Nämä on siis mansikoita. |
Meidän Kisumummo on ihan oikea arjen sankari. Tässä kävi
näin: Mami halusi pakastaa mansikoita. Tai no, ei se halunnut, mutta Kisumummo
sanoi, että jos haluaa talvella mansikoita, on parasta pakastaa ne itse. Mutta
eikö oo vähän lellitty tuo Mami? Sille
luvattiin hakea ne mansikat! Jos vain neiti-ihminen itse jaksaisi raahautua ne
laittelemaan purnukoihin ja heittelemään pakastimen perukoille.
Neuvon saatuaan Kisumummo päätti kuitenkin mennä vielä
torilta katselemaan, mutta kun ei sielläkään ollut, palasi takaisin niiden
kultaakin kalliimpien mansikoiden tykö. (No, ei ne nyt ihan kultaa kalliimpia
olleet. Se on vain sanonta. Selvennän sen nyt, että voit rentoutua keskittymään
tarinan huipennukseen.) Mutta voi ei, mitä draamaa! Siellä ei käynytkään
pankkikortti, kun keskellä katua vain niitä marjoja myyskentelivät.
Pankkiautomaatille siis. Ja voi ei! Kadulla käveli itkevä
pikkulapsi. Kisumummon sydän heltyi ja meni oitis kysymään, että mikäs
pienokaisella on hätänä. No, se hätänä oli, että Äiti oli kadoksissa. Viisaana
ihmisihmisenä Kisumummo kuitenkin älysi, että ei se Äiti varmaan ollut
kadoksissa, vaan tämä lapsukainen, joka oli niin hädissään, että yritti syödä
oman takkinsa. Eikä Kisumummo siitä syytä meinannut saada mitään selvää nimestä
tai muustakaan.
Onnekas Etsijämummo poliisimaijassa. |
Aikansa siinä jutusteltuaan, meidän etsijämummomme päätti
soittaa virkavallan paikalle. Vähän sitä hirvitti, että jos se lapsi pelästyy niitä
poliiseja. Mutta ei. Silloin loppui itkut, kun tuli mustallamaijalla pari
komeaa poliisimiestä paikalle. Eikä se lapsikaan enää itkenyt yhtään. Kisumummo
pääsi auton kyytiinkin. Mutta ei sitä viety minnekään, kun oli vielä ne
mansikatkin ostamatta ja oma auto parkissa.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Äiti löysi lapsen, Kisumummo
mansikat ja vielä kotiinkin. Käy sinäkin marjassa, mutta älä eksy!
Voisko näitä vähän löysentää?! |
Tää uusi takki on niin nolo! |
Meidän upouusi Minions. Nyt niitä on jo seitsemän. Ihan kuin ne kääpiöt. |
Stalkkerit töissä. |