perjantai 25. joulukuuta 2015

Ongelmanratkaisua

Hei, jos sinulla on yhtään mitään pulmia, minulla on siihen ratkaisu. Mene pussiin tai laatikkoon. Kun olet siellä vähän aikaa, kaikki ongelmasi katoavat. Näin sanoo myös Ilta-Sanomat.
Upea pussi!










Onko kisu kotona?


Tyhjä on, vaikka kuinka pussissa makoilisi.
Eskon ihan paras joululahja oli ruskea suuri joulupukin paperikassi. Siellä on hyvä loikoilla ja ratkoa pulmia. Esko odottaa, että pussissaolon aikana ruokakuppi olisi jotenkin ihmeen kautta täyttynyt. Varmuuden vuoksi Esko menee pussiin 10 minuutin välein.


Kisumummo sai aika kivan teepannun myssyn joulupukilta.  Me pojat saatiin hauska aktivointilelu. Se melkein päihittää joulupakettien narut.
Me ollaan aika aktiivisia kissoja.

Täällä tee pysyy mukavan lämpimänä.








Saisko täällä nukkua?!



























Napsu-serkku haluaisi nukkua vähän pidempään, mutta Kisuenon herätyskello soi ja hän joutui nousemaan ylös ennen aikojaan. Napsu sitten ihan oma-aloitteisesti soitti Mamille yläkertaan ja pyysi, että voisitteko olla siellä vähän hiljempaa, kun vieraat vielä nukkuvat.
Pikku söpöstelijä.

torstai 24. joulukuuta 2015

Tonttuillaan!



Mamin koristelut piristää, vaikkei olekaan lunta.

Nyt loistakaa oi kynttilät


Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika!

Ja niin todellakin on. Meillä raikaa joululaulut ja kaikki ovat hyvällä mielellä. Aina samat tutut joulusysteemit. Kisupappa tuo kuusen sisälle. Kellarista siis. Jostain syystä meillä ei ole koskaan oikeaa, metsäntuoksuista kuusta, vaikka me Eskon kanssa niin tykättäisiin siitä. No, mut onhan tääkin ihan komea.

Aattoaamuna me autetaan Mamia koristelussa. Joskus minun mielestä koristeita on liikaa ja niitä on pakko vähän karsia. Käpytontut ovat lemppareitani. Niiden metsästäminen on himohommaa. Vaikka muutaman leikkituokion jälkeen niitä ei voi enää tontuiksi kutsua.  Ne haluavat palata alkuperäiseen olomuotoonsa, kävyiksi. Vielä on kuitenkin yksi jäljellä. Kisumummo saisi jo tehdä uusia, että voin pitää jouluperinteestäni kiinni.

Eikös täälä ole vähän liikaa koristeita jo?
Sitten haetaan Kisuenot ja Napsukka-serkku. Hänen nimensä on siis Monsieur Napoleon Bonaparte. Hänet pitäisi Kisumummon mielestä laittaa laihdutuskuurille, mutta kuka jouluna haluaisi laihduttaa? Nyt nautitaan elämästä. Napsu asustelee kellarissa, kun hän on vähän arka ja yritti kerran hyökätä Eskon kimppuun, vaikka veljeni on häntä kolme kertaa isompi. Kellarissa on lämmintä ja mukavaa ja ihmisihmiset käyvät siellä koko ajan pitämässä Napsulle seuraa.

Tollo-serkku nauttii joulusta ihan omissa oloissaan kotosalla. Hänelle on aseteltu runsas jouluateria. Se sisältää ravinteikasta maksaa. Tollo siis syö ja nukkuu mahansa vieressä lopun aikaa.

Illalla ruokailun jälkeen alkaa paras hetki. Saadaan avata lahjat. Siis kaikkien. Narut on ihan parhaita! Mekin ollaan Eskon kanssa saatu jo monta pakettia. Mamin kisukaverit on kantaneet niitä meille selkä vääränä. Jännittää, mitä niissä mahtaa olla sisällä. Ja yhtään ei olla vielä kurkisteltu.


Milloin nää saa avata?
Napsu toivotetaan terveulleeksi meidän molempin voimin
Rattoisaa joulua sinullekin!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Nyt leivotaan!

Esko puhdistaa Mamin täkkiä
Tai muut leipoo. Mielestäni joulun alla on aika levotonta. Huisketta ja vilinää riittää niin, että päätä huimaa. On saunan puhdistusta, petivaatteiden pesua ja kaikenlaista muuta joulunaluspuuhaa. 

Minä olen tällä hetkellä niin paneutunut hoitelemaan kaamostani, etten nyt joutanut mukaan talkoisiin. Makoilin rauhassa valvontatornissani ja odottelin, että tulisi valmista. Välillä Mami joutikin istumaan olohuoneen tuoliin minua varten. Autoin siinä istumisessa sen minkä kerkisin puskemalla Sen Ihanan Tytön leukaperät pehmeiksi. Annoin siis vähän niin kuin etukäteisjoululahjan: Kisumassage ilman ajanvarausta.








Eilen meillä tehtiin pipareita. Kisupiparit oli kaikkein suosituin malli tänä vuonna. Top Ten -listan ykkönen. Esko oli kovasti mukana leipomisessa. Ja siksi kaikki sujuikin niin oivallisesti.  

Esko on piparitarkastaja


Kaikki välineet on otettu esille. Hyvä!























Kun piparit oli koristeltu, Kisumummo soitti leuhkana Face Timella Saksaan Kisutädille ja kisupikkupojille. Mutta ähäkutti, siellä oli ehditty ensin. Muina vuosina Kisumummo on vienyt taikinat mennessään, mutta nyt Kisutäti oli tehnyt sen itse. Frankfurtin ilmanala on niin kosteaa, että pipartalo ei tahdo millään pysyä pystyssä. Nyt taikina oli kuulemma kovaa kuin betoni ja rakennukset nököttivät ryhdikkäinä vieri vieressä. Hyvä Kisutäti!

Koristelut ovat oikein taiteelliset, eikö totta?

Tässä on Esko, minä ja Mami -piparit

Tänään tehtiin pullaa. Paistamisessa oli vähän kiirettä, kun Mamin ja Kisumummon piti samaan aikaan katsoa silmä tarkkana taitoluistelun SM-kisoja, kun siellä oli tuttuja. Kisumummolta paloi vähän siinä tuoksinassa peukalo, mutta muita vammoja ei tullut. Katsotaan sitten, kun tekevät pipartaloa. Siinä sattuu ja tapahtuu aina vähän enemmän. Hihi.

Paraisten piparkakkutaikina on kuulemma maailman parasta. 
Tassun taputukset sille!

Rauhaisaa joulunodotuksen huisketta sinullekin!
Aikamoinen röykkiö, vai mitä?
Kaunis muotoilu. Tässä olen minä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kirkasta valoa ja askartelua


Hei taas! Onpas ulkona pimeää. Suorastaan ihanan hämärää aamusta iltaan. Nyt voi kisut ihan luvan kanssa viettää suloista kaamosta. Voi yöunien jälkeen pötkähtää aamupäivätorkuille ja lounaalta kömpiä suoraan sohvalle pikku tirsoille. Ja niin edespäin.

Otetaanpas kaikki tarvikkeet esille.
Sopivaa vaihtelua tuo jouluaskartelu. Siitä en koskaan halua jäädä paitsi. Tänä vuonna Kisumummo ja Mami ovat olleet aika kiireisiä reissatessaan Mamin kisoista toiseen, ettei olla ehditty askarrella kuin pikaisesti. Mutta kyllä se sujuikin rattoisan nopsasti, kun Esko ja minä autettiin oikein hartiavoimin. Siinä nauhat oikenivat, tarrat lensivät ja autoimme jopa korttipohjien levittämisessä. Tänä vuonna lähes jokainen saa sydänkortin. Aika somia ovat. Ja jokainen on yksilöllinen. Kisumummon taiteellisella silmällä laadittu.

Yhteistyö on poikaa.
Silmistä puheen olleen sain kirkasvalolampun. Kisupappa pyyhälsi eilen paikalliselle ostarille ja toi minulle sellaisen. Se auttaa kuulemma kaamosmasennukseen. En kyllä ihan ymmärrä, mitä auttamista siinä on. Kaamosmasennushan on mitä hauskin asia.

No, joka tapauksessa, sen loisteessa voi lötkötellä ja lämmitellä kylmettyneitä tassuja.

Yle kertoo kaamosmasennuksesta 
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/09/kirkasvalolamppu-maksaa-paljon-mutta-tehokas

että sen torjumiseksi voi lisätä liikuntaa. Minäkin olen ravannut rappuja ylös ja alas aika ahkerasti, mutta kohtuudella, ettei masennus vain katoasi ihan kokonaan ja etten menisi ylikuntoon.


Tassunlämmitin parhaasta päästä.
Askartelu on himohommaa.
Sydänterkut kaikille!
Kirkasvalolamppu auttaa parhaiten, jos on ihan sen lähellä. Sopiva etäisyys on 45 – 100 senttiä kasvoista. Lamppua ei kuulemma kannata tuijotella tuntitolkulla, vaan voi vaikkapa lukea lehteä sen valossa. Minusta parasta on pötköttää lampun edessä ja levähdellä sen lämmössä. Kiitos Kisupappa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Ilmavalvontakissa

Hei! Hyvää itsepäisyyspäivää Suomi! Ja minä! Ja koko ihmisperhe! Onhan se mahtavaa, että ollaan itsepäisiä. Eikö vain? Jos ei oltais oltu, ei oltais, eikö totta?

Meidän Kisuisomummo (on muuten jo melkein 100-v) oli kuulemma sodassa puolustamassa Suomea. Se oli ilmavalvontalottana korkeassa tornissa.
http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120410607349_ts.shtml

Valvontatornissa voi rentoutua
Olen ehkä vähän perinyt tätä siltä, kun minäkin tykkään ilmavalvonnasta. Sitä varten Kisupappa tuo minulle aina talveksi hyvän  ilmavalvontapuun eteiseen. Valvon siellä uskollisesti. Koska, jos nukahdan, putoan helposti alas. Ja se joskus vähän nolottaa, kun siitä tehdään niin iso numero. Heti ovat paparazzit kuvaamassa ja päivittelemässä. Eikä kukaan ole oikeasti huolissaan, miten minä voin. Niin kuin henkisesti.

Esko taas valvoo mielellään olohuoneen ikkunalaudalla. Siitä ei kukaan hätistele pois, kuten ruokasalista. Meillä on kahden tassun sääntö (ainakin kaksi tassua pitää olla ikkunalaudalla). Minkä voimme sille, että muut osiot solakoista kehoistamme eivät aina mahdu, vaan osa on pakko levittää ihan vähän ruokapöydälle? Esko ei kyllä myöskään aina jaksa valvoa, vaan nukahtelee silloin tällöin. Mutta sehän on ihan paras talviharrastus – torkahtelu.

Ikkunalaudalla on joskus ruuhkaa
No, enivei, jos Kisuisomummo ei olisi niin itsepäisesti vain valvonut ja valvonut tornissa, olisi vihollinen voinut hyökätä Suomeen ja valloittaa sen ihan tuosta noin vaan. Valloittaminen onkin valvonnan hyvä puoli. Kun minä valvon puussani ja tulee vieraita, valloitan heidän sydämensä hetkessä. Avaan vain silmäni apposen ammolleen ja näytän söpöltä. Se on ihan helppoa. Kokeile vaikka!

Tänään katsotaan yhdessä Kisumummon ja Kisupapan kanssa tv:stä Tuntematon sotilas ja illalla tietysti Linnan juhlat. Siellä riittää vilskettä ja hulinaa. Tarkkailemme  yhdessä pukuloistoa ja hurraamme Kisuisomummolle ja Suomelle - vaikka oikeasti olenkin britti.


Hyvä Suomi! Kyllä kannatti olla itsepäinen!