Puurot ja vellit

Meidän Kisuisomummo on hauska tyyppi. Se on melkein satavuotias, mutta edelleen asuu yksin. Neljännessä kerroksessa. Ilman hissiä. Ja lenkkeilee. Talvella se ei uskalla mennä ulos, kun on liukasta. Silloin se ravaa vintin rappusia ylös ja alas. Niitä on kuulemma 17. Yhteen suuntaan. Eihän niitä kahteen suuntaan voisi ollakaan 17. Jos ei sitten loikkaa yhden rappusen yli. Hihi.

Kisumummon piti käyttää sitä shoppailemassa. Tarvisi kuulemma uuden kevätgarderobin se. Mutta reissu peruuntui, kun Kisuisomummolla ei ollut tukka hyvin. Piti ensin päästä permanenttiin, että kehtasi kuulemma lähteä kaupungille. Olisi vain nuollut käpäläänsä ja sukinut sillä. Se on aina varma konsti. Sillä saa kaikki karvat ojennukseen alta aikayksikön.

No, nyt Kisuisomummo on flunssassa, kun Kisuisoeno toi sille sen Turusta. Minä en mene enää koskaan Turkuun, jos sieltä sellaisen saa. Kerran olin. Näyttelyssä. Ja kauheaa oli. Varmaan hyinen joen vesi flunssan ilmoille pölläytti. Mene ja tiedä.  No, nyt kuulemma limaa tulee nenästä ja kurkusta. Kisumummo kehotti menemään lääkäriin, mutta Kisuisomummo tokaisi topakkana, ettei hän minnekään lääkäriin näin sairaana lähde. Menee sitten, kun on vähän paremmassa kunnossa. Ehkä.

Minun ihmisihmiseni seuraavat Kisuisomummon ruokatrendejä tosi tarkkaan. Noin vanhaksi kuulemma elää, jos syö kaurapuuroa joka ikinen aamu. Meilläkin sitä keitellään ahkerasti ja laitetaan marjoja päälle. Mami viskelee vielä sekaan kaikenlaisia siemeniä. Ne on kuulemma terveellisiä. Onneksi meidät ruokitaan aina ensin. Esko pitää siitä huolen. Ei kenenkään korvat kestä sitä huutelua: ”En ole saanut ruokaa ainakaan viikkoon!” Aina hän vähän liioittelee. Mutta tepsii.

Kippari-Kallekin söi tätä.

No, nyt kaurapuuron päälle pitää kuulemma laittaa pakastepinaattia. Miten tässä oikein pysyy Kisuisomummon vauhdissa, kun ruokatrendit vaihtuvat alvariinsa! Nyt siis pakastealtaalle ja vähän sassiin!

Kissansilmän tiedän, mutta että pinaattisilmä!?

Hirveää sotkua. Yök! En voi edes katsoa.

Kaurapuuro on terveellistä, sanoo herra Internetkin:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaurapuuro

On olemassa myös täydellinen kaurapuuro. Ehkä ihmisihmiset joskus kokeilevat tätäkin:

http://www.iltalehti.fi/pippuri/2015011318932540_ah.shtml

Minä tosin syön vain ja ainoastaan kuivaruokaa. Omassa yksityisessä ruokasalissani. Kellarin oven takana. 

Railakasta vappua muuten sinullekin. Meillä on koristeet askarreltu. Onko siellä jo valmista? Miau!

Napsu-serkku on jo niin hyvässä kunnossa,
että laittelee pyykitkin.

Kuurusta

Tätä kauheutta ei voi edes oikein katsoa.

Hei! Napsu-serkku on leikkinyt kuurupiiloa erinäisissä paikoissa. Ensinnäkin, kun Kisumummo meni hakemaan arvoisaa Monsieur Napoleon Bonapartea (Nape) auton kyytiin, Napsukka piileskeli ansiokkaasti nojatuolin alla syöksyen tarmokkaasti välillä sängyn perimmäiseen nurkkaan. Edes valohiiren houkutteleva kajo ei saanut häntä esille. Isukin piti vallan ryömiä mahallaan ja litteääkin litteämpänä ahtautua huonekalujen alle kuin gekko konsanaan ja raastaa Napsu-parka esille. Sieltä sitten koppaan – ja minnekäs muualle kuin lääkärille.

Onneksi isukki hoitaa.

Tutkimushuoneessa Napsu jatkoi kuuruleikkiään. Eikä ihme olekaan, niin pahalta näytti kohtelu siellä. Veri pursui käpälästä. Toisessa paikassa kaula ajeltiin paljaaksi ja taas piikit esille. Vielä kauheaakin kauheammat koirat haukkuivat ihan seinän takana. Ei ihme, että kisu haluaa esittää näkymätöntä.

Varo! Etsi parempi piilo. Joku voi nähdä sinut!

Nyt on aika hyvä.

Tuo on vain karannut boa. Ei täällä ole kisua.

Napsu tarkistaa omat tietonsa.

Huh. Nyt kukaan ei näe häntä.

Työn touhussa.

Valmista tuli. Hieno, eikö totta!

Minä taas olen keskittynyt enemmänkin vappuaskarteluihin. Aloitin hyvissä ajoin, että tulee varmasti valmista. Minun bravuurini ovat paperiset huiskat. Niiden valmistaminen on ihan helppoa. Otat vain paperirullan, mikä tahansa rulla käy. Se voi olla vessapaperia tai talouspaperia, ihan mitä vaan. Käy kynsillä kiinni ja raasta vuorovedoin itseäsi kohti niin kauan, että rullasta irtoaa sieviä suikaleita. Niitä sitten levittelet ympäriinsä, niin valmista tuli. Pitäisiköhän laajentaa ja alkaa pitää ihan askartelublogia…? Ideoita kyllä riittäisi.

Haikeus on hyvä sana

Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Jossain laulussakin taidetaan sanoa niin. Ja nyt loppui Mamin luistelu-ura. Mami aloitti sen kolmevuotiaana, joten jo oli aikakin!

Krokotiilin tyylinäyte.

Peppi vauhdissa.

Lopetus oli huikea. Kevätnäytöksen Peter Pan –kohtauksen hurjista hurjin krokotiili oli tietysti Mami. Hihi. Se makasi skeittilaudan päällä mahallaan vihreässä krokopuvussa, syöksyi areenalle ja kauhoi matkaansa eteenpäin liukasta jäätä pitkin haarukoilla avustaen (Kisumummo olikin vähän ihmetellyt, missä kaikki juhlaruokailuvälineemme ovat). Lopuksi Mami söi kauhean Kapteeni Koukun.

Mami esitti pienenä kevätnäytöksen Peppi Pitkätossua ja nyt otettiin encore. Kisumummo joutui tosin ompelemaan Pepille uudet vaatteet, kun vanhat olivat niin kutistuneet.

Loppuhuipennus oli se, kun kaikki Mamin kaverit alkoivat itkemään. Niistä tuli pikku-pandoja, kun meikit vain valuivat poskille. Itku tarttui sitten Kisumummoonkin, vaikka se oli juhlallisesti päättänyt olla pillittämättä. 

Ja nyt laitetaan luistimet naulaan – kunhan Kisupappa saa ensin lyötyä sen johonkin seinään. Siinä voi mennä tovi jos toinenkin…

Siinä se oli. Naula vielä puuttuu.

Luistinsuoja ála Väinö.

Meillä oli aika hulvaton uranlopetuskakku myös. Kisumummo harjoitteli Mamin ylioppilasjuhlia varten. Ruusut oli kuulemma helppo tehdä Confetin ruusumuotin avulla.

http://www.confetti.fi

Ja mikä parasta. Mami on tästä lähtien kotona kaiket päivät ja illat ja yöt ja... ihan vain minua varten. Pusi!

Nami nami!

Voisitko ystävällisesti mennä pois, kiitos. Tämä on ilmiselvästi pedattu minulle.

Yksi Minions kävi muuten taas kylässä. Se oli tosin kaikista paras. Leikki meidän kanssa tosi tosi paljon.

Automaattileikitin. Minionsin keksimä innovaatio.

Veikka G. ja veikka V.

Muistatko vielä Veikka Gustafssonin? Se on suomalainen huisin hyvä vuoristokiipeilijä. Maailmankuulu. Nyt Veikka ei taida enää kiipeillä muuta kuin rappusia ylös. Sen verran vanha on se. Tai no, mistä sen tietää, ihmiselle tuollainen ikä ei taida olla

Kovasti on kiltillä Veikalla tavaraa mukana.

vielä mitään. 50-vuotias kisu olisikin aika ilmestys!

Herra Wikipedia kertoo Veikasta enemmän. https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikka_Gustafsson

Veikasta tehtiin jopa nukke. Sen tarkoituksena oli olla aseeton ja väkivallaton sankarihahmo. Aseita kyllä näyttää olevan, mutta väkivallasta ei ole dokumentoitua tietoa. Ehkä on kuitenkin hyttysen joskus kiipeilyreissuillaan lätkäissyt. Mene ja tiedä.

Harjoitus tekee mestarin.

Minäkin olen veikka. Siis Esko-Peskon veli ja kiipeilijäluonne. Kiipeilen naulakossa, joka on taas kesäksi siirretty eteisestä kuistille. Kattoon on vielä ripustettu ihan meitä varten lelu, jonka kanssa voi harjoitella tasapainoilua.

Helmi-Orvokin kaksoisolento.

Korkealta onkin hyvät näköalat naapurin pihalle, jossa asuu koira nimeltään Helmi-Orvokki. Pikkuinen snautseri-terrieri-tai-mikä-lie. En ihan ole perillä koiramerkeistä. Päihittäisin sen lähikontaktissa milloin vaan, jos aikoo tulla meidän reviirille. Mutta ei se uskalla. Sen verran lihaksikkaita mustia panttereita Eskon kanssa ollaan. Ja meillä on vielä etuna se, että osataan liikkua hipihiljaa. Ja tarvittaessa yllättää takaapäin. Mutta eihän me tehtäisi pahaa kärpäsellekään. Tai no, kärpäselle ehkä…

Arvaa kumpi?

Sama puska, samat valjaat. Eri kisu.

Ollaankin oltu jo ulkosalla, koska keväthän siis tuli, kuten jo viime viikolla sanoin. Pihalla on mielenkiintoista pitkän talven jälkeen. Etenkin yksi pusikko kiinnostaa meitä kovasti. Käytiin vuoronperään ottamassa siitä selvää. Oudot ulkoavaruuden oliot olivat jättäneet koodiviestin, jota yritämme parhaamme mukaan tulkita.

Varo! Vihreät pikku Minionsit suunnittelevat invaasiota!

Kiipeillään kun tavataan!

Kevät karvatuppoina tulevi

Taas runosuoneni pulppuilee:

Kuu kollitappelusta kesään.

Puolipäätä peipposesta.

Villikissasta vähäsen.

Motoristista minuutti.

Hämähäkistä himpun verran.

https://peda.net/naantali/velkuan-koulu/luokat-0-2/el1/bige/keväinen-luonto/kevään-merkit

Hämähäkki on vapivarma kevään merkki. Meillä niitä jo hiiviskelee nurkissa. Eskoa vähän pelottaa, mutta minä olen urheana aina vaan. Harjoittelen muuten myös mahdollista suurta rooliani varten elokuvassa BatCat.

Coolia, eikö totta!

Puolustan linnaketta vaarallista hämähäkkiä vastaan.

BatCat kuvaustauolla.

Koolla keikarointia

Kevät koittaa. Kukat kukkivat kedolla. Kärpäset kuhisevat kankaalla kakkakasassa. Kuusesta kuuluu kirkunaa. Kuka kovasti kailottaa? Kotka, kiiruna, kurppako?

Komea keltainen kolli kirmaa katolle. Kuu kohoaa, kultaisena kuumottaa. Kisu katselee, kaulaa kallistelee. Kavereitaan kaipailee.

Koivunoksa kahahtaen katkeaa, kivikkoon kapsahtaa. Kissanpennut kipittävät kauhuissaan kuin kananpojat kivikkoon. Kiipeävät kalliolle. Kurkistelevat kiinnostuneina koppakuoriaisten kekoa. Keinuvat koivunoksalla. Kynsivät karvojaan.

Kolli kirmaa katolta kotiin. Kaksi kisua kehrää korissa. Kolli kaappiin könyää, kalsarikasaa kaivaa. Kököttää kerällä. Kuorsaus korahtaa kurkusta. Komero, kisun kotikolo.

Kuppi kolahtaa. Kuivaruoka kilahtaa kulhoon. Kisuperhe kömpii keittiöön. Kikkareet katoavat kitaan. Kisut kiittävät kehräten kokkia.

Kokki kerää kulhot kaappiin. Kisut käynnistävät kilpajuoksun kunnes kellahtavat kumoon. Ketarat kohoavat kohti kattoa.

Kuulemiin!

Keltainen kuujuusto.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuu

Hellurei huhtikuuta!

Vihdoin Kisumummo tuli takaisin. Nyt on lomailut lomailtu. Enää ei lähdetä minnekään, sanon minä. On helpottavaa, kun koko ihmisperhe on täällä vain minua varten. Palvelusväki siis koossa. Onneksi Kisupappa pysytteli sentään pääsiäisen kotona, kun Mamikin luuhusteli milloin missäkin. Mutta edes kaksi näin solakkaa kisua ei mahdu yhteen syliin. Yksi syli – yksi kisu.

Todellakin palvelusväki on vain minua varten, koska Esko-Pesko loukkaantui taas Kisumummolle, eikä ollut sitä eilen näkevinäänkään. Vaikka muutoin tunkee syliin alvariinsa. Esko oikein liehitteli Kisumummon ihmiskaveria ja merkkasi sitä omaan perheeseen kuuluvaksi. Kisumummo tästä heltyi ja päästi meidät yöksi viereen. Minä osaan olla tosi nätisti jalkopäätä lämmittämässä. Ja Eskokin aluksi. Mutta aamuyöstä taas antoi kisumassagea selkään sekä kokovartalokuorinnan. Siitä tuli lähtö. Ja taas jälleen kerran elinikäinen porttikielto yökylään. Esko se ei koskaan opi paremmille tavoille.

Mamin masun päällä on mukava keskittyä ksioihin.

Mami muuten lopettaa luistelemisen kevätnäytökseen. Uran huippukohta on kuulemma esittää krokotiilia. Eli maata mahallaan skeittilaudan päällä. Hihi.

Sitten Mami - se ihana tyttö - alkaa olla paljon paljon enemmän kotona minun kanssani. Voimme yhdessä katsoa kisoja vain kotoa käsin ja ruudun takaa. Nyt on muuten MM-kisat menossa.

Voit käydä niitä vilaisemassa liiton sivuilla http://www.stll.fi/?x2126=6903480

Viveca on meidän supersuosikki. Hyvä Viveca!

Täällä alla on jotain, ihan varmasti on!

Aprillia!

Esko, tuu pois mököttämästä!

Muitakin kisoja on menossa ympäriinsä ja siinä se aika vierähtää, kun niitä katselee.

Ja välillä pitää katsoa Sykettä. Kiirettä piisaa. Mami on katsonut jo kaikki jaksot ennakkoon Yleareenasta. http://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/sarjat

Tänään on muuten aprillipäivä, jos et muistanut. Minäkin olen aprillanut Mamia oikein olan takaa. Tuijottelen sohvien ja kaappien alle ihan pokkana vaan ja esitän, että joku tosi tärkeä lelu on sinne livahtanut. Mami siitä sitten kontalleen lattialle, mutta mitäänpä ei löydy.

Aprillia, aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!