Kuvasarjoja ja sarjakuvia

Hei! Meillä kävi jouluna paljon vieraita, ystäviä ja lemmikkejä kylässä. 

Jännittävää on.
Varo, ettei hartiat tule kipeäksi!

Mami toivoi, että itse Joulupukki tulisi aattona. Ja tulihan se! Mami oikein istahti syliin ja lauloi. Ja sai kyllä paljon lahjoja. Niin kiltisti on ollut. Me ei Eskon kanssa niin kovin välitetty tästä yllätysvieraasta, mutta kun lähti, alettiin heti auttaa lahjojen avaamisessa.

Ensin pitää tutkia, mitä ollaan saatu.

Ja sitten vielä vähän tarkemmin.

Pakettien kestävyys on testattava.

Olisiko pohjalla vielä jotain...?

Tää näyttää olevan Eskolle.

Me saatiin Oulun Kisutädiltä oma lemmikki. Tosin yhteinen. Siis puoliksi. Kun sitä jahtaa takaa, se vinkuu. Haha! Ja kyllähän me sitä jahdataankin. 

Ihan kiltti on, vaikka näyttääkin kieltä. 

Ehkä hauskin jouluvieras oli Kisuenon Kisutyttöystävän koira. Cindy on nimeltään hän. Aika söpö – koiraksi. Mutta vähän leuhka. Ei ollut meitä näkevinäänkään. Mutta suotakoon se sille. Me osataan olla kyllä aika pelottavia, kun hiiviskelemme hipihiljaa mustina panttereina vaan. Kisutädin antama lemmikki kyllä piilotettiin siksi aikaa, kun Cindyllä on tapana nylkeä kaikki hiiren kokoiset ja sitä pienemmät.

Söpö lelukoira.

Ei ole näkevinäänkään, huomaatko?!

Toivottavasti sinullakin oli hauska joulu. Meillä oli. Napsu-serkusta en tosin tiedä, kun joutuu aina olemaan koko joulun yksin kellarissa. Mutta se on hänen ihan oma vikansa. Miksi on sellainen kuningas. Monsieur Napoleon Bonaparte! Meidän sukulaisten kesken kyllä ihan Nape vaan.

Joulun taikaa

Täällä on ollut touhua ja tohinaa. Kuten varmaan sielläkin. Kisumummo tuossa miettii, että onko Jeesuksen synttärit oikeasti tänään vai huomenna. Kisueno korjasi, että itse asiassa ne on kesäkuussa, että turha vaivata sillä päätänsä. No, kesällä voidaan sitten juhlia niitä toisen kerran, vai mitä?

Tänään Kisumummoa autettiin joulupetien petaamisessa. Aina, kun meille tulee joku yökylään, meille laitetaan lattialle puhtaat lakanat patjoille. Siis meille kisuille. Me annetaan kyllä ihmisihmistenkin nukkua niissä yöllä. Sen verran pitää olla joulumieltä.

Siellä suunnitellaan varmaan joululounasta.

Meille on tullut paljon vieraita. Eilen fasaaniperhe piti kokousta kasvimaalla. Minä ihan ihan kiltisti vain katselin niitä ikkunasta aivan muina kissoina.

Voisin esittää joulukuvaelmassa vaikka oravaa.

Kisumummon oma hetki.
Kisuteetä ja suklaata joulukalenterista.

Kiitos kiitos Kisutäti!

Sitten saatiin Oulusta asti postipaketti. Se tuli meidän K-Markettiin. Kisutäti lähetti. Siellä oli aika hieno lahja minulle ja Esko-Peskolle. Illalla saadaan tietää sisustan salaisuus.

Muutenkin meillä on kovasti lahjoja. Napsu-serkku niitä kuulemma tuolla kellarissa availee.

Onko nämä kaikki todella meille kahdelle

Tässä vaihdetaan joulumieltä.

Mutta paras joululahja ikinä tuli tänään. Siis Mami. Miaaauu! Eskon kanssa toivotettiin kovasti tervetulleeksi. Ihana on joulu.

Älä luule, että palvoisin, katson vain, että kaikki on hyvin.

Pitää merkata omaan perheeseen sukatkin.

Nyt juuri me koristellaan joulukuusta ja katsotaan Lumiukko-elokuvaa. Se on vähän surullista, että kaikki Käpytontut on kadonneet jonnekin. Siis meillä on yleensä kuusessa perinnekäpytonttuja, lasten tekemiä. Sitten, kun minä olen niitä vähän käsitellyt, niistä on tullut pelkkiä käpyjä, mutta niitäkään siis ei enää juuri missään ole. No, ei se mitään, kun on Mami. Me annetaan Mamin ja Kisuenon koristella ihan rauhassa ja taiteellisella silmällämme sitten korjaillaan vähän parempaan uskoon yöllä. Hihi.

Illalla sitten availlaan kaikki paketit. Siis Eskon kanssa me avataan ne ihan kaikki. Koska olemme auttavaisia ihmisystävällisiä kissoja.

Paras elokuva ikinä!

Telkussa muuten juuri sanottiin, että Jeesuksen synttärit on huomenna. Ei se Kisuenokaan kaikkea tiedä, vaikka ihan yliopistossa opiskeleekin.

Vietä sinäkin rauhaisaa joulua!

Muutosvastarintaa

Sinne se Mami meni.

Nyt se kauheus on tapahtunut! Tai siis meille kisuille valjennut. Mami on vallan kokonaan muuttanut meiltä pois. Eikö ole kamalaa! Kisupappakin reissaili taas viikon jossakin, mutta onneksi Kisumummo oli uskollisesti meidän kanssa kotona. Hiljaista oli.

Etkö osaa laskea? Kaksi tassua on ikkunalaudalla.

Kisumummo ja -pappa eivät olisi millään Mamia päästäneet yksin kylmään ja outoon maailmaan, mutta minkäs teit! Me kisutkin pyörittiin ja hyörittiin jaloissa, mutta sinne se meni. Nyyh...

Koirista muuten sanotaan, että ne ovat uskollisia kotieläimiä. Mutta kyllä meidän ihmisihmiset ovat uskollisuudessaan meitä kohtaan vertaansa vailla. Joka päivä tulee ruokaa (tosin liian harvoin), hiekkalaatikot puhdistetaan ja möyhitään päivittäin, syli on vapaana iltaisin tv:n ääressä ja joskus pääse jopa viereen yöksi. Vaikka Mamia on kova ikävä, kyllä tämä silti menettelee. Ja onneksi se tulee taas tänään käymään!

Ja kyllä Mamillakin on meitä ikävä. Osti uuteen kotiinsa Väinö- ja Eskoverhotkin. Hihi.

Hienot kisuverhot, eikö totta!

Esko tähystystornissamme Mamia odottamassa.

Joulun odotus on aika raskasta.

Me saatiin yksi joululahja jo etukäteen.

Tänne voi mennä ratkomaan ongelmiaan kisu jos
toinenkin.

Ei ihan vielä ratkenneet.

Kovaa työtä oli, mutta hyvät tuli.

Näissä meni tovi jos toinenkin.

Onko lapsityövoiman käyttö ihan sallittua näin joulun alla?

Iltavalaistusta Kisupapalle, kun vihdoin tuli kotiin.

Saksan Minionsit sai jo joulukuusen.

Uutisotsikoita

Hei! Nyt tapahtuu siellä sun täällä. On laulukilpailua (hyvä Saara Aalto!), joululahjapaketointia sun muuta. Ja kaiken kukkuraksi Esko on päässyt otsikoihin. 

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005001769.html

Tämä olisi minulta jäänyt vallan huomaamatta, kun ei mitään kertonut, jos ei Kisumummo olisi lehdestä siitä lukenut.

”Sankarikoiran arvonimi annetaan ihmishenkiä pelastaneelle eläimelle.”  ”Eskollakin on hetkensä! Lauman koossa pysymistä se varmaan siinä hetkessä ajatteli.” Näin siihen on präntätty.

Hei, hetkinen! ”Koiran arvonimi… eläimelle…” Tämähän onkin joku eläin. No, jo minä ihmettelin, että mitä rakas veljeni tekisi talvella ulkona pakkasessa. Mutta jos olisi siellä ollut ja löytänyt eksyneen ihmisihmisen, olisi kyllä heti pörissyt sen lämpimäksi, sitä en epäile hetkeäkään!

Minunkin jalosukuinen nimeni löytyy muuten tuosta artikkelista. ”Eksyneiden löytämisestä palkitaan tänä vuonna saksanpaimenkoirat Väinö ja Rita.” En kyllä tunne tuota Ritaa, enkä sen puoleen ketään saksanpaimenkoiraakaan. On vain ne Saksan Minionsit ja ne ei kyllä ole koiria.

No, envei. Tuo koiraeläin saa olla ylpeä upeasta nimestään ja että on aivan lehteen päässyt.

Nämä saa menetellä nyt tänä vuonna.

Me taas ollaan täällä kotitantereella autettu Kisumummoa, minkä ollaan ehditty. Vähän pettymyksen tuotti se, että tänä vuonna ei askarreltukaan joulukortteja, vaan ostettiin ne valmiina. Pöyristyttävää on, mutta annettakoon armon käydä oikeudesta, kun kovasti on työkiireitä Kisumummolla. Ensi vuonna sitten varmasti askartelemme kahta ahkerammin.

Ensin laitellaan paperit suoraan.

Sitten solmitaan narut.

Esko, tuu pois sieltä pussista. Ei ole valmista vielä!

Tuosta vielä noin. Hyvä tuli!

Tätä pitää himpun verran litistää.

Mamiakaan ei ole näkynyt kotona vähään aikaan. Hieman kummastuttaa, että meillä on aika paljon renoveerattu Mamin tavaroita jonnekin minne lie. No, tänään se tulee! Onnen päivä! Me kuulemma leivotaan yhdessä pipareita. Se on hauskaa joulunaluspuuhaa. Laitetaan Eskon kanssa ehkä omat puumerkit piparin päälle. Hihi.

Oli muuten aika raskas aamu, kun paketoitiin lahjat. Kisumummo vähän auttoi, kun rusetin teko ei meiltä kisuilta vielä ihan onnistu. Yhdessä niistä saatiin oikein komea keko.

Komeat on pinot.

Laitellaan vielä kasseihin ja valmista tuli!

Nyt voidaan huilata ja odottaa jouluaattoa, että saadaan avata ne paketit, mitä tänään tehtiin. Ja se on melkein yhtä hauskaa se. Miau!

Kisumummo sai nämä pikkupaketit joulukalenterista.
Mami sen ihan itse teki. 

Kiirettä pitää

Heissuliveissuli! Täällä ollaan taas linjoilla. Onkin pikku tovi vierähtänyt, kun ei ole ollut tuota automaattikirjoittajaa (Kisumummoa) paikalla, niin en ole voinut terveisiäni sinulle välittää.

Tarvitaan paperia ja sakset ja teippiä ja tietysti
kaksi kisua.

Täällä sen kuin hulina ja huiske jatkuu. Kovasti näyttävät nuo ihmisihmisemme kiireisiltä. Yhtenä päivänä Kisumummo tuli kotiin pikku laatikoiden kanssa ja paketoi niihin joululahjoja. Me tietysti autoimme, minkä tassuista lähti. Hyvät tuli, kun oikein paneuduttiin asiaan. No, Esko-Pesko paneutui vähän liikaakin. Lommoille meni yksi, mutta hyvä ajatushan se on tärkeintä kuitenkin, eikö totta.

Pitäisikö Eskon painoindeksistä huolestua?

Kun siitä tuoksinasta selvittiin, alkoi meille tulvia vihreitä suuria laatikoita talon täydeltä. Mami pakkasi niihin kaiken, mitä näki. Oltiin kovasti siinäkin mukana. Tyhjät hyllyt ilahduttivat meitä eniten. Nehän voi aina täyttää mustalla kissalla.

 

Taiteellinen silmäni ei ole nyt ihan varma, ovatko
nämä kauniita sisustuselementtejä.

Juuri kisunmentävä kolo.

Ei, tämä ei ole se salainen piilo, jos niin luulit.

Kisupappa käväisi Oulussa sikäläisiä Minionseja tapaamassa. Niin kuin ei olisi riittänyt, että sieltä tuli kaksi ensin tänne. Eivätpä löytäneet minua. Salainen piiloni on todella hyvä. Ei, en kerro sitä sinullekaan, voisit vaikka paljastaa minut. Hys!

En ihan ymmärrä, kun Kisumummo kutsuu niitä pikkuötököitä Mussukoiksi. Minä olen nimittäin se ainoa ja oikea pää-Mussukka. Ja Esko ehkä sivumussukka. Minionsit on Minionseja ja se siitä.

Aika sopiva.

Meillä käväisi myös kesä kylässä. Leppäkertuksi naamioituneena. Ei minua talvi tosin haittaa ollenkaan. Hämärässä voi kehrätä ja kehrätä ja käpertyä takkatulen loimuun. Se se vasta on elämää!

Nyt meni sisäinen kello vähän sekaisin,
mutta ei kai se haittaa.

Mami täytti Kisumummolle Pupu-joulukalenterin. Eikö se olekin kissaihmiseksi ihana. Ja avasi Instagramiin minun ikioman joulukalenterini. Käypä katsomassa. Löytyy nimellä Vainopupu. Miau!

Mamia vähän ikävä. Onneksi jätti puseron.

Hän on hiukka hiljaisempi Pupu.

Meillä löytyy kosolti rentouttavia paikkoja.

Ei kovin avarakatseinen Minions.