Urheat urheilijat

Ihana atleetti on!

Juokse juokse, Mami!
Älä päästä 2 tunnin jänistä pälkähästä.

Nyt meillä on oikea urheiluviikonloppu! Mami kävi nimittäin pinkomassa puolimaratonin. Totta se on! Hurjasti loikki siellä muiden seassa. Seurasi kuulemma 2 tunnin jänistä. Onneksi ei kisua. Pelottavaa olisi ollut sellaisessa väenpaljoudessa. Kamalaa kuulemma oli Mamistakin. Niin kamalaa, että päätti mennä ensi vuonna uudelleen. Ihmisihmisten logiikka on kummallista.

Martta, pitää pelata reilusti ja antaa Eskon voittaa.

Martta-pentu käväisi taas meillä. Vaikka ei sitä enää pennuksi uskoisi. On jo Eskon kokoinen. Niistä tuli hyvä jalkapallojoukkue. Minä yritin olla hyökkääjä, mutta jostain syystä minut suljettiin ruokasaliin pelin ajaksi. Pääsin pois vasta, kun Martta lähti. Ja hyvä että lähti. Sen verran touhukas koira oli se. Mutta nyt en tiedä, miten pelissä kävi. Ehkä tuli tasapeli.

Eskokin käy lenkillä joka päivä. Juosta kipaisee tien toiselle puolelle. Ei tietenkään suorinta reittiä. Mikäs sellainen lenkki muka olisi. Välillä pysähtelee keskelle autotietä ja välillä sinkoilee pitkin pusikoita matalana kuin kampela. Ja takaisin tulee tarkasti samoja jälkiä pitkin, ettei eksyttäisi Kisumummoa, joka raahautuu mukana naru kädessään. Se ei kyllä haluaisi mennä yhtään pusikoihin. Mutta jos narusta kiskoo,  kuka tahansa kisu laittaa jarrut päälle. Siinä sitten keskustellaan kissalässytyksellä, että minne suuntaan lähdetään. Keskustellaan tovi jos toinenkin. Kisumummon argumentit ovat tosin aika itsekkäitä: ”Puuro odottaa lautasella” (eiväthän kisut syö puuroa) tai "Täällä on kylmä" (Esko-Peskolla on aika paksu turkki) tai ”Tule, tule omalle pihalle” (se on niin nähty!).

Mennäkö vai eikö mennä?
Siinä vasta pulma.

Puolimatkan seisahduspaikka.

Raskaan lenkin jälkeen on hyvä palautua.

Yleensä rakas veljeni lenkkeilyyn kyllästyttyään säntää täyttä vauhtia pihalle kuin ohjus. On hauska katsella ikkunasta, kun Kisumummo yrittää pysyä perässä. Haha!

Yhtenä päivänä satoi vettä kaatamalla. Esko halusi väenväkisin ulos, vaikka Kisumummo tolkutti, että ei tinne voi mennä, tiellä tataa vettä. Eskolle oli pakko antaa periksi. Piti pukea valjaat päälle ja avata ovi. Kun hän huomasi, mikä vesisade siellä oli, säntäsi suoraa päätä takaisin eteiseen ja alkoi loukkantuneen nuolla kastuneita turkiksiaan. Eivätkö ihmisihmiset koskaan opi, että kissat eivät ulkoile sateella?

Ulkoile sinäkin. Siellä on kaunista ja lämmintä. Minäkin kävin kerran rappusilla. Se oli siinä.

Saksan Minions on saanut uuden pyörän.
Aja varovasti!

Kukkaloistoamme.