässä ikkunat. Nyt niistä muuten näkee paljon paljon paremmin läpi kaikkea mielenkiintoista, kuten kärpäsen. Ja myös erinäisiä pelottavia seikkoja, kuten naapurin kissan (Mami tosin nauroi, että oli mukamas vain kolmasosa Eskosta) sekä petollisen oravan. Näkeeköhän ne muuten myös meidät nyt paremmin? Hirvittävä ajatus. Pitää varmaankin lymyillä verhojen väliköissä.

Kaunis on ja varmasti maistuu!

Kisumami siivosi hiki hatussa. Sillä on kyllä hyvä tekniikka, johon pystyvät vain ihmisnaispuoliset ihmiset. Kun toinen käsi on imurin kahvassa, toisella voi somettaa kännykällä. Ja samalla kun kyykistelee (siis jos kyykistelee) sohvien ja sänkyjen alle imuroimaan, voi tehdä jalkakyykkää samalla. Tehokasta on. 

Toinen kisueno kokkasi gourmet-ruokaa, mitä me emme tietenkään olisi suuhumme laittaneet. Mutta hyvin näytti maistuvan kaikille. Mami vielä valmisti vaahtokarkkeja ja ison kakun. Mikä parasta, Kisutäti tuli Oulusta asti lellimään meitä. Lähetteli välillä vain hätäviestejä, ettei pääse ulos muiden joukkoon, kun me makoiltiin vuorotellen masun päällä. Ihanaa oli kaikilla siis.

Museossa nähtyä:

Kisut temmeltämässä.

Pelottava katukatti.

Kissalan nukkekoti.

Kylpytuokio.

Amsterdamilaista kaupunkikuvaa. Somistusta asunnon ikkunassa:

Amsterdamilainen koristekissa. Onkohan se muuten vielä elossa?

Sydäntikkariterkut kaikille!

Tämä tulee meidän kodin oveen. Tosiasiat on vain hyväksyttävä.

Hän ei tykkää olla esillä.

Kisutäti on ihan paras!