sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kutomista ja kehräystä

Nyt  se on alkanut! Siis sykeröaika. Ja kotoilu. Ja pehmoilu. Siis talvi. Tulet vain takkaan ja sohvan nurkkaan sykerölle kaikki! Ihanaa aikaa. Ei tarvitse stressata, pitäisikö mennä ulos vai jäädä sisälle, koska vastaus on ilmiselvä: jäädä sisälle.

Ensin laitetaan porot. Ei siis niitä elikoita sieltä Lapista,
jos sitä kuvittelit.
Aika ei tule talvella todellakaan pitkäksi, jos sitä ajattelit. Meillä on monenlaisia aktiviteetteja. Minä mm. kudon Kisumummon kanssa villapaitaa Mamille. Ja Esko on opiskellut keittämään kahvia. Jos nimittäin sattuisi tulemaan vieraita ja Kisumummolta tuo kahvinkeitto ei oikein suju. Suoraan sanoen, jotkut meidän ihmisystävistä on pyytäneet, ettei se keittelisi. Eikä se sitä enää teekään. Ja kaikkien vatsat kiittää.






Tarkkana pitää olla. Onneksi Esko valvoo tunnollisesti.

















Aivan on laatuvaatimukset täyttävää seosta.
















Hyvä tästä tulee, kun vähän autan.
Parasta on, kun ensin ollaan Kisumummon kanssa vähän kudottu paitaa ja se jostain syystä yks kaks heittää kutimet koppaan ja syli on kokonaan minun. Siinä voi sitten rauhassa kehrätä ja kehrätä. Meillä on sinne kyllä vähän nykyään jonoa, kun Mami on koko ajan ties missä. Illallisilla ja kerholla ja opiskelemassakin joskus. Kisumummosta on alkanut tulla lähes ykkösvaihtoehto. Ei muuten, mutta Mami on niin kiireinen.





Valmiiksi kehrättyä lankaa.
















Ennen kuin voi kutoa lankaa, pitää se tietysti kehrätä. Ja siinä riittääkin hommaa!

Netistä lukemalla voit itsekin opetella kehräämään:


Ohjeet tuntuvat kokonaisuudessaan sangen monimutkaisilta. Mutta seuraava on selkeä: 

“Kehrää pehmeän alustan yläpuolella koska värttinä putoaa alussa lattiaan - niin vältät, että se menee rikki. Voit kehrätä sohvan yläpuolella tai kehrätä istuen.”

Nuo ovat aika käytännöllisiä, mutta jokseenkin itsestään selviä ohjeita. Alustan on syytä olla aina pehmeä: siis syli, nojatuoli tai sohva. Hätätilanteessa sopii myös Kisupapan vaatekaappi, jos siellä sattuu olemaan riittävästi pehmusteita. Ja totta, myös istuen voi kehrätä. Etenkin ruokakupin edustalla. Samalla kannattaa puskea ihmisihmisen jalkaa vasten, jos ei muuten ymmärrä. Mutta paras kehräysasento on meidän mielestä sykerö. Myös lanka voi olla sykeröllä ja kisu tietysti. Tuota värttinäkohtaa en ymmärrä, mutta ehkä se ei ole tässä oleellinen ainesosa.

Herra Internet ei tosin vieläkään älyä, miksi kissa kehrää:


Uusi Suomi toteaa: “Osa kissoista kykenee manipuloimaan ihmiskuntaa suorastaan alhaisella tavalla: vetoamalla suoraan ihmisen hoivaviettiin. Tuossa on virhe. Tai oikeastaan kaksi. Mitkä oikaistakoon nyt:
1    1. Osa kissoista. Pitää olla kaikki kissat. Jotkut vain käyttävät sitä vähän harkitummin.
      2. Alhaisella tavalla. Mitä panettelua! Pitäisi olla ylhäisellä tavalla!
      
      Mutta annettakoon nyt anteeksi. Ymmärtämättömät luontokappaleet. Miau.

Tässä on ihan kympin arvoinen sykerö.





Napsultakin jo onnistuu. Hyvä Nape!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti