Ja sananlaskuhan jatkuu… niin hiiret hyppivät pöydälle.
Mutta tämä on jo ihan tavatonta, että pienet omituiset oliot hyppivät ihan
nenille.
Olet varmaan jo kuullutkin vanhasta Pokémon-pelistä, joka eilen
viritettiin kotomaassakin uuteen uskoon. On Pikachuja ja ties mitä. Ylekin
kertoo sivuillaan heistä näin:
http://yle.fi/ylex/uutiset/no_nyt_se_tapahtui_pokemon_go_peli_ilmestyi_suomeen/3-9031075
 |
| Et ota lemmikkinalleani! Mrrr!! |
Ja että niitä virtuaaliotuksia jahdataan pitkin maita ja
mantuja puhelimet kädessä ja ollaan vaarassa jäädä auton alle, pudota ojaan ja
kävellä seiniä päin. Varokaa nyt, hyvät ihmiset.
Herkkä sieluni aivan järkyttyi tänään, kun Mami (se ihana
tyttö) tuli kotiin. Luulin, että hän leikki taas mamarazzia, kun puhelimen kameraa suuntasi kohtia kaunista profiiliani. Mutta vielä mitä! Pöydällä edessäni
oli Pokémon-hahmo. Ja Mami vain halusi napata sen. Olisi napannut minusta kuvan
tai kokonaan syliin. Minä olen sentään ihan oikea kissa. En olisi uskonut, että
Mami rakastuu noin piirroshahmoon, että unohtaa maailman ihanimman olennon –
minut. Nyyh.
No, minä voin sillä aikaa hoidella jet lägiäni, kun Mami
juoksentelee ulkona tyhjän perässä. Kyllä minä tiedän, että olen kuitenkin
tärkein. Jep!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti