Anteliaisuus on ilonne

Kisumummo ja –pappa kävivät Milanossa saakka sikäläistä kissataidetta katsomassa. Näin ainakin luulen, koska kovasti oli kuvia kisuista jos missäkin asennoissa. Enkä yhtään ihmettele, niin kovasti oli niillä minua ikävä. Ei kannattaisi mennä minnekään, jos tulee heti suru puseroon.

Hotellin ikioma lemmikki.

Lunta näytti Italiassakin satavan.

Hyvin sopii matto kauniiseen turkkiini.

Siellä kävivät oopperaakin kuuntelemassa kokonaista viisi tuntia. Sillä aikaa nukuin onnellisena kotona, koska Mami tuli. Voi sitä ihanuutta! Katsottiin yhdessä telkkua ja välillä köllöteltiin ihan muuten vain matolla. Minä annoin Mamin helliä itseäni oikein olan takaa. Siitä tuli sille kovasti hyvä mieli.

Kohta ilahdutamme Mamia menemällä
yöksi viereen.

Koiratkin haluaa toisille hyvää mieltä. Anteliaita ovat kuulemma. Näin ainakin väittää Helsingin Sanomat.

http://www.hs.fi/tiede/art-2000005066612.html

Ruokaa jakavat toisilleen vaikka oma masu jäisi typö tyhjäksi. Meillä kotonakin anteliaisuus on noussut kukoistukseensa. Esko antaa minun nykyään syödä iltaruokaa omasta kupistaan. Kun olen siitä latkinut, pääsen vielä jälkiruualle kellarin oven taakse omalle kupilleni. Kiitos anteliaisuudesta, kiitos!

Ruuhkaa on!

Minä vastavuoroisesti annan Eskon olla välillä Kisumummon sylissä. Kunnes tulee minun vuoroni. Ja se tulee aika pian. Sillon Eskolle tulee lähtö. Anteliaisuudellakin on rajansa.

Väsyttävää koko ajan ajatella muita.

Minä olen kovasti auttanut toimistotöissä. Korttien laminointi on aivan hauskaa. Niistä tulee paljon hienompia, kun olen raaskinut lahjoittaa pari häntäkarvaani mukaan. Pieni tuunaus on aina paikallaan.

Hienoimman karvani lahjoitin.

Pitää välillä vahtia reviiriä.

Kisumummokin oli anteliaalla tuulella. Antoi meille tosi hienon pahvilaatikon. Tosin se vietiin aika pian pois, kun sisältö oli raahattu yläkertaan. Siinä oli nimittäin uusi kiipeilypuu. Eikö ne ole vieläkään oppineet, että brittiläiset herrasmiehet eivät kiipeile! Eivät varsinkaan kiipeilypuissa.  Naulakot on asia erikseen.

Ihan mahtava laatikko!

Eskon saivat kissanmintulla houkuteltua vähäksi aikaa kokeilemaan, mutta ei sekään siinä kauaa viihtynyt. Ja minä en varsinkaan mene moisiin halpamaisuuksiin.

Mutta me ollaan silti reiluja. Annetaan vanha puu Napsu-serkulle. Sillä kun ei ole kuulemma yhtään. Eikä me olla tuossa vanhassakaan pentuaikojen jälkeen juuri viihdytty.

Näyttää pehmoiselta, mutta minua ei kiinnosta.

Ehkä ensi viikolla hän voi
kokeilla mennä kerrosta ylemmäs.

Maatiaiseksi ihan söpö.

Aika jähmeältä näyttää Milanon kissa.

Vietä hauskoja talvipäiviä. Me kehräillään sisätiloissa. Purrrrr…