lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kevätturrukkapäivät

Heissan! Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Kunpa pääsisi vain niihin käsiksi. Meidän pitää tosin tyytyä lintubongaukseen, kun ulos ei ole asiaa. Esko-Pesko kyllä on käväissyt jo pari kertaa pihalla, kun Kisumummo on hakenut aamun lehteä ja jättänyt oven huolimattomasti auki. Esko olisi päässyt ihan kunnollakin ulos, mutta valjaat nähtyään perääntyi huolettomasti olohuoneen puolelle.

Minä olen päästellyt karvoja oikein olan takaa. Turkki on aikamoisen upea turrukka. Pölläyttely onnistuu nyt tuosta noin vaan. Mutta kyllä frisöörillä on myös mukavaa olla. Jaksan olla kammattavana tuntitolkulla. Ja hyvät kasat siitä saakin aikaiseksi.

Pirtin kehräämö ja Ylistaron kehräämö tekevät muuten kuulemma koirankarvoista lankaa. http://www.pirtinkehraamo.fi/erikoislangat/koirankarvalanka

Saisiko tästä hiirulaiselle sukat?
Ja nyt saa kisunkarvalankaakin!

Näin se menee!


 http://woolnotes.blogspot.fi/2009/05/kissa-cat.html

Jo on aikoihin eletty. Että minusta tehtäisiin villapaita. Mikä vielä pahempaa: villasukat tai –housut. Yök! Minä uskon enemmän ihan elävään luomupeittoon. Ja siksi makoilenkin mielelläni kenen tahansa masun päällä, joka vaan sohvalle pöllähtää kumolleen.

Olen edelleen lääkityksellä, jos kiinnostaa. Silmään kolmenlaisia eri tippoja neljä kertaa päivässä. Kun Kisumummo lähestyy tippapullojensa kanssa, en toki lähde karkuun, koska se olisi ihan turhaa. Kellahdan kyljelleni lattialla ja tekeydyn 100-kiloiseksi. Se on ihan helppoa. Ja kun se yrittää nostaa minua ylös, painaudun vain vastakkaiseen suuntaan. Siinä Kisumummo sitten ähkii ja yrittää kammeta minua seisomaan. Jotenkin on puoliansa yritettävä pitää. Silmä on kyllä jo vähän parempi, vaikka sitä ronkitaankin neljän tunnin välein. Varmaan vastaanhangoittelu on edesauttanut asiaa.


Nappasin sen! Auringon nimittäin.
Tästä ei villielukat tule!
Esko bongailee tipejä.
Viime viikolla paljastin, missä ihmissusi asuu. Helsingin keskustassa on oikeasti Susi-raja. Sen sisäpuolelle eivät villielukat saa tulla. Vai onko tuo sittenkin Sushi-raja. Mitä se sushi oikein olikaan...? Oliko se kuitenkin jotain syötävää? Jaa, raakaa kalaako? Siihen minä on viiksikarvaani kastaisi. Toisin kuin Esko, joka oli syönyt kuulemma haukea. Kauheaa! Hänen henkensäkin haisi monta päivää raadolle.
Mami raskaan tenttipäivän jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti