Ötököitä

Täältä ei helpolla pääse pois.

Halloween tuli ja meni. Eikä siitä sen kummempaa. Paitsi että meidät kissat jätettiin taas yksin. Kisumummo ja –pappa karkasivat viikonlopuksi vankilaan viettämään jokavuotista hääpäiväänsä. Jos nyt vankilaan voi karata. Eikös sitä yleensä karata sieltä pois?

Kalteri jos toinenkin.

Aamiaiskattaus - vedelle ja leivälle.

Siellä olikin ollut kosolti katseltavaa ja koettavaa. Sellissä olivat nukkuneet ja tinalautasilta syöneet.

Ja Mami oli mennyt Halloween-tapahtumaan. Siellä oli ollut jos jonkinlaista luurankoa ja noitia ja sun muita. Mami oli pukeutunut nätisti leppäkertuksi. Koska! On paljon paljon ihmisihmisiä, jotka pelkäävät ötököitä. Ne kutsuu pelkotilojaan hienosti fobioiksi. Herra Wikipediakin kertoo niistä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fobia

Hurjalta näyttää, vai mitä?

Älä pelkää, ei se pikku leppäkerttu tee mtään pahaa.

Ja Mami ajatteli pelotella sellaisia tyyppejä oikein kunnolla. Se oli kyllä vähän pettynyt, kun ei voittanut Paras puku –kilpailua. Mutta ei se mitään. Mami on kuitenkin paras. Miau!

Pahemmassa kuin pinteessä

Ilta-Sanomat kertoi taannoin kisuista pahassa pinteessä hotellin seinän välissä.

http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-2000001121206.html

” Seinässä oli kurkistusluukku, jota kautta seinärakenteiden välistä löytyi kolo ja sellainen ahdas sähkökuilu.”, sanoo lehti.

Se oli siis kisujen kotikolo, mutta kisupennut eivät päässeet sieltä mitenkään omin avuin pois, mutta neuvokas suomalainen ihmisihminen oli kuullut pikkuriikkistä naukumista ja pennut oli saatu pelastettua. Ihastuttava hotellin omistajaihminen oli sitten lahjoittanut kisuperheelle oman huoneen, missä ne saivat rauhassa temmeltää. Kauhealla tarinalla oli onnellinen loppu.

Meidän Kisupappa varustaa itselleen myös omaa pikku loukkoa kellariin. Kerroin jo aikaisemmin, että meille tuli maalämpö, mikä tuottaakin meille suloisen pehmeää turvaa talven varalle. 

No, kun pannuhuoneesta vietiin kamaa ulos, tuli sinne vähän enemmän tilaa, mitä Kisupappa alkoi heti tarmokkaana työmyyränä täyttää.

Ryömi, ryömi! Mahdut kyllä!

Ensitöikseen se rakensi hyllykön. Mikä olikin mestarinäyte. Mami ja Kisumummo kyllä vähän ihmettelivät, että miten ketterä Kisupappa oikein onkaan, kun onnistui kiilaamaan itsensä seinän ja hyllyn väliin. Hetken ne jo harkitsivat ruokapalvelun tuottamista aukosta suoraan suuhun, mutta muutaman tovin ankaran ähellyksen jälkeen Kisupappa onnistui kömpimään kolosta ulos. Ei siis tarvittu pelastushenkilökuntaa paikalle.

No, vähän noloa, mutta hyvä yritys kuitenkin.

Jokaisella on oltava kodissa oma yksityinen tilansa. Minulla ja Eskolla se tosin vaihtelee vähän riippuen vuorokauden ajasta. Aamuisin se on ruokakupposen äärellä, päivisin pehmeällä sängyllä tai sohvalla, iltaisin sylissä ja aina näissä väleissä jonkin kaapin syövereissä.

Tämä on 50-luvulta, niin kuin meillä vähän kaikki.

Esko auttaa Mamia opinnoissa.

Kisumummon oma tila on monitoimihuone kellarissa. Siellä on vempainta jos jonkinlaista: silitysrautaa ja –lautaa (sen päällä voi silittää myös kisua, mutta ei raudalla), mankelia, pesukonetta, kuivausrumpua yms. Ja hyvä, että siellä puuhastelee, muuten koneiden meteli voisi särkeä herkät korvani.

Vähän vaiheessa on vielä.

Mami taas kissaihmisenä levittäytyy vähän joka puolelle. Ruokasali on aina talvisin opiskelualuetta. 

Ja nyt Kisupapallakin on oma soppensa. Täytyypä käydä aina välillä katsomassa, jos ei kuulu ruokapöytään, että mistä kolosta se pitää kaivaa esille.

Sulavaa ja suussasulavaa

Ihmisihmisperheeni on siitä mukavaa sorttia, että alituiseen on ruokailu mielessä. Kun edellisestä ruokailusta on selvitty, alkaa seuraavan suunnittelu. 

Syö vain omia ruokiasi!

Samoin on minulla ja Esko-Peskollakin. Esko on ruvennut melkoisen ovelaksi. Minun ruokasalini sijaitsee kellarin oven takana visusti veljeltäni piilossa, mutta hän on ruvennut tekeytymään minuksi. Harjaantumaton (mitähän tuokin itse asiassa mahtaa tarkoittaa…? Taidan pohtia sitä myöhemmin. Paljon myöhemin) voi luulla häntä minuksi, jos nopeasti katsoo. Siis oikein nopeasti.

Paparazzit, antakaa nyt edes ruokailurauha.

Esko kököttelee kellarin oven edessä täsmälleen samalla tavalla kuin minä: nokka oven pieltä vasten. Toisella vilkaisulla voikin jo todeta, ettei ole yhtä kuninkaallisen upea kuin minä. Eikä hän oven taakse pääsekään – muuten kuin vahingossa.

Jäävuoret sulavat. Siis mieti sitä! Silloin meren pinta nousee ja pian hukumme kaikki. Haha! Pelästyitkö? Eivät ne nyt ihan heti sula. Eivät ainakaan kaikki. Herra Internet kertoo niistä näin:

“Etelämantereen Rossin jäähyllystä irtoaa joskus valtavan suuria tasaisia jäävuoria, jotka ajelehtivat toisinaan kauas pohjoiseen, hajoavat ja sulavat.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jäävuori

Hän sanoo myös:

“Sulaminen on kiinteän olomuodon muuttumista nesteeksi. Sulaminen on jähmettymisen vastakohta. Lämpötilaa, jossa aine sulaa kutsutaan sulamispisteeksi. Aineen sulattamiseen tarvitaan lämpöenergiaa sulamislämmön määrittelemän verran, reaktio on siis endoterminen.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulaminen

Kisumummo on ihmisihmisten kielellä "äiti".

Mistäkö nämä asiat pälkähtivät päähäni. No siitä syömisestä tietenkin. Eilen oli Kisumummon syntymäpäivä. Juhlitiin niitä Eskon ja minun synttäreitä odotellessa. Ne ovat siis 13. marraskuuta. Gaalaa jo kuulemma palvelusväki suunnittelee. Täytämme kaiken kaikkiaan 7 vuotta. Siis 14 yhteensä. Mutta siitä myös tarkemmin myöhemmin.

Mami leipoi Kisumummolle kakun, joka alkoi lohjeta kuten jäävuori. Ja ajalehti Kisumummon lautaselle  - kerran jos toisenkin. Sen verran hyvää oli. Toivoa vain sopii, että sulaa sitten Kisumummon vatsassa oikein kunnolla.

Tässä demonstraatiot, miten jäävuori lohkeaa.

Eilen kävivät synttäreiden kunniaksi syömässä sushia. Eikä siinä mitään, vaikka olikin eläintä. Siis kalaa. Yök. Anteeksi, en voi sille mitään, että alkaa heti kiertää vatsassa, kun ajatteleekin, että joku syö eläimiä. Parasta oli se kisu ikkunassa, joka vilkutti lähtiäisiksi. Että hyvä kun lähditte, ja lopettakaa elukoiden ahmiminen.

Tänään päätin asettautua Kisupapan tuolille, kun siihen oli aseteltu minua varten oikein pehmusteet. Kisupappa sai sitten syödä muualla. Hyvin näytti silti maistuvan.

Lokoisaa on.

Mamin syli on ihan paras.

Alankin tässä ilta-ateriaani odottelemaan. Sulattelemisiin!

Tässä esimerkki hyvästä sulatteluasennosta.