|
Mamin koristelut piristää, vaikkei olekaan lunta. |
|
Nyt loistakaa oi kynttilät |
Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!
Ja niin todellakin on. Meillä raikaa joululaulut ja kaikki
ovat hyvällä mielellä. Aina samat tutut joulusysteemit. Kisupappa tuo kuusen
sisälle. Kellarista siis. Jostain syystä meillä ei ole koskaan oikeaa,
metsäntuoksuista kuusta, vaikka me Eskon kanssa niin tykättäisiin siitä. No,
mut onhan tääkin ihan komea.
Aattoaamuna me autetaan Mamia koristelussa. Joskus minun
mielestä koristeita on liikaa ja niitä on pakko vähän karsia. Käpytontut ovat
lemppareitani. Niiden metsästäminen on himohommaa. Vaikka muutaman
leikkituokion jälkeen niitä ei voi enää tontuiksi kutsua. Ne haluavat palata alkuperäiseen
olomuotoonsa, kävyiksi. Vielä on kuitenkin yksi jäljellä. Kisumummo saisi jo
tehdä uusia, että voin pitää jouluperinteestäni kiinni.
|
Eikös täälä ole vähän liikaa koristeita jo? |
Sitten haetaan Kisuenot ja Napsukka-serkku. Hänen nimensä on
siis Monsieur Napoleon Bonaparte. Hänet pitäisi Kisumummon mielestä laittaa
laihdutuskuurille, mutta kuka jouluna haluaisi laihduttaa? Nyt nautitaan
elämästä. Napsu asustelee kellarissa, kun hän on vähän arka ja yritti kerran
hyökätä Eskon kimppuun, vaikka veljeni on häntä kolme kertaa isompi. Kellarissa
on lämmintä ja mukavaa ja ihmisihmiset käyvät siellä koko ajan pitämässä
Napsulle seuraa.
Tollo-serkku nauttii joulusta ihan omissa oloissaan
kotosalla. Hänelle on aseteltu runsas jouluateria. Se sisältää ravinteikasta
maksaa. Tollo siis syö ja nukkuu mahansa vieressä lopun aikaa.
Illalla ruokailun jälkeen alkaa paras hetki. Saadaan avata
lahjat. Siis kaikkien. Narut on ihan parhaita! Mekin ollaan Eskon kanssa saatu
jo monta pakettia. Mamin kisukaverit on kantaneet niitä meille selkä vääränä.
Jännittää, mitä niissä mahtaa olla sisällä. Ja yhtään ei olla vielä
kurkisteltu.
|
Milloin nää saa avata? |
|
Napsu toivotetaan terveulleeksi meidän molempin voimin |
Rattoisaa joulua sinullekin!