Jotkut meikäläisistä käyvä töissä. Jopa kissat! Iltasanomat
on kertonut sokeasta Turbosta, joka on terapeutti. Luulisi, että hän tarvitsisi terapiaa, kun on sokeakin, mutta
ei! Työskentelee ahkerasti joka päivä. Vahtii, että lapset tekevät läksyt ja
kehrää kaupan päälle.
Yksi outo piirre hänessä kyllä on: Ei mene edes
ruokakupilleen, jos joku ihmisihmisistä on kipeänä. Ei sitä nyt noin vakavasti
kannata työtään ottaa. Ahdistuu vielä itse, jos masu litistyy liikaa. Jotain
yhteistä meillä kyllä on. Me viihdytään myös sylissä pitkät tovit. Kisumummo
yrittää aina iltaisin sohvalla kutoa villatakkia. Ja sekös mahtaa olla
stressaavaa. Minä lopetan tuon turhan aktiviteetin kömpimällä syliin ja kehräilemällä
siinä tunnin jos toisenkin. Kyllä rauhoittuu silittelemään, laittaa kutimen pois ja keskittyy pelkästään tv-elokuvaan. Ja tietysti minuun.
Eläinterapiaa hyödynnetään liian vähän, sanoo Yle.
”Nelijalkaiset ystävät ovat helposti lähestyttäviä ja
rentouttavia, ja parhaimmillaan ne peilaavat ihmisen syvimpiä tuntoja paremmin
kuin toinen kaksijalkainen koskaan voisi tehdä.”
Totta puhuu! Minäkin olen herkkä vaistoamaan, milloin kuka
tahansa ihmisihminen tarvitsee syvien tuntojen peilaajaa. Täältä pesee!
No, onhan sitä muitakin elukoita, joita voi käyttää
terapoinnissa, mm. alpakoita. Siitä kertovat Sirpucan Alpakat.
Heille on tosin jouduttu tekemään soveltuvuustestit. Mutta kyllä hienosti
läpäisivät ne. Ja nyt ovat päteviä työskentelemään klinikalla. Hyvä alpakat!
Alpakka on tosin aika kallis hankinta, jos sitä aloit jo
miettiä. Se voi maksaa 2000 – 6000 euroa. Kuulostaa aika isolta määrältä. Mene
ja tiedä. Heille pitää olla isot aitaukset sun muut asunnot. Mutta lammas on paljon
halvempi vaihtoehto. Ja heitäkin on jo työelämässä useita.
Kaleva-lehti sanoo siitä näin:
”Lammas on terapiaeläimenä aika hyvä. Pienikokoisena sitä on
helppo lähestyä, ja ulkomuotonsa ansiosta erityisesti karitsat ovat hellyyttä
herättävä. Ikäihmisillä lampaaseen liittyy usein paljon omakohtaisia muistoja.”
Ja lupaan, että pehmeitä ovat ja tosi tosi ahkeria!
Kannattaa kokeilla. Hänet voi hankkia omaksi 200 – 300 eurolla. Tämä on ehkä vähän vähemmän kuin alpakasta…? (Tassut loppuu kesken näin isoissa
laskutoimituksissa.)
Mutta vielä edullisempi on oma kana 20 - 50 euroa. Hänkin voi kaakattaa
terapialoitsuja korvaasi erittäin ammattimaisesti. Ei se aina ole hinnasta kiinni. Yle kertoo asiasta näin:
Hän tulee myös syliin, mutta tietääkseni kehrätä ei osaa.
Koirat ovat sen sijaan haastavia. He saattavat joskus
itsekin kaivata mentaalista apua, sanoo Keski-Uusimaa:
Syyt käytösongelmiin voivat olla moninaiset: sairaus, pelko
tai ärsyttävät naapurit jopa. Kannattaa viedä nopeasti hoitoon. Joko hurtta tai
naapurit.
Myös oma isäntä tai emäntä voivat olla syynä koiran
ongelmiin, sanoo Turun Sanomat:
Olen herkkä sielu ja vaistoan helposti, jos ilmapiirissä
esiintyy ahdistusta. Tästä syystä perustinkin Kisuterapiakeskuksen. Se toimii
täällä meillä, joten tervetuloa, jos päässä kiristää. Toimimme näin:
1.
Aamulla kuuntelemme korva tarkkana, milloin
Kisumummo ja –pappa heräilevät. Ryhmitymme valmiiksi oven taakse parijonoon.
Eskon tehtävänä on maukua ovi auki. Siihen ei yleensä mene kauan.
2.
Kun ovi aukeaa, loikkaamme upealla yhdellä
ponkaisulla Kisumummon masun päälle seisomaan. Siihen mahtuu juuri ja juuri
kaksi keskikokoista terapiakissaa.
3.
Sitten vain tallustelemaan mahan päällä
edestakaisin.
4.
Jos vielä esiintyy ahdistusta, työnnämme nenämme aivan ihmisihmisen nenään kiinni ja hönkäilemme virkistävää ilmaa nenusta
sisälle. Tähän voi kulua aikaa vaihtelevasti riippuen ahdistuksen määrästä.
5.
Sitten asetumme masun päälle pitkällemme ihan
sydämen ja keuhkojen päälle. (Toinen käy kyljen viereen, koska makuulle ei mahdu
kahta kissaa.)
6.
Sitten vain kehräämään pontevasti.
 |
| Tämä on sitä oikeaa lähiterapiaa. |
 |
| Autoin Kisumummoa voittamaan pelissä. |
Ja kaikki tämä ihan ruokapalkalla vaan. Kannattaa kokeilla.
Purr-purr! Niin, ja hyvää Wappua!
 |
| Ennakkoluuloinen terapeutti saa palkaksi raakaa kalaa. |
 |
| Esko! Tutki tarkkaan, voiko sitä syödä. |
 |
| Sitähän minäkin, kuka nyt raakaa kuhaa söisi. |
 |
| Mitä ihmettä?! Hän syö sitä! |
 |
| Anteeksi, nyt on pakko mennä. Yök! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti