perjantai 18. elokuuta 2017

Nyt harrastamaan!

Heippundahl! Tässä onkin tovi vierähtänyt viime kerrasta. Meillä on ollut niin paljon hulinaa, kun oli Minionseja ympäri maailmaa käymässä. Vietin viikon Kisumummon ja –papan sängyn alla. Tai no, en ihan koko viikkoa, koska ensin tuli Saksan järkevä Minions. Se on oppinut ruokkimaan meitä hyvin ja taluttaa Eskoa ulkona mallikkaasti.

Meillä oli täysi työ patjan testaajina.
Arvosana: välttävä.
Mutta sitten tuli se pirteääkin pirteämpi Oulun Tyttö-minions, joka rutisteli Esko-Peskon ihan littanaksi. Rakas veljeni huuteli hädissään keittiössä ja ihmisihmisemme luulivat, että Mini-Minions itki yläkerrassa. Mutta ei! Sehän oli Esko tuon pirtsakan Minionsin tiukassa syleilyssä. Onneksi Kisupappa pelasti Eskon. Ja nyt varmaan ymmärrät, miksi viihdyin vuoteen alla takimmaisessa loukossa. Uskon, että sinäkin olisit tullut seurakseni, jos olisit ollut meillä. Ainoa huono puoli tuossa turvapaikassa oli, että sänky on käynyt aika matalaksi. Liekö jalat lyhentyneet, kun en millään meinannut saada solakkaa kehoani sullotuksi sinne. Päätä pakottaa vieläkin.

Oli kyllä ihanaa, kun Saksan Kisutäti tuli. Se on kaikista paras. Tietysti Mamin jälkeen. Se hoiteli vuotavat silmänikin ihan perusteellisen kirkkaiksi. Kiitos!




Eihän noita edes tunnista
tuollaisissa vetimissä.

Ja miksi meillä oli tätä sakkia näin paljon? No, Kisumummo- ja pappa pitivät synttäreitä. Ne täyttävät syksyllä kerta kaikkiaan 12 vuotta! Tai siis... oliko se 120 vuotta...? 12 vuotta on meille kisuille oikein kunnioitettava ikä, mutta ihmisihmisten iästä en nyt ole ihan varma. No enivei, sinne häipyivät juhlimaan ja jättivät meidät ypöyksin kotiin. Ensin se oli rentouttavaa, mutta sitten tulis se kamala rajuilma. Mutta siitäkin selvittiin suuremmitta vammoitta. Kuten Minionsien vierailuistakin. 

Pitäähän sitä testata myös
ruokasalin pöytä: Kiitettävä.

Kirjan päällystäminen on tarkkaa työtä.

Näekö! Siellä se kaunistaa kirjan kantta.
Minun komea karvani.

Laminointiharrastus on myös virkistävää puuhaa.













Nyt kun Kisumummo pääsi kaikista vieraista eroon, se on hullaantunut harrastamaan. On kuulkaa saksankursseja oikein kaksin kappalein, laulukoulua ja vielä jotain vesijumpan tapaista. Minä tietysti kannustan, minkä ehdin. Tänään päällystettiin yhteistuumin saksankirjaa. Ja tästä innostuneena laminoimme myös yhdessä työjuttuja. Hyvät tuli. Sain ujutettua muutaman ihanan paksun karvani kauniista turkistani mukaan. Tästä Kisumummo oli erityisen iloinen.




















Harrastamisiin!
Seuraa jumppaohjelmaani tarkasti:
Aloita ja päätä ohjelma syvään rentoutukseen.
Pallo ei ole pakollinen

2 kommenttia:

  1. Kuinka ihmeessä pärjäät sen Kisumummon kanssa jos hän vallan saksaa haastelee? Kyllä pitäisi kissojen elämän olla tasaista ja rauhallista ja ennakoitavaa. Olisiko ilmoitus eläinsuojeluyhdistykseen paikallaan? Ihmettelee mammapolkee.fi

    VastaaPoista
  2. Totta! Ja vielä reissailee ympäriinsä. Pysyisi turvallisesti kotona. Mutta onneksi Mami tulee hoitamaan sillä aikaa.

    VastaaPoista