tiistai 23. toukokuuta 2017

Kukkaloistoa ja vettä

Heissuliveissuli. Kesä tuli että humahti. Meillä Kisumummo vallan hurahti kukkasia laittelemaan. Kisupappa oli kantomiehenä. Reipas oli. Ei marissut juuri ollenkaan.

Kovasti kukkii portaat...
...ja auto.




















Eskokin tässä vallan villiintyi. Karkasi eilen ovesta ulos. Kuvitelkaa! Mitä hölmöä vallattomuutta. Sinnehän voisi eksyä. Onneksi Kisumummo kantoi hänet turvallisesti sisälle. Mutta Esko-Peskosta on tullut aivan ulkokissa. Tänään kävi hakemassa postin ja tienkin ylitti. Tietysti tiukasti narussa, että osaa takaisin kotiin, mutta sittenkin. Minäkin tästä rohkaistuneena käväisin Mamin kanssa pihalla. Olin siellä varmasti monta monta sekuntia. Mutta sitten katsoin parhaimmaksi palata sisälle. Kyllä se nyt oli siinä. Tämän kesän ulkoilut nimittäin.

Raikkaan ulkoilman jälkeen voi rentoutua hyvällä omallatunnolla.
Esko huutelee eteisessä koko päivän, että hän on ulkokissa. Minä tuen häntä ihan kaverina vaan, ja käyn myös ovensuussa naukumassa. Mutta se on hämäystä. Enää en ulos mene. Jos naisihminen saa muuttaa mieltänsä parin minuutin välein, niin kyllä sellainen sallitaan kisulle vähintään minuutin aikajänteellä – jos ei hieman useamminkin.

Onneksi tämä tilapäinen mielenhäiriö
ei kestänyt kauaa.

Esko-Pesko on aivan pökertynyt kesästä.





















Kuka on väittänyt, että kissat eivät juo? Kyllä meille ainakin vesi maistuu.
Vettä tarjoillaan meille keittiössä
sisäkukkien kastelukannusta.
Ulkona ulkokukkien kastelukannusta.



Joskus nautimme raikasta vettä myös viemäristä,
ihan vain vaihtelun vuoksi.

Muuten, Mami ei enää laittele kuuluisaakin kuuluisampaan Instagramiini mitään ihastuttavia kuvia minusta enää. Ei kuulemma ehdi, kun on niin paljon muuta hommaa. Vaikka seuraajia oli tuhansittain. Mutta Kisumummo julkaisee nyt Instassa meistä söpöläisistä kuvia nimellä Kukkakaal1 (älä kysy, mistä moinen nimitys on tullut, se on liian pitkä tarina kerrottavaksi). Joka tapauksessa voit siellä käydä ihastelemassa suloista olemustani. Seuraajiakin on jo ainakin 4… tai ehkä 3… No enivei. Siellä poseeraan.

Mamin luona on kisu kylässä.
Kovasti tuntuu olevan tylsää.

Nauti sinäkin auringosta. Niin minäkin teen. Ruokasalin pöydältä käsin. Hihi.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Iloa ja surua

Kenraaliharjoitus varmaan huomista varten?
Huomenna on äitienpäivä, mutta meillä sitä tietysti juhlitaan jo tänään. Kisumummo on näes vähän hätäinen tyyppi. No, yksi syy on siinä, että Kisueno lähtee taas huomenna Ameriikan maalle, eikä siis olisi päässyt meille. Elikä keittiöhommiin. Se on meidän paras kokki kuulemma. Eikä Kisumummo halua missata juhla-ateriaa turhan päiten.

Äitienpäivänä Kisumummo saa tehdä ihan mitä haluaa. En kyllä ymmärrä, miksi sille pyhitetään vain yksi päivä vuodesta. Me Eskon kanssa tehdään ihan mitä halutaan joka päivä. Eihän siinä ole mitään kummallista. Paitsi on meillä yksi kissavapaa-alue. Nimittäin ruokasalin pöytä. Monta kertaa päivässä meitä häädetään mitä kovimmin sanankääntein ja käsien läpsytyksin siltä pois. Sitä on hupaisaa katsella – ruokasalin pöydältä käsin siis. Hihi.




Hänkin touhukas kisu on, sanoo Kissalehti.

Huomenna on muutenkin merkittävä päivä. Tiedäthän sen polkupyöräilevän Mamman, joka myös kirjoittaa blogia. Se on pyydetty itsensä Saulin ja Jennin kanssa kahville. Sinne se pyyhältää pyöränsä selässä. Toivottavasti kuitenkin sähköpyörän, Lappeenrannasta on aikamoinen matka polkea Helsinkiin asti ihan vain kahvittelemaan. Tunnistat sen varmaan pohkeiden muskeleiden perusteella muiden äitien joukosta. Me ollaan kaikki niin ylpeitä Mammaserkusta. Hyvä Mamma! Me istutaan tietenkin sitten nokka kiinni telkussa ja ihastellaan Mammaserkkua kahvia ryystämässä ja kakkua maistelemassa. Katso sinäkin!

Pitääkö pistäytyä?

Yksi Suomen merkittävimmistä paikoista,
eikö totta?






















Kyynelsilmin vielä lähetämme presidentti Mauno Koiviston viimeiselle matkalleen. Hyvä oli presidenttinä se. Ja ihmisihmisenä. Miau, nyyh.

Rouvashenkilö Anu Pentikin kukkasilla presidenttiä tervehdimme.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Karjakko, Sokerikko ja Kermakko

Nyt se on alkanut. Ulkoliikuntakausi nimittäin. Esko-Pesko ehti meistä kahdesta ensimmäisenä nauttia auringosta pihamaalla. Siitä on tulossa tosi hyvä vahtikissa. Vahtii kärpäset, muurahaiset ja hämähäkit ihan tuosta noin vaan.

Esko on tarkkana kuin porkkana.


Minäkin tein kevättarkastuksen. Katsoin huolella, että ulko-ovi, kynnys, rappumatto ja portaat ovat kaikki tukevasti paikoillaan. Ja tähän minulla ei mennyt minuuttiakaan. Sen jälkeen palasin huojentuneena sisätiloihin. Muut voivat nyt ulkoilla kaikessa rauhassa turvallisin mielin.







Onko hyvä kevätsää, rouva Lehmä?
Mami oli muuten laskemassa eilen lehmiä laitumelle. Siellä vasikat kirmasivat karjakkojen kanssa iloisina pelloilla. Mamin seuraksi oli tullut lukuisa määrä muitakin katsomaan tätä ihmettä. Niin suosittu on meidän Mami!










Tästä iloisesta ulkoilutapahtumasta kertoo myös Herra Internet:

Mami on hyppelehtinyt muutoinkin ulkona. Oli auttamassa lapsi-ihmisiä istuttamaan kevätkukkia Wapputapahtumassa. Mutta hiukan huolestuin, kun huomasin, että krokotiili on syönyt sen. Toivottavasti Mami on jo toipunut tuosta järkyttävästä tapahtumasta.

Tuo siis söi Mamin!





















Ei hätää! Joku urhea kyllä tulee pelastamaan.
Ennemmin tai myöhemmin!
Siitä olisi kyllä tullut hyvä karjakko, kun tykkää olla kovasti ulkoilmassa. Mökeilläkin aina haluaa käydä ulkohuussissa. Minä en kyllä sellaiseen menisi. Sisävessa on kaikista paras. Olen kuullut, että jotkut kissat tekevät tarpeensa vallan ulos, pihamaille ja metsiin. Sivistymätöntä, sanon minä.









No, enivei, minulle riittää, että saan ihailla ikkunassa Sokerikkoa ja Kermakkoa. Ne Kisumummo on saanut Kisuisomummolta ja nyt koristavat kauniisti keittiötä.

Koko perhe sulassa sovussa.