Palmuja ja palmuja

Tuolla niitä noitia näkyy!

Tänään on palmusunnuntai. Se on missä milloinkin. Aina ei voi olla ihan varma, kun aikataulut vaihtelee. Mutta sen tietää viimeistään siitä, kun kylänraitit vilisee pikkunoitia. Me Eskon kanssa vahdattiin jo heti aamusta ikkunassa ja nähtiinkin muutamia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Palmusunnuntai

http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/4AEBB45C3E2F90C0C22570830046652F?OpenDocument&lang=FI

Palmusunnuntaisin viskotaan palmunoksia aasien eteen ja virvotaan ja ihmisihmiset syö mämmiä. Siis jotkut. Mami ei ainakaan siihen moskaan koske, vaikka olisi mitä vaniljakastiketta päällä.

Ei kovin pelottava, eihän?

Meilläkin kävi noita ja se yritti ottaa Esko-Peskon vangiksi mukaansa, kun noidilla on kuulemma pikimustia kissoja Kyöpelinvuorella. Mutta onneksi Kisupappa pelasti hänet. Huh. Minä piileskelin varmuuden vuoksi tuolin takana koko ajan. Eipä löytänyt!

Äkkiä karkuun, Esko!

Pupu kävi.

Riittääkö varmasti kaikille? Noille jättiläisillekin?

Joillakin noidilla toiminta on aika ammattimaista ja saaliin kantamiseen tarvitaan apureita.

Nyt tulee ehkä bloggaukseen pikku tauko, kun Kisumummo lähtee katselemaan palmujen hulmuntaa etelän maille, eikä minulla ole ketään toista automaattikirjoittajaa. Pitäisiköhän itse harjoitella nelitassujärjestelmää…?

Kevätturrukkapäivät

Heissan! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Kunpa pääsisi vain niihin käsiksi. Meidän pitää tosin tyytyä lintubongaukseen, kun ulos ei ole asiaa. Esko-Pesko kyllä on käväissyt jo pari kertaa pihalla, kun Kisumummo on hakenut aamun lehteä ja jättänyt oven huolimattomasti auki. Esko olisi päässyt ihan kunnollakin ulos, mutta valjaat nähtyään perääntyi huolettomasti olohuoneen puolelle.

Minä olen päästellyt karvoja oikein olan takaa. Turkki on aikamoisen upea turrukka. Pölläyttely onnistuu nyt tuosta noin vaan. Mutta kyllä frisöörillä on myös mukavaa olla. Jaksan olla kammattavana tuntitolkulla. Ja hyvät kasat siitä saakin aikaiseksi.

Pirtin kehräämö ja Ylistaron kehräämö tekevät muuten kuulemma koirankarvoista lankaa. http://www.pirtinkehraamo.fi/erikoislangat/koirankarvalanka

http://www.ylistaronkehraamo.fi/koirankarva.htm

Saisiko tästä hiirulaiselle sukat?

Ja nyt saa kisunkarvalankaakin!

Näin se menee!

 http://woolnotes.blogspot.fi/2009/05/kissa-cat.html

Jo on aikoihin eletty. Että minusta tehtäisiin villapaita. Mikä vielä pahempaa: villasukat tai –housut. Yök! Minä uskon enemmän ihan elävään luomupeittoon. Ja siksi makoilenkin mielelläni kenen tahansa masun päällä, joka vaan sohvalle pöllähtää kumolleen.

Olen edelleen lääkityksellä, jos kiinnostaa. Silmään kolmenlaisia eri tippoja neljä kertaa päivässä. Kun Kisumummo lähestyy tippapullojensa kanssa, en toki lähde karkuun, koska se olisi ihan turhaa. Kellahdan kyljelleni lattialla ja tekeydyn 100-kiloiseksi. Se on ihan helppoa. Ja kun se yrittää nostaa minua ylös, painaudun vain vastakkaiseen suuntaan. Siinä Kisumummo sitten ähkii ja yrittää kammeta minua seisomaan. Jotenkin on puoliansa yritettävä pitää. Silmä on kyllä jo vähän parempi, vaikka sitä ronkitaankin neljän tunnin välein. Varmaan vastaanhangoittelu on edesauttanut asiaa.

Nappasin sen! Auringon nimittäin.

Tästä ei villielukat tule!

Esko bongailee tipejä.

Viime viikolla paljastin, missä ihmissusi asuu. Helsingin keskustassa on oikeasti Susi-raja. Sen sisäpuolelle eivät villielukat saa tulla. Vai onko tuo sittenkin Sushi-raja. Mitä se sushi oikein olikaan...? Oliko se kuitenkin jotain syötävää? Jaa, raakaa kalaako? Siihen minä on viiksikarvaani kastaisi. Toisin kuin Esko, joka oli syönyt kuulemma haukea. Kauheaa! Hänen henkensäkin haisi monta päivää raadolle.

Mami raskaan tenttipäivän jälkeen.

Lääkäristä toiseen

Esko halusi tulla mukaan.

Minua kiidätetään nyt lääkäristä toiseen. Kisupappa vasta viime viikolla vei mukamas viattomasti vain silmää näyttämään. Olisihan se pitänyt arvata, kun Esko otettiin seuraksi, että ei se pelkkään silmätarkastukseen jää. Niin saatiin taas rokotuksia ja matosalvaa niskaan. Minä vähän osoitin mieltäni, mutta Kisupappa piti tiukasti kiinni, niin nyt ei kostoisku ihan onnistunut.

Hitsi, näkivät minut!

Eiköhän tämä ollut tässä.

Eilen vain halusin vähän vinkata silmää, niin eikös Kisumummo lähtenyt renkaat ulvoen viemään minua oikein kisusilmälääkärille. Yritin kyllä ensin lausua äänekkäät vastalauseeni, mutta se oli virhe. Kaikki huomasivat, että olin tullut kopassa mukaan ja lääkäri pääsi käsiksi. Siellä olin kyllä tosi tosi nätisti, kun Mami tuli mukaan ja hellästi minua piteli ja silitteli.

Kun silmiäni oli mielestäni ronkittu tarpeeksi, ryömin takaisin kopan perimmäiseen nurkkaan, tekeydyin mustaksi, ja olin ihan hipi hiljaa. Unohtivat minut! Hihi. Pääsin turvallisesti kotiin ilman pistoksia sun muita kauheuksia.

Onneksi on Mami!

Mutta jälkeni jätin. Lähes koko turkillisen sinne pöydälle. Iso osa tarttui Mamin vaatteisiin. Onnistuin pöllyttämään karvoja jopa Mamin puseron selkäpuolelle. Niitä yrittivät eläinlääkärin kanssa yhteistuumin putsata, mutta tiukassa olivat. Mutta Mami valittelikin alkuviikosta, että vähän viluttaa. Nyt on kevään turrukkapäivät. Kyllä tarkenee.

Ihmissusia?

Nyt tippoja monta kertaa päivässä useita peräkanaa. Vähän surkea olo. Mutta eiköhän se tästä. Kisumummo kävi muuten ihmisystävällään kylässä. Naapurissa oli eläimiä.

Löytöjä

Heissan!

Ja hyvää löytöeläinpäivää vaan kaikille! Se on hyvä, ettei juhlita karkurieläinpäivää, vaan justiinsa niitä, ketkä on löydetty. Niin kuin Tollo-serkku esimerkiksi. Hänelle kuuluu erittäin hyvää, kiitos kysymästä. Ikkunat on naulattu umpeen, ettei käy enää hänelle samaa vahinkoa kuin viimeksi.

https://ls24.fi/uutiset/huomenna-on-loytoelainpaiva

http://www.hesy.fi/ajankohtaista/tiedotteet/

Jos vain näet kisun ulkona ilman omistajaa (tai ehkä myös koiran), ota heti yhteyttä Karkurit-sivustolle ja Löytöeläintaloon. Pikku ressukka saattaa olla eksyksissä ja tarvita apua.

Kakkoslaatua, mutta ihan söpö.

Minäkin olen tavallaan löytöeläin, koska – kyllä – minut on löydetty monen monituista kertaa. Ensinnäkin Mami löysi suloisen pentukuvani Ruusutarhan kissalan nettisivuilta kuusi vuotta sitten. Sitä kautta päädyimme Mamin synttärilahjoiksi. Se kyllä sykähdytti sydäntä. Tosin Esko-Pesko vähän sekundana tuli kaupanpäälle. Ja on minut löydetty senkin jälkeen. Milloin kellarista, milloin komerosta, milloin naulakon päältä keikkumasta.

Löysin sut!

Jos löytää hyvän masun, siitä kannattaa pitää huolta.

Etsivä löytää kisun!

Eikä pidä ajatella, että kotikisujen elämä olisi aina pelkästään ruusuilla tanssimista. Joskus saan pyydellä kellariin pääsyä tovin jos toisenkin. Ja kun vihdoin pääsen sinne, saan odotella sieltä pois pääsyä vaikka miten kauan. Ja komeroissakin olen joutunut viettämään aikaa tuntitolkulla, ennen kuin kukaan on osannut kaivata viehättävää seuraani. Kerran minut löydettiin Kisumummon vaatekaapista vasta kuuden tunnin vauhdikkaan etsiskelyn jälkeen.

Ja sitten – usko tai älä – minut on löydetty Instagramissa yli 2000 kertaa. Totta se on! Käypä vaikka katsomassa.

instagram.com sieltä vaan etsimään nimellä vainopupu

Minulla on siellä paljon hyviä ystäviä, kuten Ukko (ukko_the_cat) ja Henry (meet_henry). Kisumummon mielestä tosin Henry on liian söpö ja lellitty kissa, eikä se halua enää katsella häntä. Ja Henryllä onkin seuraajia jo ihan riittämiin.

Minulla on tänään siis 2000 seuraaja –juhlat. Ja Kisumummo leipoo juuri kakkua. Se saattaa olla pieneltä osaltaan myös Mamin loppukisakakku, tiedä häntä.

On meillä löytynyt muitakin eläimiä tietysti. Esimerkiksi pulleita, herkullisia välipala-kärpäsiä ikkunan väleistä ja nurkista. Kai se kärpänenkin on jonkinsortin eläin…?  Sitten Mami on löytänyt piilottamiani leluhiirulaisia kirjahyllyn takaa ja muista vakiopaikoista, jonne niitä sullon päivittäin.

Nyt on muuten myös turrukka-turkkipäivät. Mutta niistä ehkä tuonnempana.

Puhdaspyykkikorista voi löytyä yllätys.

Kisuhoitajat

Hellurei taas! Linjoilla ollaan. Sihteerini Kisumummo oli lomailemassa, niin en voinut päivittää kuulumisiamme. Mutta nyt kaikki ovat onnellisesti kotona. Eskon kanssa aina vähän stressaannutaan ja pudotellaan turkiksia sinne tänne, jos ihmisperhe ei ole koossa. Minä sain huolesta aivan silmätulehduksenkin. Kisupappa kiidättää meitä tänään lääkäriin. Samalla kuulemma hoidetaan kaikki: rokotukset, silmät, madotukset. Ja kun minulle on monta kertaa luvattu, että saan olla vähintään kolme vuotta kotona. Mutta ei! Joka vuosi pitää lähteä reissaamaan jonnekin. Se ainoa hyvä puoli tässä on, että kisulääkäri aina kehuu minua vallan tavattoman kauniiksi. Ihan kuin en tietäisi sitä muutenkin. Hih.

Espanjanserkut.

Kisumummo ja –pappa toki ikävöivät meitä lomallaan kovasti. Paikalliset kisut tulivat lohduttamaan. Kisumummo jo hetken epäili, että olimmeko tulleet samalla koneella, kun kohteessa odotteli kaksi kauniinväristä paikallista. Mutta kotona me oltiin turvallisesti Mamin hoivissa.

Oletkin jo ehkä lukenut lehdistä, miten taitavia ihmisihmisten hoitajia me kisut olemme. Hoitelemme diabeetikot ja muistisairaat tuosta noin vaan.

http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-2000001128195.html

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000884089.html

Ensin tutkitaan...

Ja ihan ilman koulutusta, pyyteettömästi. Mitä nyt vähän ruokaa ja silityspalvelua vastalahjaksi. Älä nyt ymmärrä väärin, ei me kuitenkaan olla mitään valehoitajia.

Kisumummolla oli tänään pienen pientä vatsataudin poikasta. Minä oitis siitä parantelemaan taikatassuillani. Palpointi ja muutaman kunnon kehräys ja taas ollaan kunnossa!

Eikä suinkaan hutkita, vaan lämmitellään masut.