Tippoja

Heissan! Ehkä olet jo ihmetellyt, mihin olen kadonnut. Enhän minä minnekään, mutta automaattikirjoittajani Kisumummo on ollut niin touhuissaan, ettei ole ehtinyt päivitellä mitään. Paitsi minun silmiäni. Ja olenhan minäkin piilosilla ollut. Nimittäin silmätippoja karussa.

Näin se alkaa: Ensin Kisumummo huokailee ja taivastelee, että kylläpä silmät vuotavat. Sitä kestää muutaman päivän. Sitten alkaa tippajahti. Yleensä valitettavasti häviän sen kilpailun ja tipat loiskivat kauniisiin silmiini. Jos en sitten katoa salaisiin piilopaikkoihini. Ne ovat kyllä niin hyviä, ettei kukaan minua sieltä löydä. Niin, en tietenkään voi kertoa, missä ne ovat, silloinhan ne eivät olisi enää salaisia paikkoja.

Tasaisin väliajoin… jos oikein lasken, niin muutaman kerran vuodessa Kisupappa raahaa sen kamalan häkin kellarista ja minut sullotaan siihen ja sitten mennään autolla piipaa-piipaa eläinlääkäriin. Joka taas kerran toteaa, että kauniit ja hyvät ovat silmäni. Sen olisin voinut sanoa jo etukäteen, jos joku vain olisi kuunnellut.

No enivei, tuli kuitenkin taas kolminkertaisia tippoja, kolme kertaa päivässä. Siinä menee hermot yhdeltä jos toiseltakin. Minä tosin olen kärsivällisistä kärsivällisin. Koska tippojen jälkeen saan mennä ruokailemaan. Ja siinä välissäkin, kun Kisumummo haluaa lepytellä minua oikein kunnolla.

Tippojen antamisen väliköissä Kisumummo ja –pappa ovat sitten kohentaneet puutarhaa. Siinä onkin ollut hommaa. Hikiseltä näyttää ruokasalin ikkunasta käsin katsottuna. Minäkin muuten käväisin pari kertaa ulkona. Eikö viiden minuutin happihyppely riitä? Raitista ilmaa saa ikkunastakin. Miau!

Uusi parkkipaikka.

Puutarha-apulaisemme Esko.

Kuinka kauan tässä oikein pitää jonottaa?

Raitisilmahetki.

Napsu sai Mamilta hienon repun.
Varmaan ihan ikiomaksi.