Kuorsaavan eväskorin arvoitus. Varo! Sisältää juonipaljastuksia!

Koko perhettämme pitkään piinannut kuorsaavan lehtikorin arvoitus on nyt vihdoin ratkennut.

Aivan tavallinen eväskoriko? Eihän toki. Tämä osaa kuorsata.

Hei! Mikä se siellä?

No, Eskohan se!

Meillä on myös tuhiseva paperikori. Siis minä. Hihi.

Ekologista energiaa

Esko latauksessa.

Kisumummo ja –pappa ovat ajatelleet asennuttaa meille maalämpösysteemin. Koska naapurikin laittoi. Siitä tuli kyllä kamalasti meteliä herkkiin korviini. Porauksesta siis. Mutta minäpoika kestin sen kuin kisu ainakin. Vaivuin syviin älykkäisiin mietteisiini ja nukuin kaiken porauksen yli yläkerran komerossa.

Ei saa häiritä. Kisu töissä.

Maalämpö on järkevä ja edullinen vaihtoehto kuulemma. Minusta mikä lämpö tahansa on järkevä vaihtoehto. Nyt esimerkiksi aurinko on paistanut kiitettävästi. Hakeudunkin aina sen helliviin säteisiin. Voin kerätä aurinkoenergiaa vaikka koko päivän kuistilla torkkuen. Musta väri on siihen muuten ihan paras. Se imee ihan kaikki säteet ja lämmön syövereihinsä. Paneudun oikein litteäksi ja leveäksi penkille ja vain olen. Aurinkoenergian kerääminen ei vaadi kisulta kovin paljon voimia. Välillä voi kierähtää kyljeltä toiselle ja tallettaa koko turkin täyteen.

Illalla, kun Mami tulee kotiin, onkin sitten hyvä tapa köllähtää syliin ja luovuttaa tätä ihanaa lämpöä vastavuoroisesti hänelle. Hiki vain pursuu Mamin otsalta, kun se silittelee minusta kaikkea energiaa ulos. Näin tosiystävät auttavat toinen toisiansa. Yölläkin jaksaa temmeltää oikein kunnolla, kun on koko päivän ladannut akkuja.

Energiansiirto meneillään.

Talvella muuten, kun ulkona on kylmä, eikä aurinko niin paista, eikä maa lämmitä senkään vertaa, kannattaa mennä vaikka pöydän alle maton päälle. Käy kyljellesi ja aseta kaikki neljä tassuasi patterin alaosaan kiinni. Se on parempi kuin yläosa. Koska jos patterin sisään on päässyt putkahtamaan ilmaa, yläosa ei lämpene yhtä hyvin. Anturoiden kautta lämpö pääsee sitten ihan joka soluun kehossasi.  

Kun olen kerännyt itseeni taas tarpeeksi lämpöä, voinkin asettautua Mamin tyynyn päälle odottelemaan, josko saisi nukkua vieressä ja kehrätä sängyn lämpimäksi. Yleensä ei tosin saa. Mikä on kumma juttu. Vaikka kuinka yritän olla ystävällinen ja antaa kisumassagea ja kasvopesuja, niin useimmiten tulee lähtö. Tämä arvoitus pitää vielä joskus ratkaista.

Valvomista ja palvomista

Nyt oli kyllä kamalan tylsä viikonloppu. Mami, Kisumummo ja –pappa lähtivät musiikkijuhlille ja jättivät meidät pitkät päivät yksin oleilemaan. Tulivat kotiin vasta yömyöhällä. Jouduimme siis valvomaa ja valvomaan. Kovaa on kisun elämä. Paljon pitää tehdä vaatimattoman ruokansa eteen.

Jääkaappi on kisun paras ystävä.

Missä ruoka viipyy!

Itsekö pitää hakea?

(Tämä on sensuroitu.)

Esko menetti jo aivan hermonsa. Vatsa kurni niin, etten minäkään saanut juuri nukuttua. Vaikka vieläkin jet lägit painaa.

Mami meni festareille vapaaehtoistyöntekijäksi. Se on aina halunnut kerätä roskia sellaisella Aku Ankan roskapiikillä. (Sellaisia ei muuten ole, mutta on hienoja roskapihtejä http://www.harjat.com/product/2580/roskapihti-roskapihdit-853-x-100-mm )

Näin se käy kun on kunnon työvälineet.

Mutta ei! Ei saanut roskatyttönä olla. Joutuikin piikomaan julkkiksia. Vei niille limua, pyyhkeitä, siivoili telttoja jne. Back stagella siis. Osa kuuluisista henkilöistä oli tosi mukavia, mutta osa aika leuhkoja, vaikka telkussa esittävätkin kivoja. Suu on naurussa korvasta korvaan, mutta sitten ei sanota mitään pikku piialle, vaikka kuinka palvelisi – ja palvoisi.

No, jotkut oli kyllä tosi tosi mukavia. Moikkailivat ja kiittivät nätisti, kun Mami siivosi niiden jälkiä. Ja kyllä Mami oikeasti tykkäsi olla siellä. Vähän niin kuin julkisuuden valokeilassa. No, ei ihan tainnut osua kyllä Mamiin se keila. Ja onneksi ei osunut. Olisi voinut tulla vaikka kuhmu päähän.

Varo! Vastaleikattu ruoho voi olla tosi terävää!

Minä kyllä sanon, että ihan turha on mennä musiikkijuhlille ketään julkkista palvomaan, kun sellainen on jo kotona. Siis minä! Minullahan on Instagramissakin tuhansia seuraajia. No, ainakin yli 2000. Ja se ei ole vähän se – kissalle. Tästä lähtien Mami saakin palvoa minua ja yksin minua. Ja pysyä kotona, ettei meidän tarvitse enää niin paljon valvoa. Miau!

Kun kisu on poissa...

Ja sananlaskuhan jatkuu… niin hiiret hyppivät pöydälle. Mutta tämä on jo ihan tavatonta, että pienet omituiset oliot hyppivät ihan nenille.

Olet varmaan jo kuullutkin vanhasta Pokémon-pelistä, joka eilen viritettiin kotomaassakin uuteen uskoon. On Pikachuja ja ties mitä. Ylekin kertoo sivuillaan heistä näin:

http://yle.fi/ylex/uutiset/no_nyt_se_tapahtui_pokemon_go_peli_ilmestyi_suomeen/3-9031075

Et ota lemmikkinalleani! Mrrr!!

Ja että niitä virtuaaliotuksia jahdataan pitkin maita ja mantuja puhelimet kädessä ja ollaan vaarassa jäädä auton alle, pudota ojaan ja kävellä seiniä päin. Varokaa nyt, hyvät ihmiset.

Herkkä sieluni aivan järkyttyi tänään, kun Mami (se ihana tyttö) tuli kotiin. Luulin, että hän leikki taas mamarazzia, kun puhelimen kameraa suuntasi kohtia kaunista profiiliani. Mutta vielä mitä! Pöydällä edessäni oli Pokémon-hahmo. Ja Mami vain halusi napata sen. Olisi napannut minusta kuvan tai kokonaan syliin. Minä olen sentään ihan oikea kissa. En olisi uskonut, että Mami rakastuu noin piirroshahmoon, että unohtaa maailman ihanimman olennon – minut. Nyyh.

No, minä voin sillä aikaa hoidella jet lägiäni, kun Mami juoksentelee ulkona tyhjän perässä. Kyllä minä tiedän, että olen kuitenkin tärkein. Jep!

Sormet somessa

Hiki päässä autetaan laukkujen purkamisessa.

Ihan hyvin täällä menee, kiitos kysymästä. Kun Mami on tullut kotiin, kaikilla on hyvä olla. Sängyssä vain tuppaa olemaan vähän ruuhkaa, kun Eskokin tunkee samaan petiin. Kovasti autettiin purkamaan matkalaukkuja, että päästiin pian viettämään ihan tavallista perhe-elämää. Vähän tosin jet läg vaivaa. Meitä kaikkia.

Pitää nukkua aikaerot pois.

Kyllä opiskelu sujuu näin parhaiten.

Vähän on jonoa.

Kisumummo päätti nyt myydä auton ja ostaa Mamille polkupyörän, että se pääsisi helposti kouluun. Niin! Mami pääsi opiskelemaan oikein yliopistoon. Kyllä se on sitten viisas. Mutta on se lukenutkin. Ja minä olen tietysti parhaani mukaan auttanut. Masun päällä kölliessä kaikki viisaus ihan syöksyy päähän. Kokeile vaikka!

No, enivei. Kisumummo laittoi oikein Internettiin ilmoituksen myytävästä autosta ja lähetti Mamille viestin, että voisiko Mami sitä somessa mainostaa. Tuli vain pieni kirjoitusvirhe. Ja Mami päätti tehdä heti työtä käskettyä. Kyllä auto nyt ihan vapi varmasti menee hyvin kaupaksi. Vai mitä luulet?

Somessa tai sormessa, ihan sama!

Musta on muotia

Söpö on.

Mami ja Kisumummo aivan hullaantuivat kaupassa, kun siellä oli kisuvärityskirja. Heti ostivat sen. Nimi on ”Suloiset kissat”. Ja sehän pitää aina paikkansa. Kisut ovat suloisia. Vai mitä? Onkos susta? Musta ainakin on.

Mutta sitä en kyllä ymmärrä, mitä järkeä tuossa värittämisessä oikein on. Kirjassa luvataan, että värittäminen on "stressiä ehkäisevää terapiaa aikuisille". En usko, että Mamilla on mitään stressiä. Paitsi ehkä pikkuisen ikävä meitä. Ja sitä paitsi eihän siihen mene kuin hetki, kun kisu on väritetty. Tarvitaan vain vähän ohuempi oranssi tussi silmiä varten ja oikein oikein paksu musta tussi. Ja sillä vaan loppuosat mustaksi värittelemään. Vai voiko mustaksi värittää? Onko musta väri värillinen? No, tiedä häntä, mutta musta häntä on ainakin paras. Onko susta?

Meni vähän överiksi. 

Musta tää on ihan paras ikinä.

Hienot oli nuotiot eilen.

Älä polta taloja ihan mustaksi!

Tässä se Amerikan ihmekeksi on.