sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pikku possu

Nyt on ihan pakko näyttää teille pari kuvaa pikkuisesta Martasta. Se on oikeasti koira - ranskanbulldoggi - vaikka ei heti uskoisi. Söpö on!

Hyss! Antaa Martan nukkua.

Turvallinen olo kaltaisensa seurassa. Hihi.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Vapaat sielut

Nyt tapahtuu! Taitoluistelun MM-kisat alkavat ensi viikolla.


Siellä ne viilettävät pitkin ja poikin jäällä. Ja Mamikin on siellä. Ihan totta! Kaikkien kuuluisuuksien seassa.  No, tosin se on jäätä paikkailemassa, mutta näkee siitä hyvin kaikki tutut ja tuntemattomat luistelijasuuruudet. Ihanaa. 

Ja hupaisaa on ollut meilläkin. Mami toi työvaatteet meille työstettäväksi. Ja Esko tarttuikin heti toimeen. Nyt ne alkavat olla jotakuinkin tarpeeksi lämpimät, kisunkarvoilla kuorrutetut ihanuudet.

Tässä on työmaata kerrakseen.


Älä rasita itseäsi liikaa, voin kyllä jatkaa tästä.


Kisumummo ja –pappa on vieläkin reissussa, mutta ei se meitä niin haittaa. Mamin kanssa aika menee ihan mukavasti. Aamuisin vain on työlästä saada sitä hereille. Mutta kaksin kisuvoimin sekin onnistuu ihan helposti tuosta noin vaan. Tuijottamalla siis.

Näethän itsekin, kuka on kaikista söpöin!
Mutta vanhuksilla on meitä ikävä. Tiedän sen siitä, että joutuivat menemään eläintarhaan isoja kisuja katsomaan ja ikävää peittelemään. Kisumummolle tuli siellä vähän paha mieli, kun asukkeja pidettiin häkeissä. Mutta sitten mieli helpottui, kun kuuli, että kaikki heidät oli pelastettu huonoista oloista.

Pieni on kaunista.

Ameriikassakin pitää näköjään jonottaa.

Haloo! Kuuluuko?

Tässä saa eutuuran ja jälkiruuan samalla kertaa.

Herätys! Aamupalan aika.





Kevät tuli ja ihana aurinko!
Mutta ei häkkielämä ole kisuille ainakaan sopivaa. Meillekin on kuulemma suunniteltu ulkoiluaitausta kesäksi. Voiko hullumpaa ajatusta olla! Minä en ainakaan ulos mene. Se on vapi varma se. Haluan mieluummin viettää päiväni vapaana sieluna turvallisesti komerossa. Voisitteko sulkea oven, kiitos. Miau!



Pois haluaa hän.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Huolenpitosopimus

Huh. Kyllä helpotti saada tietää, että Martta-kissa on päässyt hyvään kotiin. Voit lukea onnellisesta pelastumisesta Ilta-Sanomista:


Martta oli jäänyt ulos talvella ja vallan korvatkin olivat paleltuneet. Tässä taas yksi hyvä syy pysytellä sisätiloissa.

Meidänkin ihmisihmiset lähtee päivittäin ovesta jonnekin. Joskus viipyvät pidempään ja joskus vain piipahtavat jossain. Kummallista. Kun yhtä hyvin voisi jäädä kotiin saman tien. Eikä mennä palelluttelemaan itseään.

Takkaan vain tuli ja sen eteen köllimään. Siinä vasta on elämä mallillaan!

Kun Mami tulee arktisista olosuhteista sisälle, me aletaan heti antaa sille elvytystä. Sydänhierontaa ja tassujen lämmöllä hypotermiaa ehkäisemään. Kyllä täytyy pitää rakkaistaan huolta. Vai mitä?
Pulssia voi mitata suoraan sydämestä.


Elvyttäminen on raskasta, siksi sitä
on joskus tehtävä kaksin kisuin.





Tässä huolehdin kovasti,
että läksyt tulee tehtyä kunnolla.
Vielä viimeinen tarkistus: hengissä on ja
hyvissä voimissa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kisu kisuista...

...ja hammas hampaasta. Ei vaineskaan, vaan siis kisu kisusta tykkää. Kisumummo ja –pappa taas viuhtoivat jonnekin matkalaukkujensa kanssa. Hetken siinä Eskon kanssa ihmettelimme, mutta hämmennystä ei kestänyt kauan. Koska Mami tuli. Siis kisuista kisuin ihmisihmisemme.

Valistustyö on joskus raskasta.
Ja kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Siis parhaiten. Pörinä on vallannut koko talon. Mami opiskelee ahkerasti ja minä tietysti autan. Muuten Mamin opinnoista ei varmaan tulisi oikein mitään. Pakko opettaa soluja sun muuta tärkeää.

Tieto on tungettava Mamin päähän oikein olan takaa. Siis hartiavoimin poljettava vaikka masusta sisään. Siellä on ja pysyy.


Vielä muutama ponnistus ja se on siinä.
Näillä Amerikan kisuilla näyttää olevan hauskaa.

Hän on hieman ehkä stressaantunut.

Tämä Hemingwaysin kisu ei todellakaan pidä
paparazzeistsa.

Kisumummo ja –pappa (voisikohan noille kehittää jonkun yhteisen nimen, kun ovat kuin siamilaiset kaksoset?) kävivät kuulemma Key Westissä asti kuuluisan kirjailijan Hemingwayn talossa katsastamassa 6-varpaisia kissoja. Niitä oli siellä kuin Vilkkilässä. Kumma, että pitää sinne asti mennä kissoja katsomaan, kun niitä on kotona kaksin kappalein. Tosin varpaita meillä on vain viisi, mutta sitäkin hienompia!






Menisitte ja pois...

Eskolle kaukaista sukua masun koosta päätellen.






















Vilkkilän kisuista kertoo Herra Internet seuraavasti:

Siellä on porttia ja ämmää ja kisua kerrakseen.


Vilkkilän kissatko?


Mami! Kaikki on valmista päikkäreitä
varten.






Herra Hemingwayn kisut on nimetty vähän samaan tapaan kuin me Eskon kanssa (Herra Vihtori Väinämöinen ja Sir Aron Elvis). Sieltä löytyy Rita Hayworthia, Marilyn Monroeta, Clark Gablea yms yms. Aika moni edesmennyt jo. Toisin me. Kukoistavassa nuoruudessamme temmeltävät kisupennut. Miau.

Me autetaan Mamia myös päiväunilla. Tasaisesti kehräävä hurinamme vaivuttaa uneen kenet tahansa. Kumma että Mami malttaa loikoilla vain hetken, kääntelehtii ja vääntelehtii niin, ettei meinaa masun päällä pysyä. Huokailee ja tuskailee ja sitten nousee ylös. Juuri, kun olemme pääsemässä oktaavia ylemmäs pörinämme kanssa. Ihmiset ovat sitten levottomia olentoja!

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Heliumpallo

Ah! Tämä se vasta on elämää!
Ah, rakas Aurinko. Olet taas ilmestynyt ikkunani taa. Ja jopa läpi. Ei mikään voisi olla ihanampaa kuin raskaan päivän jälkeen köllötellä auringossa. Ja rakastahan tämä kissan elämä on. Pitää syödä, pyrkiä kellariin syömään, sulattaa ruokaa, ottaa päivänokosia ja… Alkaa ihan ramaista, kun luettelee kaikkia velvollisuuksia, mitä kissoille kasaantuu.

Ja vielä se pakkaamisen vaiva. Kisumummo ja –pappa ovat taas lähdössä jonnekin. Miaumiin kuulemma. Se on Ameriikassa. Siis Miaumi. Floridassa. Kai tiedät? Siellä paistelee aurinko täydeltä terältä. Se heliumpallo, missä on vähän vetyä mukana. Ilmankos pysyy ilmassa niin hyvin. Kaasun keveydellä.

Tarkemmin Auringosta kertoo Ilmatieteen laitos.


Tällä kertaa me kisut päätettiin lähteä matkalle mukaan. Soluttauduttiin ovelasti pakaaseihin. Minä tosin jäin aika pahasti esille, kun jäseniä alkoi raukaista ja Paparazzi sai ikuistettua päivätorkkuni kameransa syövereihin.

Hitsi! Nähty.

Saisinko olla rauhassa, pliis.
Jonkun takin voisi täältä vielä ottaa.

Hys! Tässä ollaan lakisääteisellä tauolla.
Siitä viisastuneena kaivaiduin vähän syvemmälle. Rantakassiin siis. Hihi. Mutta Mamarazzi bongasi minut sieltäkin. Enkä olisi koko yötä jaksanut muutenkaan laukussa kököttää, koska lähtevät vasta huomenna. Jostain kummasta syystä Kisumummo laittoi laukun kannen kiinni. Vaikka pakkaus on pahasti kesken! Miau-miin!