Jussit ja pussit

Niin, hyvää juhannusta vain kaikille! Tai Jussia. Kuten ystävien kesken pruukataan sanoa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannus

Suomen kesän juhla on kukoistavimmillaan. Toivottavasti liput liehuvat saloissa. Nyt on valoisaa ja valoisaa ja valoisaa. 

Saisinko olla rauhassa, kiitos.

Siispä on vaikea tietää, milloin on yö ja milloin päivä. Milloin pitäisi nukkua ja milloin valvoa. Ja milloin torkkua. Siispä on parasta mennä pussiin tuon tuostakin, että saisi rauhassa ottaa nokoset. Tee sinäkin niin! Suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kun menee laatikkoon tai pussiin, kaikki ongelmat ratkeavat kerta heitolla. Siitä kertoo myös Yle:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/05/hammasty-maailmasta-miksi-kissa-haluaa-ahtautua-laatikkoon

Huimaa on meno

Laatikossa tavataan! Miau.

P.S. Fanitan Mamma polkee -blogia. 

http://mammapolkee.blogspot.fi

Ehkäpä itsekin joku päivä hyppään pyörän selkään.

Tähdet, tähdet ja pojat, pojat

Tähdet, tähdet… Lauloi jo Rauli Badding Somerjokikin.

https://www.youtube.com/watch?v=-oc53wOHYf4

Se on mielestäni kyllä aika surullinen laulu. ”Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois…”

Minä en halua nimittäin kotoa minnekään. Täällä on kaikista parasta. 

Älä tallaa päälle!

Mami tosin kävi katselemassa tähtiä Hollywoodissa asti. Nenä kiinni katukivissä käveli. Ja löysi sieltä minunkin laattani. Sekä muutaman ystäväni. Kuten Lassien jne. Eli hienossa seurassa ovat ne. Vaikka koiria ovatkin. 

Meillä puhutaan paljon pojista. Ja niitä on kolmenlaisia. Eikä kukaan koskaan oikein tiedä, kenestä puhutaan. Poikia on aina pareittain. Ensinnäkin on isot pojat. Niillä tarkoitetaan kisuenoja. Sitten on Pojat. Ja ne ovat tietysti minä ja Esko-Pesko. Ja pikku-pojat. Siis Minionsit. Ne saksalaiset. Mutta me ollaan Eskon kanssa ne varsinaiset Pojat. Eli kaikkein tärkeimmät. 

Hän on joku kissa kuulemma.

Meillä on vähän Mamia ikävä. Kesäapulainen hoitaa meitä kyllä aika hyvin. Eskolla on niskassa tosin punaista kynsilakkaa. Vähän hävettää, kun Apulaisen mielestä me ollaan niin samannäköisiä, ettei meitä muuten kuulemma erota toisistamme. Kauhea loukkaus! Minä olen sentään näyttelyvalio ja Esko vain pelkkä kaupanpäällinen. Mutta annettakoon se sille anteeksi. Apulainen on pelkkä apulainen. 

Minä en kyllä haluaisi mennä Ameriikkaan. Siellä joutuu kissatkin töihin. Parasta on olla kotona. Korkeintaan voin käydä rappusilla pyörähtelemässä edes ja takaisin. Etenkin takaisin. Sisälle siis. Ja sitten ruokakupin kautta rentoutumaan.

Kuuluisia koiria on ne.

Esko! Tule pois sieltä! Ei kisut tee töitä.

Siivellä

Hyvin pakattu, eikö totta!

Me ollaan nyt kaikki lomalla. Autoin Mamia pakkaamaan, kuten yleensäkin teen. Viimeksi pakkasin Kisumummonkin laukun valmiiksi, kun se lähti Saksaan Minionsien luo. Laitoin laukkuun rakastamani vihreän silkkinauhan, ettei Kisumummolla olisi meitä niin kovasti ikävä ja että voi käpertyä illalla nauhan viereen nukkumaan. Pyyhkiä siihen silmäkulmansa ja torkahtaa näkemään unia meistä kisuista.

Ottakaa mukaan, pliis.

Ilmassa pysyy onneksi.

Siellä Mami nyt lentelee pitkin Ameriikkaa. Lentokoneella huristelee ympäriinsä. Siivellä vaan menevät.

Eskokin muuten tuli meille samalla tavalla. Nimittäin minun siivelläni. Mami halusi ottaa kissalasta juuri minut, koska olin kaikista suloisin, isopäisin ja suurisilmäisin kisu. Esko tuli siinä sitten kaupan päälle. 

Kovasti yritin syyllistää kyllä, kun lähtivät. Istuskelin matkalaukussa ja katsoin kosteilla, pyöreillä silmilläni Mamia. Ei itkenyt, kumma kyllä.

Esko! Söit jo!

Itse asiassa meillä on täällä ihan lokoisat oltavat. Eikä ole lainkaan siipi maassa. Kesätyttö hoitelee meitä hyvin ja saamme kissalässytystäkin kovasti. Esko yrittää huijata Apulaista minkä ehtii. Aamuvarhaisella alkaa huutelemaan keittiöstä, että meillä ruoka-aika meni jo! Missä aamupalaa viipyy! Ja tästä puuttuu puolet! Milloin syödään seuraavan kerran! Kello on jo iltapala! Maha kurnii! Katsotaan, miten kauan Apulaisen hermot kestää. Hihi.

Esko lähtisi ihan kenen mukaan vaan.

Kysy Mamilta mitä vain ja vastaus on tässä!

Minä sen sijaan jonotan kärsivällisesti kellarin oven edessä, että se aukeaa itsestään ja pääsen ruokailemaan rauhassa.

Kesätyttökin pääsee tässä siivellä nauttimaan meidän ihanasta seurasta. Eli kaikki voittaa. Miau!

Kissakoulutusta

Koirat alempiarvoisina ja tyhmempinä olioina on luotu tottelemaan ja palvelemaan ihmisihmisiä. Ja etenkin koiraihmisiä. Heille on oikein koirakoulujakin. Ja on olemassa myös agilitykoiria.

http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/agility

Mitäköhän hän oppi? Ehkä kokonaisuuksia?

Siellä he juoksentelevat päättömästi, loikkivat esteiden yli, ryömivät ja tekevät ties mitä. Ja kaikki käskystä! Me emme moiseen alentuisi.  Esko tosin Mamin juhlien aikaan onnistui ryömimään vierashuoneen sohvan alle. Eikä millään mahtunut takaisin. Kisumummo kovasti kannusti: ”Jos mahduit menemään sinne, osaat kyllä tulla poiskin.” Siinä meni tovi jos toinenkin, kun Esko-Pesko harkitsi, mitä tekisi. Ilmiö on sama, kun olemme menossa ulos.

Olemme aamupalan jälkeen kovasti ulkokissoja. Kun valjaat otetaan esille, mieli saattaa muuttua ja peruutamme takaisin sisälle. Hetken harkittuamme olemme taas ulkokissoja. Mutta valjaiden ilmestyttyä, palaammekin eteisen puolelle. Siinä vaaditaan kärsivällisyyttä puolin ja toisin. Yleensä päädymme ulkokissoiksi, koska valjaat tuntuvat myös turvalliselta. Tietää aina, missä päin on kotirappuset. Ja ainahan voi palata kahden minuutin ulkoilun jälkeen uudelleen eteiseen pohtimaan, menisikö jälleen ulos vai yläkertaan nokosille.

Päätös on tehty. Tai ehkä sittenkin...

Me kisut olemme tehneet vuosisatoja pitkän työsaran kouluttamalla kisuihmisiä. Nykyajan kissaihmiset – ainakin meillä – ovat kovin tottelevaisia. Tervetuloa vain meidän kissakouluun opettelemaan kouluttamista! Kyllä ne oppivat, kun vain kärsivällisesti ja johdonmukaisesti muuttaa mieltänsä tuon tuostakin. On hauska katsoa, miten ihmisperhe juoksee edestakaisin ja kyselee, että ”Mitäs te nyt haluatte?” Se onkin  vaikea kysymys, mitä pitää pohtia ennen ja jälkeen päivätorkkujen.

On muuten olemassa myös agilitykissoja.

http://www.agilitykissat.com/agility/

Missä kisu?

Ensi alkuun tuntuu oudolta ajatukselta. Mutta kyllä mekin harrastamme sitä. Esko oleilee mielellään laatikoissa ja niitä jätetäänkin meillä mukavasti esille. Ja olen ollut myös putkilossa piilossa, jos meillä on liikaa väkeä – etenkin Minionseja. Mutta ihan parasta kissakasvatusta olemme saaneet Ruusutarhan kissalasta. Sieltä näes olemme kotoisin.

Siellä on söpöleitä pentuja. Mami ja Kisumummo kävivät niitä katsomassa ja uhkasivat tuoda taskussa muutaman kotiin, mutta onneksi kaikki olivat varattuja.

http://www.ruusutarhan.com/22120

Esko osaa hienosti ryömiä pois peiton alta.

Kissaliitto kertoo hyvistä kasvatuksista omilla sivuillaan.

http://www.kissaliitto.fi/kasvatus

Herra Internet kyselee vielä itsekseen, että voiko kissaa kouluttaa?

Hyvä, Esko! Hienosti menit laatikkoon.

http://www.avatv.fi/minisaitit.shtml/tassuklubi/neuvola/voiko-kissaa-kouluttaa/2013/02/1710300

Vastaus kuuluu: "Kyllä!" Kysymyksessä on tosin pikku painovirhe. Se kuuluu oikeasti: ”Voiko kissa kouluttaa.” Kyllä voi, jos jaksaa. Ehkä päiväunien jälkeen... Miau!

Moni kakku päältä kaunis

Meillä on ollut yhtä hulinaa kaikin puolin. Jos luulet, että veljeni Esko olisi söpö luonne, siinä erehdyt pahan kerran. Häneen sopii hyvin sananlasku, että moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. Jos minä vähän temmellän Eskon kanssa, niin ei sitä pidä mennä niin kovasti takaisin antamaan.

Ensin kisumummo luuli, että olisin punkin syövyttämä. Mutta kun huomasi kaulassa vamman ja sen vieressä jonkun paiseen, taas kiidätettiin minua eläinlääkäriin. Se sanoi heti, että näyttää ihan kulmahampaan jäljeltä. Mami ja Kisumummo katselivat pitkin seiniä ja sitten tunnustivat, että kyllä meillä kaksi kissaa on, mutta…

Ammottava kraateri

Onneksi Mamilla on hellät kädet.

No, se paise paljastui elektroniseksi varaosakseni onneksi. Siis uudet sirut toiselle puolelle, antibioottipiikit ja kaikkea. Huh, onneksi se kaikki on nyt ohi. Paitsi että Kisumummo tunkee kaksi kertaa päivässä jotain koirien (luit aivan oikein: koirien!) lääkettä kurkkuuni. Alentavaa. Tänään vahingossa puraisin sitten vastavuoroisesti Kisumummoa sormeen. Mutta se oli silkka vahinko. Anteeksi.

Pikku purema paranee varmaan ihan itsekseen.

Viikonloppu oli ihan kauhea. Mamilla oli ylioppilasjuhlat ja meille tulvi vieraita yksi toisensa perään jatkuvana virtana. Mami näytti kyllä tosi onnelliselta ja kauniilta. Mutta meidät tungettiin kellarin loukkoihin ja päästettiin ulos vasta illalla. Emme kyllä olisi halunneet tullakaan, kun oli kaikenmaailmat Minionsin ja kaikki. Paitsi Esko-pesko. Hän jopa karkasi kerran. Syöksyi suoraan vieraiden joukkoon juhlapatiolle ja siitä Kisupappaa karkuun lattian alle. Sai hännästä onneksi kiinni ja passitti Eskon takaisin kellariin.

Fantasiakakku meni vähän överiksi. Onkohan täytteenä silkkoa?

Ruusu sai ruusun.

Esko vähän stressaantui siitä ja pöllytti kaikki karvansa pihalle. Siitäs saitte! Eilinen päivä menikin sitten toipuessa. Onneksi Kisutäti tuli Saksasta ja sain makoilla sen masun päällä. Palkaksi annoin oikein kunnon masuhieronnat.

No, nyt on rauha maassa ja kisuilla hyvä tahto.

Kasvata, Esko, turkki takaisin!

Kisupapan masun päällä voi rentoutua.