Iloa ja surua

Kenraaliharjoitus varmaan huomista varten?

Huomenna on äitienpäivä, mutta meillä sitä tietysti juhlitaan jo tänään. Kisumummo on näes vähän hätäinen tyyppi. No, yksi syy on siinä, että Kisueno lähtee taas huomenna Ameriikan maalle, eikä siis olisi päässyt meille. Elikä keittiöhommiin. Se on meidän paras kokki kuulemma. Eikä Kisumummo halua missata juhla-ateriaa turhan päiten.

Äitienpäivänä Kisumummo saa tehdä ihan mitä haluaa. En kyllä ymmärrä, miksi sille pyhitetään vain yksi päivä vuodesta. Me Eskon kanssa tehdään ihan mitä halutaan joka päivä. Eihän siinä ole mitään kummallista. Paitsi on meillä yksi kissavapaa-alue. Nimittäin ruokasalin pöytä. Monta kertaa päivässä meitä häädetään mitä kovimmin sanankääntein ja käsien läpsytyksin siltä pois. Sitä on hupaisaa katsella – ruokasalin pöydältä käsin siis. Hihi.

Hänkin touhukas kisu on, sanoo Kissalehti.

Huomenna on muutenkin merkittävä päivä. Tiedäthän sen polkupyöräilevän Mamman, joka myös kirjoittaa blogia. Se on pyydetty itsensä Saulin ja Jennin kanssa kahville. Sinne se pyyhältää pyöränsä selässä. Toivottavasti kuitenkin sähköpyörän, Lappeenrannasta on aikamoinen matka polkea Helsinkiin asti ihan vain kahvittelemaan. Tunnistat sen varmaan pohkeiden muskeleiden perusteella muiden äitien joukosta. Me ollaan kaikki niin ylpeitä Mammaserkusta. Hyvä Mamma! Me istutaan tietenkin sitten nokka kiinni telkussa ja ihastellaan Mammaserkkua kahvia ryystämässä ja kakkua maistelemassa. Katso sinäkin!

Pitääkö pistäytyä?

Yksi Suomen merkittävimmistä paikoista,
eikö totta?

Kyynelsilmin vielä lähetämme presidentti Mauno Koiviston viimeiselle matkalleen. Hyvä oli presidenttinä se. Ja ihmisihmisenä. Miau, nyyh.

Rouvashenkilö Anu Pentikin kukkasilla presidenttiä tervehdimme.