Omat alueet

Kaikilla meillä pitää olla omat yksityiset alueemme, joille toisilla ei ole asiaa, vai mitä? Meillä kaikki alueet on meidän kisujen käytössä. Tai no, ruokasalin pöytä ei. Paitsi jos Mami on kotosalla. Se ei pidä siitä niin nuukaa.

Eskolla on mukavannäköinen oma alue.

Hei! Saisiko tulla kylään?

Meillähän on kahden tassun sääntö. Eli kaksi tassua pitää vähintäänkin olla ikkunalaudalla. Muu keho voi ollakin sitten pitkin pöytää. Mutta Mami ei vissiin osaa oikein hyvin laskea, kun joskus riittää yksi tassu tai enimmäkseen ne voi olla missä sattuu.

Katsokin, että menee ihan ihan suoraan!

Kisumummo on kovasti askarrellut. Ensin laitteli Eskon kanssa valokuvia kehyksiin. Eihän niillä nyt niin kiire olisi vielä ollut. Sinne menivät Mamin kesällä otettu ylioppilaskuva, muutaman vuoden vanhat Minionsien kuvat ja Kisuisomummon lapsuuden kuva. Kaikki on nyt nätisti ja siististi.

Sitten Kisumummo alkoi tehdä joulukalentereita. Niissä meillä kolmella riittikin puuhaa. Etenkin liimanauhojen laittelussa me pojat oltiin kovasti avuksi. Esko halusi aina viedä roskat – minne milloinkin. Hienot tuli, vaikka itse sanonkin.

Leikkaaminen on tarkkaa työtä.

Roskat pitää viedä huolella pois.

Valmista tuli.

Meidän omat tossut.

Me saatiin toi kisurasia synttärilahjaksi.

Tämä on ihan paras alue.

Kiitos kysymästä, oikein mukavanoloinen on.

Niin, niistä alueista. Meille tuli uusi sohvakalusto. Oikeaa lehmää. Minäkin sain oman tuolin. Ennen siinä oli Kisumummon tuoli, mutta nyt ei enää. Annan sen kyllä istua tuolissani, jos ottaa syliin. Ja ainahan se ottaa. Tai no, ei ehkä ihan varsinaisesti ota, mutta kun siihen vain reippaasti tallustelee ja laittelee itsensä kerälle, niin kaikilla on oikein mukavaa.

Muita alueita meillä on vaikkapa Kisumummon aamutossut. Oikein pehmeät ovat ja mukavat. Ja sopivan kokoiset. Esko on ottanut omaksi alueekseen vielä Mamin joulukalenterikasan. Siis luit aivan oikein. Kasan! Siinä on kalenteri jos toinenkin ja kaikissa suklaata sisällä.

Minä olen tehnyt Mamin kanssa esseetä, eli siis siinäkin on yksi alueistani. Mamin masu. Prrr…

Juhlahumua

Hei. Meillä on taas oikea juhlaviikonloppu. Eilen vietettiin Kisupapan kunniaksi Isänpäivää ja tänään meidän poikien syntymäpäivää.

Kiitos, Mami. Hieno on.

Taas on vuosi vierähtänyt ja vieläpä aika vauhdikkaasti. Seitsemän vuotta nyt tulee täyteen. Kunnioitettava keski-ikä siis.

Viime vuonna juhlimmekin oikein olan takaa. Vieraita oli pitkälti toistakymmentä. Nyt otetaan vähän rauhallisemmin. Yksi syy on se, että muissa perheissä vietetään Isänpäivää tänään. Meillä se siirrettiin eiliseksi, koska onhan meidän kisujen synttärit nyt toki tärkeämmät.

Mami leipoi hienon kakun taas. Se on oikea kakkumestari. Ja me saatiin myös kortti. Sekin on tosin yhteinen Kisupapan kanssa. Mutta olkoon nyt tämän kerran. Siinä lukee, että sohvan hallitsijalle ja kaukosäätimien kuninkaalle. Pieni aivopähkinä sinulle, kuka on mitäkin. Hihi.

Esko sai silakoita, joita hän myös söi! Yök! Minulle taas laulettiin heti aamutuimaan: "Häppi pööttei tuu juu." Koska mehän olemme kuitenkin alkuperäisiä brittiläisiä.

Meidän kasvattajamme lapsuudenkodistamme Ruusutarhan kissalsta tulee tänään vieraisille. Mitähän kivaa se tuo tällä kertaa? Se on myös mukavaa, kun muistaa kehua meitä koko ajan kovasti. En oikein malta edes odottaa! 

Muuten meillä on ollut aika tasaista menoa. Kisupappakin tuli siis reissusta. Oli siellä kaksi viikkoa 30 asteen lämmössä. Me täällä taas katsoimme ikkunasta, kun lunta satoi. Joka päivä. Ja Kisumummo ja Mami lykkivät innoissaan lumikolaa. Joka päivä. Aamulla ja illalla. Kaunista tuli.

Somaa, eikö totta!

Me kissat taas keskitymme tähän aikaan vuodesta enemmän reviirin hallintaan. Eskolla on  Kisumummon tossut ja Kisupapan shortsit eli lyhkät. Kisumummo vieraili perheessä, missä kisulle tarjoiltiin ateria kaappiin. Sitä odotellessa. Miau!

Tossu on hyvä reviiri.

Vaatepino vielä parempi.

Henkilökunta! Missä se ruoka viipyy?

Eikö sana kuuluu! Masu on vallan typö tyhjä.

Saksan isompi Minions on oppinut kirjoittamaan.
Siansaksaa siis.

Kutomista ja kehräystä

Nyt  se on alkanut! Siis sykeröaika. Ja kotoilu. Ja pehmoilu. Siis talvi. Tulet vain takkaan ja sohvan nurkkaan sykerölle kaikki! Ihanaa aikaa. Ei tarvitse stressata, pitäisikö mennä ulos vai jäädä sisälle, koska vastaus on ilmiselvä: jäädä sisälle.

Ensin laitetaan porot. Ei siis niitä elikoita sieltä Lapista,
jos sitä kuvittelit.

Aika ei tule talvella todellakaan pitkäksi, jos sitä ajattelit. Meillä on monenlaisia aktiviteetteja. Minä mm. kudon Kisumummon kanssa villapaitaa Mamille. Ja Esko on opiskellut keittämään kahvia. Jos nimittäin sattuisi tulemaan vieraita ja Kisumummolta tuo kahvinkeitto ei oikein suju. Suoraan sanoen, jotkut meidän ihmisystävistä on pyytäneet, ettei se keittelisi. Eikä se sitä enää teekään. Ja kaikkien vatsat kiittää.

Tarkkana pitää olla. Onneksi Esko valvoo tunnollisesti.

Aivan on laatuvaatimukset täyttävää seosta.

Hyvä tästä tulee, kun vähän autan.

Parasta on, kun ensin ollaan Kisumummon kanssa vähän kudottu paitaa ja se jostain syystä yks kaks heittää kutimet koppaan ja syli on kokonaan minun. Siinä voi sitten rauhassa kehrätä ja kehrätä. Meillä on sinne kyllä vähän nykyään jonoa, kun Mami on koko ajan ties missä. Illallisilla ja kerholla ja opiskelemassakin joskus. Kisumummosta on alkanut tulla lähes ykkösvaihtoehto. Ei muuten, mutta Mami on niin kiireinen.

Valmiiksi kehrättyä lankaa.

Ennen kuin voi kutoa lankaa, pitää se tietysti kehrätä. Ja siinä riittääkin hommaa!

Netistä lukemalla voit itsekin opetella kehräämään:

https://sites.google.com/site/opikehraamaan/villan-kehruu

Ohjeet tuntuvat kokonaisuudessaan sangen monimutkaisilta. Mutta seuraava on selkeä: 

“Kehrää pehmeän alustan yläpuolella koska värttinä putoaa alussa lattiaan - niin vältät, että se menee rikki. Voit kehrätä sohvan yläpuolella tai kehrätä istuen.”

Nuo ovat aika käytännöllisiä, mutta jokseenkin itsestään selviä ohjeita. Alustan on syytä olla aina pehmeä: siis syli, nojatuoli tai sohva. Hätätilanteessa sopii myös Kisupapan vaatekaappi, jos siellä sattuu olemaan riittävästi pehmusteita. Ja totta, myös istuen voi kehrätä. Etenkin ruokakupin edustalla. Samalla kannattaa puskea ihmisihmisen jalkaa vasten, jos ei muuten ymmärrä. Mutta paras kehräysasento on meidän mielestä sykerö. Myös lanka voi olla sykeröllä ja kisu tietysti. Tuota värttinäkohtaa en ymmärrä, mutta ehkä se ei ole tässä oleellinen ainesosa.

Herra Internet ei tosin vieläkään älyä, miksi kissa kehrää:

https://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/89577-ihmiskunta-ei-vielakaan-ymmarra-miksi-kissa-kehraa-kaksi-allistyttavaa

Uusi Suomi toteaa: “Osa kissoista kykenee manipuloimaan ihmiskuntaa suorastaan alhaisella tavalla: vetoamalla suoraan ihmisen hoivaviettiin. Tuossa on virhe. Tai oikeastaan kaksi. Mitkä oikaistakoon nyt:

1    1. Osa kissoista. Pitää olla kaikki kissat. Jotkut vain käyttävät sitä vähän harkitummin.

      2. Alhaisella tavalla. Mitä panettelua! Pitäisi olla ylhäisellä tavalla!

      

      Mutta annettakoon nyt anteeksi. Ymmärtämättömät luontokappaleet. Miau.

Tässä on ihan kympin arvoinen sykerö.

Napsultakin jo onnistuu. Hyvä Nape!

Masuajat

Tämä on vallan tavatonta, kun nyt ollaan siirrytty talviaikaan. Meillä on Eskon kanssa muutenkin ruoka-aika paras aika, eikä masut millään totu tähän, että sapuskaa tulee tunnin myöhässä. Ja joka päivä. Aamulla ja illalla.

Me kisut kyllä kannatetaan sitä, että koko kesä-talviaika höpsötys lopetetaan. Ruoka-aikoja sen sijaan voidaan lisätä aina sopiviin väleihin. Siis kaikkiin niihin.

Tehdäänkö tästä kisukansalaisaloite? Tassu ylös, jos olet kanssani samaa mieltä. Miau!