Paavo työläiskoira

Murheellisena kerron, että Kisuenoni parasta ystävää Tolloa ei ole vieläkään löytynyt. Mutta on asiassa valoisatkin puolensa. Tollo-serkku on elossa eikä voi mitenkään olla kovin pahasti loukkaantunut. Ihmettelet varmaan, mistä sen voi tietää. Kun Kisueno ja monet muutkin ihmisihmiseni olivat etsineet Tolloa tuloksetta viikkotolkulla kodin lähipusikoista, olivat hyvät neuvot tarpeen.

Silloin palkkasimme työläiskoira Paavon avuksi. Paavo on etsijäkoira ja siinä hommassa todellinen ammattilainen. Ja sen voi todellakin kutsua etsiskelemään kadonneita eläimiä. Voit tutustua Etsijäkoiriin tästä linkistä http://www.etsijakoiraliitto.fi

Jos me kisut joudumme eksyksiin (ja etenkin jos olemme pudonneet korkealta ja joutuneet kerta kaikkiaan shokkiin), olemme viksuja, lymyilemme puskien alla ja haistelemme tuttuja tuoksuja ihan kodin lähellä. Koska shokkitila on yleensä vakava, emme lähde kenen tahansa matkaan. Öisin metsästelemme ruokaa ja päivisin pysyttelemme omissa oloissamme. Emmekä missään nimessä luota mihinkään! Emme edes omaan ihmisihmiseemme, koska eksyksiin joutuminen on tosi pelottavaa. Älä koskaan huuda kisuasi nimeltä, jos etsit sitä! Kun kuulemme oman nimemme (jos olemme koskaan oppineet tunnistamaan sitä), lähdemme suin päin juoksemaan päinvastaiseen suuntaan, koska meitä kutsuva ihmisihminen voi olla paha tai jopa viekas, teeskentelevä kettu.

Hiukan eksyksissä

Kun minä joudun joskus menemään pihalle (ja teen sitä todella vastahakoisesti), eksyilen varmuuden vuoksi samaan omaan pusikkooni rappusten viereen. Esko taas eksyilee polun toiselle puolelle. Meidät onneksi löytää helposti, koska olemme tietysti valjaissa ja narun päässä. Muutaman kerran olen löytänyt itseni ilman valjaita pihalta. Epätietoisena en ole aina tiennyt, jatkaako polkua pihalle päin vai palatako samaa tietä takaisin. Varmuuden vuoksi jään seisoskelemaan muutaman metrin päähän portaista ja odotan, että kyllä joku ihmisihminen tulee pian hätääntyneenä etsimään minua. En tosin koskaan ehdi kovin kauas, koska on aina otettava pikkuinen tuumaustauko, ennen kuin osaa päättää, minne päin matka seuraavaksi vie.

Esko vähän villiintyi kesällä. Ensin hän teeskenteli olevansa tosi tosi kiltisti pihamaalla ilman narua. Söi ruohoa muina kissoina ja liikuskeli Kisumummon auringonottoviltin ympärillä. Sitten hän ei vain jaksanut malttaa mieltänsä. Kun Kisupappa oli pari kertaa onkinut Eskon naapurin varaston alta, loppui vapaan sielun elämä pihalla kuin seinään.

Työvälineen huoltoa

Paavo tuli siis Tollon kotipihalle muutama viikko sitten ja säntäsi heti matkaan, kun sai vainun Tollo-serkusta. Ja ihmeen ihme! Tollo olikin juossut pitkin ihmisihmisten pyörätietä kilometritolkulla aivan paniikissa paikkaan, mistä emme olisi häntä koskaan osanneet etsiä. Mutta Paavopa kertoi, että siellä Tollo on. Jos koira on epävarma, mikä hajujälki on uusin, hän syö välillä ruohoa ja putsaa haisurauhasiaan. Ja sitten taas matkaan. Etsijäkoira ei tule koskaan ihan lähelle, muutenhan säntäisimme taas uuteen paikkaan pakoon. Koira voi näet meistä tuntua ihan sudelta. Ja se on tosi pelottava ajatus.

Paavo teki työnsä esimerkillisesti nakkipakettinsa eteen ja Kisueno vei paikalle kissanloukun. Se on hirvittävä kapistus. Puiseen laatikkoon laitetaan ruokaa syötiksi ja viritetään ansa. Eihän kukaan vähääkään viksu kissa mene sellaiseen. Eipä siis Tollokaan, vaikka loukku oli siellä viikkotolkulla.

Upea univormu

Taas hälytettiin Paavo avuksi. Ja Paavopa kertoi, että uskokaa nyt, kyllä Tollo siellä on. Paavo näytti vielä kuonollaan suunnan, että tuolla hän piileskelee. Paavo on koiraksi ihan viisas. Vaikka ei niin viksu, että osaisi viettää vain laiskoja päiviä palveluksia odotellen, kuten me.

Nyt ollaan töissä!

Kisueno vaihtoi loukun vähän vähemmän hirvittävään verkkoloukkuun, mutta ei Tollo ole vieläkään mennyt ansaan. Nostetaan kaikki yhdessä anturat ylös ja toivotaan, että hän vielä antaisi periksi, ja jäisi kiinni. Kohta tulee talvi ja kylmä. Kyllä Tollonkin pitäisi päästä sisätiloihin lämpöpatterin kupeeseen. Nyyh. Miaaaau.