Rapu rapu rallaa

Nyt on rapu tosiaankin rallannut. Kuuntele vaikka:

https://www.youtube.com/watch?v=mcxUebevDHY

Rapu elää Suomessa äärirajoillaan, sanoo herra Internet:

http://www.raputukku.fi/rapu.html

Ja totta puhuu. Koska sitä pyydystellään syyskesällä tosi tosi paljon. Eikä älyä karkuun mennä. Luulen, että se johtuu siitä, että rapu menee takaperin. Ainakin jotkut ravut. Eikä silloin auta, vaikka kuinka eteensä katsoisi. Jos nimittäin peräpää edellä laahustaa pitkin joen pohjia. Rapua syö myös rutto. Kauhea tauti on se.

Rapu on hyvin hyvin herkkä olento, sanoo rouva Horroskooppi:

https://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope/sign/cancer

“Ravun herkkää olemusta vaivaa tavallista useammin masentuneisuus, itsesääli, ujous ja alemmuudentunto. Arvostelunpelko saa Ravun käpertymään kuoreensa pienenkin moitteen uhatessa usein ilman mitään todellista aihetta.”

Puhutaanpa hänestä siis kauniisti eikä kiusata. Mehän ei haluta loukata kenenkään tunteita, eihän.

No enivei, meillä oli siis rapukekkerit. Ja ihmisihmiset tosiaan söivät noita herkkiksiä. Voitko kuvitella! Aika raakalaismaista oli se. Minä en eläintä söisi. Paitsi kärpästä, mutta se onkin toinen juttu.

Esko, sut on nähty!

Esko auttoi kovasti juhlien järjestämisessä. Oli nenä koko ajan kiinni rapukattilassa. Ja juhlien jälkeen viikkasi ja mankeloi astiapyyhkeet. Välillä yritti soluttautua eväskorissa ulos. Kovasti oli avuksi hän. Minä taas autoin Kisupappaa rentoutumaan sohvalla. Siinä olikin niin kovasti hommaa, etten paljon muualle kerinnytkään.

Ensin viikataan.

Eipäs arvostella keskeneräistä työtä.

Sitten vielä mankelointi.

Esko kävi välillä ulkoilemassa. (Jostain syystä se vähän niin kuin pistettiin pihalle.) Mutta ovelana aina kieputti remminsä jonkin salakavalan esteen ympärille niin, että lopulta ihmisihmiset kyllästyivät pelastamaan sitä ja Esko-Pesko pääsi takaisin sisälle.

Hyvää työtä, Esko!

Tämä se vasta on rankkaa.

Minäkin päätin pistää vähän nokkaani ulos ja ottaa raitista ilmaa. Mutta vain vähän, kun olen kuullut raitisilmamyrkytyksestä. Se mahtaa olla vaarallinen tauti se.

Eiköhän se ollut tässä.

Ujojen ryhmäterapia.

Tänään vihdoin viimeinenkin vieras lähti ja minä saan taas olla rauhassa Mamini kanssa. Huomenna muuten alkaa Mamin koulu. Se aikoo lähteä pilettämään, ettei kukaan huomaisi, miten nössö se on. Minusta nössöys on ihan parasta. Miau!

Syyshuoltoa

Vaikka on uusinta teknologiaa, aika helppokäyttöinen.

Heips! Iloisia uutisia: Mami tuli käymään. Kisumummo ja –pappakin olivat jo melkein unohtaneet, että se asuu oikeasti meillä, kun on ollut niin kauan pois. Melkein viikon. Minä tietysti olin vähän olevinani. Teeskentelin, etten muka tunne sitä enää, mutta hetken päästä lepyin, kun nunnutti sylkässä ihan kunnolla. Meillä ei ole muuten laitettu edes ruokaa koko viikolla ja Mamia alkoi jo vähän huolestuttaa, että onko jo vallan unohdettu, miten sitä tehdään. Se nääs on aika kova syömään.

Esko toivoo, että tämä katoaisi jonnekin.

Onneksi meitä kisuja ei ole unohdettu ruokkia. Esko kyllä pitää siitä huolen. On tunnollinen työssään. Huutaa aika rumasti jokaiselle, joka aamulla kömpii keittiöön. Siis ihan jokaiselle. Vuorollaan. Eskollehan maistuu ruoka ihan milloin vain, eivätkä ihmisihmiset voi oikein koskaan olla aivan varmoja, josko joku toinen olisi aamupalan jo hänelle tarjoillut. Meillä on laadittu hieno innovatiivinen systeemi, mistä tietää, että syöty on jo. Nykyaikaa on se.

Omatoimisesti Esko vielä tarkisti,
ettei vahingossa mitään jäänyt purnukan pohjalle. 

No, Mami on siis ollut viikon kateissa ja eilen kun tuli, alkoi heti täysi härdelli. Siis syyshuolto. Ensin olimme kampaajalla. Juuri kun olen alkanut tosissani panostaa talviturkin kasvattamiseen, tullaan harjojen kanssa. Yhtään ei arvosteta, vaikka työllä ja vaivalla kasvattelen. Miten minä nyt karvailen kaikki vaaleat viltit ja korinpohjat, kysyn vaan!

Tämä vielä menettelee.

Näillä olisi tehnyt vaikka mitä.
Hyvää materiaalia heitetään hukkaan.

Tässä kannattaa olla tosi tosi nätisti.

Heti perään Kisumummo tuli heilumaan kynsisaksien kanssa. Ja nyt olisivat pitkät kynnet juuri olleet muotia. Ja aika tarpeen. Huonekalujen tuunausprojektini on nimittäin jäänyt kesän tiimellyksessä vähän kesken.

Kestä, Esko, urheasti kuin kissa!

Mutta ei tässä vielä kaikki. Sen jälkeen seurasi kaikkein pahin: Mami halusi leikkiä suuhygienistiä ja pesi meiltä hampaat. Se oli ihan kauheat 30 sekuntia.

Esko-Pesko ottaa yleensä tässä vaiheessa hatkat. Tällä kertaa keksi tosi ovelan piilon. Kaappiin meni hän. Dvd-soittimen takana on pikkuruinen juuri kisun mentävä kolo. Mutta ei hän Mamia hämännyt. Ainoa lohtu on se, että minä en ole ainoa, jonka päiväunet keskeytetään turhuuksilla. Kyllä me veljekset oltaisiin ihan komeita ilman hössötyksiäkin.

Eiköhän se ollut tässä!

Kissan salainen piilopaikka. Aika hyvä mustalle.

Olin siis tavallaan vähän iloinenkin, kun Mami lähti. Kaiken tämän rääkin jälkeen. Päätimme Kisumummon kanssa rentoutua ja tehdä jotain hauskaa. Päällystettiin kirjat kontaktimuovilla. Se on nimensä mukaista: kun sen kerran liimaa, irti ei lähde. Asettelin tarkasti omat koristeeni mukaan. Siellä on ja pysyy.

Tarkassa työssä apu on aina tarpeen.

Aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Nyt torkuskelen pari päivää ja kerään kehräyskoneistoni täyteen. Mami tulee nääs maanantaina kotiin. Vihdoinkin. Miau!

Pitäisikö tästä soittaa kisusuojeluun?

Kisun työstä äärettömyyksiin

Hei vaan taas! Syksyä on jo ilmassa. Ollaankin oltu Eskon kanssa ahkerina. Korit pitää  karvailla tarkkaan talvea varten. Että pysyvät lämpiminä. Onneksi sitä voi tehdä vähän puolivaloillakin. Torkkua aina väleissä, ettei käy liian raskaaksi.

Shh! Kisu töissä.

Olikohan eväskoriin jäänyt jotain tähteitä? Hihi.

Esko, nyt jäi kyllä puolitiehen!

Napsukkakin on tehnyt töitä kovasti. Kisuenon tietokonetuoli on jo hyvällä mallilla. Tosin Kisueno on vähän pilannut tuunausta liimailemalla putkiteippiä, mutta eiköhän Napsu saa nekin irti, jos oikein ahkeraksi heittäytyy.

Hyvää työtä, Napsu!

Kyllä tuon saa korjattua, kun oikein yrittää.

Ota kiinni ne!

Napsu on myös katsonut Mamin kanssa olympialaisia. Pallopelit ja kiekkoammunnat ovat mielestäni mielenkiintoisimpia, kun niihin voi itsekin osallistua kotoa käsin. Talvilajeista pidän eniten jääkiekosta. Niitä pikkuruisia ihmisihmisiä voi nääs yrittää napata kiinni. Ja joskus onnistunkin saada jotkut niistä kumolleen jään pintaan. Siitä tulee aina piste. Jos onnistuu kaatamaan erotuomarin, saa viisi pistettä. Kokeilepa vaikka. Tassulla vain päin pläsiä. Kyllä ne siitä ennemmin tai myöhemmin kellahtavat.

Tärkein työni on kuitenkin tämä bloggaaminen. Siinä tosin väsähtää helposti. Mutta silloin voin painaa kuninkaallisen pääni tablettia vasten ja levähdellä. Ja miettiä syntyjä syviä. Kuten matemaattisia yhtälöitä. Tieto myös siirtyy kätevästi pääni sisälle suoraan tietokoneesta. Se on ihme juttu, mutta totta. Kuten elokuvan intialainen matemaatikko Ramanujan sanoi: ”Kaavat vain tulevat kielen päälle itseltään Jumalalta.” Suunnilleen näin se meni. Minulla taas kuivaruoka tupsahtaa kielen päälle. Ja älykkäät ajatukset aivojeni syövereihin.

Pakko vähän levähdellä.

Elokuva The Man Who Knew Infinity menee juuri elävissä kuvissa. Se siis tunsi Äärettömyyden.

http://www.finnkino.fi/Event/301614/

Niin muuten minäkin. Kisu voi tiputtaa karvoja minne tahansa milloin tahansa. Siis äärettömästi. Miau!