Kärpäsiä jahtaamassa

Hei taas! Jos kävit katsomassa Instagramistani, huomasit varmaan, että Kisumummolla oli synttärit. Me juhlittiin Eskon kanssa aika hillitysti. Pikkuisen temmellettiin vain yläkerran rappusissa peräkanaa. Aina en ole ihan selvillä, kumpi on rosvo ja kumpi poliisi, mutta pääasia, että vauhtia ainakin riittää.

Tylsän näköinen sisustus.

Päältä ihan jees.

Kisumummo sai ihmisihmisiltä lahjaksi uuden matkalaukun ja oli heti lähdössä se kainalossa reissuun. Yritettiin taas auttaa pakkaamisessa parhaan taitomme mukaan, mutta jos totta puhutaan, pidämme enemmän niistä vanhoista kapsäkeistä. Meitä voisi kutsua siis Rimowa-pojiksi. Hih.

Eskon kanssa päätettiin antaa lahjaksi pieni pullea kesäkärpänen. Mutta se ei onnistunut, vaikka kuinka tarkkana metsästettiin keittiön ikkunalla. Se oli sitä paitsi aikamoisen laiha, kun oli nököttänyt ikkunan välissä ties kuinka kauan ilman ruuan murentakaan. Kärpäset ovat kuitenkin ovelia pikku pirulaisia. Ne näkee niiden silmillä ihan mihin suuntaan vain, eikä niitä ole helppo yllättää.

Kärpäsellä on verkkosilmät, sanoo Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Silmä

Ja se tosiaan näkee joka puolelle, koska sillä on itse asiassa useita, jopa tuhansia silmiä siinä samassa nipussa. Ällöttävää, eikö totta!

Me kisut näemme kans tosi hyvin. Etenkin pimeässä. Joku ihmistyyppi on yrittänyt kuvailla, miltä maailma näyttää kisujen silmin. Löydät sen tästä linkistä http://www.popsci.com/article/science/see-world-through-eyes-cat?dom=PSC&loc=topstories&con=see-the-world-through-the-eyes-of-a-cat 

Ei se nyt ihan noinkaan mene, mutta en nyt jaksa selittää tarkemmin. Ja eihän se haittaa, jos kaikki meille tärkeä olisi vaikka sinistä ja keltaista. Kuten esim. ruokakippo ja raksut.

Kisupappa ei vain tahdo millään uskoa, että me nähdään hämärässä ihan hyvin. Kun pääsen seikkailemaan kellariin, se laittaa aina valot päälle. Ihan turhaan. Silloin kaikki mielenkiintoiset ötökät livahtelee seinänrakoihin, enkä millään saa niitä kiinni, vaikka kuinka tungen ja tungen päätäni samaan koloseen.

Kun me pojat laitettiin kaikkemme peliin, kärpänen löytyi kuin löytyikin seuraavana päivänä pökertyneenä lattialta. Oli varmaan niin kauhuissaan, kun me – mustat pantterit – olimme päässeet jäljille. Esko pahalainen meni tosin hotkaisemaan sen hetkessä suihinsa. Jalat vain vilahtivat, kun veljeni nielaisi sen yhtenä suupalana. 

Autan ja neuvon Eskoa tässä minkä ehdin.

Viime vuoden synttärikakku!

Annoimme kärpäsen sijaan sitten Kisumummolle tavanomaiset, tutut ja turvalliset lahjat: pörinää, pörinää ja pörinää. Sekä yöllä kisuhierontaa päähän ja yläselkään. Kyllä Kisumummo oli onnellinen, kun Esko vielä pesi siltä naaman. Eipähän tarvinnut löträtä kasvovesiä tuntitolkulla enää sen jälkeen.

Meilläkin muuten syntymäpäivät lähestyvät. Viime vuonna Mami järjesti oikein kunnolliset, kun täytimme merkittävät viisi vuotta. Vieraitakin tuli toistakymmentä. Ja yksi niistä oli Cindy. Kisuenon tyttökaverin koira. Hän on aina tervetullut meille. Ei vie paljon tilaa eikä hypi silmille. Syö tosin kaikki raksut lautaselta, mutta suotakoon se hänelle. Cindy kävisi melkein kissasta – jos ei siis olisi pelkkä koira.

Eräs ihmisihminen leipoi oikein komean kakun. Mami ja Kisumummo askartelivat vielä hiiriä päälle. Yllätyttiin, kun saatiin tosi paljon lahjojakin. Oli huiskaa, hiirtä, palloa ja ties mitä. Mutta kaikkein parhaat oli naapurin Kisutädin tuomat paperipussit. Niihin kun ahtautuu, ei tosiaankaan käy aika pitkäksi. Siellä voi kököttää tunnin jos toisenkin ja päivä kuluu oikein rattoisasti.

Nyt Kisumummo on ehdottanut, että Mamin ihmisystävä leipoisi jotain ihanaa. Se on nimittäin oivallinen kakkujen tekijä. Saas nähdä, mitä tapahtuu!

Mä sain tän huiskan.