sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Suolia ja himpun verran huolia


Hei vaan taas! Musiikki on iloinen asia. Muistatko, miten suosittu aikoinaan oli ”Mustan kissan tango”. Se kertoo selvästi minusta – ja ehkä vähän myös Eskosta. Kuuntelepa vaikka:

https://www.youtube.com/watch?v=KQp54ZGHA3M

Paksut on, eikö totta?!
Sanat voisi mennä kyllä näin: ”Jos mustan kissan saisin, mä sitä tanssittaisin. Ja mustan kissan posket ne paksut posket on.”  Jää kyllä vähän soimaan korvien väliin. Yritäpäs sanoa oikein nopeasti monta kertaa peräkkäin: ”Mustan kissan paksut posket, mustan kissan paksut posket, mustan kissan paskut pokset…” No, heti menin sekaisin. Pitää vielä himpun verran harjoitella.

Kolme kissanpoikaa, Nippe, Nappe, Nöpötin, meni saunaan siinä yhdessä hauskassa lastenlaulussa. Minä en kyllä mene saunaan, mutta mankelointihuoneeseen aina, kun vain pääsen. Ja J. Karjalaisen ”Väinö, Väinö, missä on se Väinö” on kanssa oivallinen tarina kisusta, joka lymyilee piilossaan.

https://www.youtube.com/watch?v=zipBOlK1tDU

On aina mukavaa, kun joku huutelee minua pois kellarista: ”Väinö, tse, Väinö, tse!” Silloin tulen, jos joudan. Joskus vähän harmittaa, kun on juuri suuri filosofinen viisaus ajautunut pääni sisään ja pitäisi kömpiä ylös. Mutta jos Se Ihana Tyttö kutsuu, sitä ei voi kyllä mitenkään vastustaa.

Mami kuunteli eilen radiosta Juha Tapion laulua ”Tykkään susta niin, että halkeen.” 


Siitä tulee kyllä ihan kamala olo. Ajattele nyt, kun joku halkeaa tykkäämisestä. Suolet vain leviää pitkin lattiaa. Yök!

Esko muuten yhtenä päivänä lähestulkoon söi suolia. Nimittäin kaksi silakkaa. Kisumummo heltyi antamaan, kun Esko on ollut tiukalla dieetillä ja hoikistunut kovasti.  Minä en kuuna päivänä söisi eläintä. En etenkään kuollutta. Vatsassa kiertää jo pelkkä ajatuskin. Kärpäsiä ei tosin lasketa. Niissä on paljon proteiinia, eikä niitä oikeastaan voi sanoa eläimiksi. Muutoin syön sivistyneesti kuivaruokaa omassa yksityisessä ruokasalissani kellarin oven takana.

Jari Sillanpää laulaa: ”…sä ansaitset kultaa…”

https://www.youtube.com/watch?v=eAFRWQgwet0

Ja niin se on. Mami on mun Kulta isolla K:lla. Ja kultaa tuli! Hyvä Mami!! Kinuskikissa käskee muuten tehdä seeprakakun. Siitä tuli hyvä kultamitalikakku. Kisumummo teki sen valmiiksi jo ennakkoon aamulla, kun Mamin kisakunto näytti niin hyvältä. http://www.kinuskikissa.fi/suklaaseepra/

Huolestuin hiukkasen kyllä Afrikan seeprojen tilanteesta. Että kauhea on kohtalo päätyä elämänsä viimeisinä hetkinä kakuksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Seepra

Kultaa on pokaalissa ja seepran päällä.



maanantai 25. tammikuuta 2016

Kissanainen

Hei! Muistatko Tollon uskomattoman tarinan? Tänään tulee telkusta, miten kissanainen elää öisin (Teema klo 23:00). Se on kisuloukuttajien kuningatar. Kannattaa katsoa!

http://www.tuffifilms.com/fi/tuotanto/kissanloukku


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ulkoilua ja mulkoilua

Sääennustukset pitivät taas paikkansa. Kun Kisupappa lähtee työreissulle jonnekin lämpimään, me saadaan rutkasti lunta. Ja niin kävi eilenkin. Tiesin sen!

Lumi on ihana asia. Kaikesta tulee niin söpön pehmeää ja valkoista. On hauska makoilla lämpimän patterin päällä ja katsella ulos pikku hiutaleiden leijailemista alaspäin. Siinä voi viettää tunnin jos toisenkin ja miettiä syntyjä syviä. Ja bonuksena pelottavat oravat pysyvät poissa ikkunalaudoilta. Inhottavaa, miten ne kurkistelevat sisälle nokka lasissa. Joidenkin mielestä nekin on suloisia, mutta petoja ovat, sanon minä!

Standardin mukaan tehty on.
No, enivei. Kisumummo oli eilen töissä melkein koko päivän ja kun se tuli kotiin, alkoi hankkiutuminen lumitöihin Mamin kanssa. Lapiot viuhumaan ja harjat huiskimaan. Hienoa jälkeä tuli. Meillä on vain aika pieni piha ja lumen määrä on tänä talvena ollut melkoinen. Kuulemma rannikolla kun sataa lunta, sitä tuleekin roppakaupalla. Ja näin on.

Kisupapan auto leikkii lumiukkoa.
Ennen matkaa Kisupappa oli tekemässä lumitöitä eikä kerta kaikkiaan ollut muuta paikkaa kuormille kuin viedä niitä tien toiselle puolelle. Eikös siihen tullut sitten naapuritalosta joku heppu seisoskelemaan jouten oloisena. Kun Kisupappa ulkoili lumen kanssa, naapuri mulkoili lumikasaa. Ja tokaisi, että lumet pitäisi kuskata omalle pihalle eikä tien varteen. Jos joku tulee Kisumummolle huomauttelemaan, se räpsyttelee silmiään ja pyytää auttamaan. Huomauttelijat häipyy alta aikayksikön omille pihoillensa ja mulkoilevat sieltä turvallisen matkan päästä.

Olen kovasti pohtinut sitä, kenen lunta se on, joka taivaalta satelee? Jos se tulee ajotielle, se on kuulemma kaupungin lunta. Iso iso traktori tulee (aina vasta muutaman päivän päästä) ja ajelee lumet jalkakäytävälle meidän portin eteen. Ja siihen ne jäävät, kunnes meidän palvelusväki kolaa ne pois. Koska silloin se on kuulemma meidän lunta. Jos traktori päättää tulla vielä uudelleen ja ajaa ne lumet jalkakäytävältä pois, tulee lasku perässä. ”Kaikkihan on maksettava, eikös juu…”, sanotaan laulussakin. Ja poliisikin jo puuttuu asiaan, sanoo HS. Hih, sanon minä.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1452567906757


Kaunista on ja rauhallista.
Mami ja Kisumummo tulivat sitten sisälle posket ulkoilusta punaisina ja alkoivat keitellä kuumaa, paksua kaakaota - ja houkutella meitäkin haistelemaan ulkoilmaa. Lumessa olisi kuulemma kisunkin mukava pyöriskellä. Me Eskon kanssa pyöriskeltiin eteisessä. Haisteltiinkin. Kuistille asti ei sentään menty, vaan pyörähdeltiin siitä takaisin takkatulen äärelle. Meillä on nyt ulkoilut ulkoiltu ja mulkoilut mulkoiltu. Minä ulkoilen seuraavan kerran sitten kesällä. Yleensä kesäkuusta elokuuhun. Tai riippuen ilmoista juhannuksesta elokuuhun. Joku päivä. Tai jos tarkempia ollaan, ehkä heinäkuussa, jos on kärpäsiä ja paistaa aurinko. Ehkä.
Kaunista on eikä yhtään oravaa!

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kisoja ja kissoja

Joulun aikaan Kisutäti oli täällä siis Minionsien kanssa. Kisumamin Kisupoikaystävä kysyi oudon näköisenä, onko Kisutädilläkin Saksassa kissoja. Tähän se vastasi diplomaattisesti: ”Ei…. Vielä.”

Tiedän, että kyllä se heti ottaisi, jos sen Kisuavomies ei pelkäisi niin paljon. Kisutäti näki jo itsensä vetelehtimässä sohvalla ja silittämässä kisupentua sillä aikaa, kun Kisuavomies tyhjentää vessassa hiekkalaatikkoa samalla kun varaa rokotusaikaa pennulle ja kirjoittaa muistilappua, mitä eläinkaupasta pitää ostaa. Hihi!

Aika hyvä. Just sieltä... vielä vähän... Aaahh.
Minulla on ollut vauhdikas viikko. Kisumummo lähti vihdoin kellariin silityshommiin.  Minä menin tietysti mukaan, koska nautin silittämisestä kovasti. Siellä on minua varten oikein silityslautakin. Se on mukavan pehmeä ja riittävän iso, että voi venyttää itsensä oikein kunnolla pitkäksi ja litteäksi. Vinkkinä kaikille, että näin silitettävää pintaa on enemmän.  Mankelointi ei ole niin minun juttuni, vaikka siinä tulisikin aika litteää jälkeä.




Viikonloppu oli aika jännittävä. Mamilla oli kisat ja tietysti kissat myös mielessä. Kilpailuja oli niin paljon joka puolella, että kaikki aika meni tulosten seuraamiseen ja omiin kisoihin valmistautumiseen. Hopeaa tuli ja loppukisapaikka. Jess! Hyvä Mami! Palkintokaapissa alkaa olla ahdasta. Ihmisihmiset on jo siirtäneet ilman lupaani minun upeita ruusukkeitani ja mitalejani syrjemmälle, että Mamin pokaalit mahtuisivat paremmin. No, annetaan Mamin nyt nauttia. Käyn sitten myöhemmin järjestelemässä kaapin uuteen uskoon.
Esko ttutkii kisatuloksia silmä tarkkana.
Hei! Älkääpä tönikö siellä! Kaikki mahtuu kyllä.


Viisaampana annan periksi.


Kisumommo antoi meille vanhan koirapannumyssynsä, kun hän sai joulupukilta uuden kisumyssyn. Meillä tuli vähän nokkapokkaa, kun Esko omii sen jatkuvasti omaksi reviirikseen. (Kisuilla pitää olla aina oma reviiri)

Oivallinen reviiri. Pehmeä ja sopivan kokoinen.
http://www.elaintieto.fi/lajit-complete-info/kissa/kissa-luonnossa.aspx

Päinvastoin kuin Eläintieto väittää, meille brittiläisille herrasmiehille riittää reviiriksi ihan hyvin pikkuinen pahvilaatikko, mini-Ipadi tai vaikkapa pehmoinen pannumyssy.  Minähän en ulos lähde, en ainakaan talvella. Täällä sisätiloissa riittää seikkailuja yllin kyllin. Ja kun päässä on tarpeeksi ajatuksia ja mielikuvitusta, niitä voi keksiä lisää.

Milloin me syödään?
Mamin mitalikaakaot.
Eskosta puheen ollen. Hän on vieläkin laihiksella. Ja se ei ole rakkaan veljeni oma ajatus ollenkaan. Ihmisihmiset nousevat ylös kuka mihinkin aikaan ja Esko pyytää kovaäänisesti jokaiselta vuorollaan ruokaa. Hän on jo alentunut maistelemaan ihmisihmisten eineksiä. Yök!, sanon minä.


Minun ei tarvitse lainkaan laihduttaa. Kuntoiluksi riittää venyttely ja aivojumppa. Sydänterkut kaikille! Miau!

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Maassa rauha ja kisuilla hyvä tahto

Vihdoinkin ne pikku Minionsit lähti. Viikko komerossa tuntuu jopa minusta aika tylsältä. Mutta selvisin.

Täällä oli hirveää huutoa, kun ihmisihmiset katsoi telkusta, miten sinivalkoiset pikkuihmiset riensi mustan hiiren perässä pitkin jäätä. Suomi kuulemma voitti. Ja sen kyllä kuuli! Hurjaa menoa Pohjolassa.

Autoin eilen Kisupappaa purkamaan joulukuusen. Tai olin tehnyt sitä jo öisin pitkin viikkoa, kun ne Minionsit oli kerrankin hiljaa ja nukkumassa. Meidän kuusi koristellaan aina perinteisesti Mamin, Kisutädin ja Kisuenojen mini-ihmisinä tekemillä koristeilla. On olkisydämiä, olkikelloja, palloja ja ties mitä. Parhaita on – tai oli - käpytontut. Meillä on vielä yksi jäljellä. Tai siis oli. Nyt se on kaksi. Käpy ja Tonttu. Toivottavasti Kisumummo tekee niitä vielä joskus lisää.

Olisi mukava, jos Kisupappa joskus jättäisi meille kuusen tähystystorniksi. Eihän sitä koskaan tiedä, keitä pihamaalla liikuskelee. Olen nähnyt ainakin yhden aika hurjan näköisen oravan ja keltaisen äkäisen pikkulinnun. Tai olisiko ollut nälkäinen. Nyt on niin hirvittävän kylmä, että pikkutiputkin jäätyy ilmaan lentäessään. Niitä voi kuulemma kesyttää antamalla ruokaa.

Tää on talitintti.
Herra Internet osaa neuvoa ruokinta-asiassakin.

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml

Muista, että jos aloitat ruokkimisen, jatka sitä kevääseen asti, kiitos!

Mutta vielä siitä joulupuusta. Kauneimmat koristeet ovat tietysti me – minä ja Esko.


Hyvää kisuvuoden jatkoa sinulle! Miau!

Etsi kisu kuusesta.

Kauneimmat joulukoristeet.