perjantai 20. tammikuuta 2017

Kyyneleitä virtaa

Nyt siitä kohistaan joka puolella. Vallan vaihtumisesta nimittäin. Tulee tuutin täydeltä. Ja mihin se valta sitten oikein vaihtuu? Vallattomuuteenko? Onko se Ameriikan entinen resitentti nyt vallan vallaton?

Niin kuin meidän Niinistö taannoin paljasti syvimmän sisimpänsä kertomalla olevansa puolivallaton poikamies. No, sen jälkeen kyllä valtaa tuli yllin kyllin, kun pääsi resitentiksi ja sai vieläpä puolison.

Miksi muuten prinsessat saa puolison, mutta prinssi vain puoli valtakuntaa? Sitä pitää kohta vetäytyä pohtimaan oikein olan takaa. Politikointi on raskasta puuhaa.

Hurja on, vai mitä?
Mutta kuka se onkaan kaikkein valtaapitävin kuningas? No itse Leijona tietysti. Viidakon Valtias, savannien Kunkku. Minulla ja Leijonalla on paljon yhteistä. Ellinoorakin laulaa meistä: ”Eihän Leijonil oo kyynelkanavii…”


Eihän näin komeissa silmissä voi olla mitään vikaa...?


Viereen on päästävä yläkerrassa
hinnalla millä hyvänsä.















No, ei ole minullakaan ja siksi Kisumummo joka päivä tunkee niitä ärsyttäviä kostutustippoja kauniisiin, oransseihin silmiini. Mutta onneksi ne saa käden käänteessä (tai siis pään käänteessä) pudisteltua pois kätevääkin kätevämmin.

Samu Putro taas väittää, että kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa, mutta kyllä niitä yläkerrassakin joskus virtailee, jos on oikein kuiva ilma.



Mutta tämän talon valtias olen minä. Ja ehkä Esko-Peskokin vähän. Miau!

Saksan Minionsilla on muuten tänään synttärit. Onnea sille! Hieno kakku on.
Ninja Go on muotia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti