Tähdet, tähdet… Lauloi jo Rauli Badding Somerjokikin.
Se on mielestäni kyllä aika surullinen laulu. ”Tähdet, tähdet, luoksenne tahtoisin pois…”
Minä en halua nimittäin kotoa minnekään. Täällä on kaikista parasta.
 |
| Älä tallaa päälle! |
Mami tosin kävi katselemassa tähtiä Hollywoodissa asti. Nenä kiinni katukivissä käveli. Ja löysi sieltä minunkin laattani. Sekä muutaman ystäväni. Kuten Lassien jne. Eli hienossa seurassa ovat ne. Vaikka koiria ovatkin.
Meillä puhutaan paljon pojista. Ja niitä on kolmenlaisia. Eikä kukaan koskaan oikein tiedä, kenestä puhutaan. Poikia on aina pareittain. Ensinnäkin on isot pojat. Niillä tarkoitetaan kisuenoja. Sitten on Pojat. Ja ne ovat tietysti minä ja Esko-Pesko. Ja pikku-pojat. Siis Minionsit. Ne saksalaiset. Mutta me ollaan Eskon kanssa ne varsinaiset Pojat. Eli kaikkein tärkeimmät.
 |
| Hän on joku kissa kuulemma. |
Meillä on vähän Mamia ikävä. Kesäapulainen hoitaa meitä kyllä aika hyvin. Eskolla on niskassa tosin punaista kynsilakkaa. Vähän hävettää, kun Apulaisen mielestä me ollaan niin samannäköisiä, ettei meitä muuten kuulemma erota toisistamme. Kauhea loukkaus! Minä olen sentään näyttelyvalio ja Esko vain pelkkä kaupanpäällinen. Mutta annettakoon se sille anteeksi. Apulainen on pelkkä apulainen.
Minä en kyllä haluaisi mennä Ameriikkaan. Siellä joutuu kissatkin töihin. Parasta on olla kotona. Korkeintaan voin käydä rappusilla pyörähtelemässä edes ja takaisin. Etenkin takaisin. Sisälle siis. Ja sitten ruokakupin kautta rentoutumaan.
 |
| Kuuluisia koiria on ne. |
 |
| Esko! Tule pois sieltä! Ei kisut tee töitä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti