lauantai 29. heinäkuuta 2017

Etsijämummo mansikassa

Nämä on siis mansikoita.
Meidän Kisumummo on ihan oikea arjen sankari. Tässä kävi näin: Mami halusi pakastaa mansikoita. Tai no, ei se halunnut, mutta Kisumummo sanoi, että jos haluaa talvella mansikoita, on parasta pakastaa ne itse. Mutta eikö oo vähän lellitty tuo Mami? Sille luvattiin hakea ne mansikat! Jos vain neiti-ihminen itse jaksaisi raahautua ne laittelemaan purnukoihin ja heittelemään pakastimen perukoille.

No, enivei. Kisumummo lähti siis mansikkaan. Meni autollaan vallan Tikkurilaan asti, kun sieltä oli marketista saanut itselleenkin tosi hyvät. Mutta marjat olikin loppu. Eikä ollut toisessakaan kaupassa. Mutta ovelana etsijämummona huomasi, että joku raahasi täpötäyttä mansikkalaaria kadulla. Heti hyökkäsi kysymään, että mistäs nämä mansikat on kotoisin!

Neuvon saatuaan Kisumummo päätti kuitenkin mennä vielä torilta katselemaan, mutta kun ei sielläkään ollut, palasi takaisin niiden kultaakin kalliimpien mansikoiden tykö. (No, ei ne nyt ihan kultaa kalliimpia olleet. Se on vain sanonta. Selvennän sen nyt, että voit rentoutua keskittymään tarinan huipennukseen.) Mutta voi ei, mitä draamaa! Siellä ei käynytkään pankkikortti, kun keskellä katua vain niitä marjoja myyskentelivät.

Pankkiautomaatille siis. Ja voi ei! Kadulla käveli itkevä pikkulapsi. Kisumummon sydän heltyi ja meni oitis kysymään, että mikäs pienokaisella on hätänä. No, se hätänä oli, että Äiti oli kadoksissa. Viisaana ihmisihmisenä Kisumummo kuitenkin älysi, että ei se Äiti varmaan ollut kadoksissa, vaan tämä lapsukainen, joka oli niin hädissään, että yritti syödä oman takkinsa. Eikä Kisumummo siitä syytä meinannut saada mitään selvää nimestä tai muustakaan.

Onnekas Etsijämummo poliisimaijassa.
Aikansa siinä jutusteltuaan, meidän etsijämummomme päätti soittaa virkavallan paikalle. Vähän sitä hirvitti, että jos se lapsi pelästyy niitä poliiseja. Mutta ei. Silloin loppui itkut, kun tuli mustallamaijalla pari komeaa poliisimiestä paikalle. Eikä se lapsikaan enää itkenyt yhtään. Kisumummo pääsi auton kyytiinkin. Mutta ei sitä viety minnekään, kun oli vielä ne mansikatkin ostamatta ja oma auto parkissa.













Loppu hyvin kaikki hyvin. Äiti löysi lapsen, Kisumummo mansikat ja vielä kotiinkin. Käy sinäkin marjassa, mutta älä eksy!

Voisko näitä vähän löysentää?!

Tää uusi takki on niin nolo!

Meidän upouusi Minions.
Nyt niitä on jo seitsemän.
Ihan kuin ne kääpiöt.

Stalkkerit töissä.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Astiastot, pihat ja lelut

Uudet alueet.
Heippundahl! Kesä se vain etenee. Ikkunan läpi katsottuna näyttää kauniilta ja aurinko lämmittää mukavasti. Kisumummo ja –pappa pukeutuvat jo talven varalle. On villapaitaa, kaulaliinaa ja lakkia päässä, kun piipahtavat pihalle. Ja siellä ovatkin kovasti piipahdelleet. Meillä on näes aivan uusi alue takapihalla. Sen nimi on Firenze. Siellä on kuulkaa ruusut ja säleikköomenapuut ja kaikki. Sitten sinne kuulemma tulee vielä auringonottotuolit. Minä en siihen askareeseen tuolia tarvitse. Ihan ruokasalin pöydällä vaan kellottelen ja jokainen karvatupponi ahmii aurinkoa sisäänsä. Talven varrallehan vain minäkin. Raskasta on.


Viiniköynnös rehottaa.



Mamikin on ruusu.

Esko! Älä vain mene sinne
terävälle nurmikolle!




















Tästä sitä omenasatoa sitten keräillään.

Uusi kupponen käyttöönottovaiheessa.
Esko-Pesko sai uuden astiaston. Se ei mielestäni ole sen kummempi kuin edellinenkään. Paitsi että se on kissoille tarkoitettu. Kai..? Ei siinä ainakaan ole koiran kuvaa, kuten vanhoissa. Ja se on vähän syvempi. Siihen saattaa hulahtaa vähän enemmän ruokaa tätä nykyä. Ja se ei varmasti Eskoa haittaa. Maha viistää taas maata. Mutta norkoilee entiseen malliin keittiössä. Kisupappa antoi hänelle jopa raakaa ahventa. Yök! Ei sovi herrasmiehille, sanon minä.


Käyttöönotto aloitettu.

35 sekuntia käyttöönoton jälkeen.




























Tämä kalansyöntikuva ei sovi herkille.




















No, minä vastaavasti sain uuden lelun. Tiedäthän sellaisen spinnerin, mitä pyöritellään. Voit nikkaroida sellaisen itsekin, sanoo ystävämme Tubettaja Tume. Tai siis Mamin ystävä, tai no tuttava. Enivei, voit katsoa sitä täältä:


Ehkä väri ei miellytä Eskoakaan.
Ihan Kisumummon mieliksi pyöräytin sitä kerran. Sitten alkoi väsyttää. Vanhat lelut ovat paljon parempia. Kuten joulukuusen käpytontut, kynät, kukkamaljakot, kynttilänjalat sun muut ihanuudet. Ahkerasti olen sullonut pientavaroita kaapin taakse. Mami kävi, mutta unohti ottaa ne esille. No, ehkä ensi kerralla sitten.

Miten niin minun pitäisi laihduttaa?

Nauti sinäkin Suomen ”kesästä”.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tippoja

Heissan! Ehkä olet jo ihmetellyt, mihin olen kadonnut. Enhän minä minnekään, mutta automaattikirjoittajani Kisumummo on ollut niin touhuissaan, ettei ole ehtinyt päivitellä mitään. Paitsi minun silmiäni. Ja olenhan minäkin piilosilla ollut. Nimittäin silmätippoja karussa.

Näin se alkaa: Ensin Kisumummo huokailee ja taivastelee, että kylläpä silmät vuotavat. Sitä kestää muutaman päivän. Sitten alkaa tippajahti. Yleensä valitettavasti häviän sen kilpailun ja tipat loiskivat kauniisiin silmiini. Jos en sitten katoa salaisiin piilopaikkoihini. Ne ovat kyllä niin hyviä, ettei kukaan minua sieltä löydä. Niin, en tietenkään voi kertoa, missä ne ovat, silloinhan ne eivät olisi enää salaisia paikkoja.

Tasaisin väliajoin… jos oikein lasken, niin muutaman kerran vuodessa Kisupappa raahaa sen kamalan häkin kellarista ja minut sullotaan siihen ja sitten mennään autolla piipaa-piipaa eläinlääkäriin. Joka taas kerran toteaa, että kauniit ja hyvät ovat silmäni. Sen olisin voinut sanoa jo etukäteen, jos joku vain olisi kuunnellut.

No enivei, tuli kuitenkin taas kolminkertaisia tippoja, kolme kertaa päivässä. Siinä menee hermot yhdeltä jos toiseltakin. Minä tosin olen kärsivällisistä kärsivällisin. Koska tippojen jälkeen saan mennä ruokailemaan. Ja siinä välissäkin, kun Kisumummo haluaa lepytellä minua oikein kunnolla.

Tippojen antamisen väliköissä Kisumummo ja –pappa ovat sitten kohentaneet puutarhaa. Siinä onkin ollut hommaa. Hikiseltä näyttää ruokasalin ikkunasta käsin katsottuna. Minäkin muuten käväisin pari kertaa ulkona. Eikö viiden minuutin happihyppely riitä? Raitista ilmaa saa ikkunastakin. Miau!

Uusi parkkipaikka.

Puutarha-apulaisemme Esko.

Kuinka kauan tässä oikein pitää jonottaa?

Raitisilmahetki.

Napsu sai Mamilta hienon repun.
Varmaan ihan ikiomaksi.