lauantai 11. kesäkuuta 2016

Kissakoulutusta

Koirat alempiarvoisina ja tyhmempinä olioina on luotu tottelemaan ja palvelemaan ihmisihmisiä. Ja etenkin koiraihmisiä. Heille on oikein koirakoulujakin. Ja on olemassa myös agilitykoiria.

Mitäköhän hän oppi? Ehkä kokonaisuuksia?
Siellä he juoksentelevat päättömästi, loikkivat esteiden yli, ryömivät ja tekevät ties mitä. Ja kaikki käskystä! Me emme moiseen alentuisi.  Esko tosin Mamin juhlien aikaan onnistui ryömimään vierashuoneen sohvan alle. Eikä millään mahtunut takaisin. Kisumummo kovasti kannusti: ”Jos mahduit menemään sinne, osaat kyllä tulla poiskin.” Siinä meni tovi jos toinenkin, kun Esko-Pesko harkitsi, mitä tekisi. Ilmiö on sama, kun olemme menossa ulos.
Olemme aamupalan jälkeen kovasti ulkokissoja. Kun valjaat otetaan esille, mieli saattaa muuttua ja peruutamme takaisin sisälle. Hetken harkittuamme olemme taas ulkokissoja. Mutta valjaiden ilmestyttyä, palaammekin eteisen puolelle. Siinä vaaditaan kärsivällisyyttä puolin ja toisin. Yleensä päädymme ulkokissoiksi, koska valjaat tuntuvat myös turvalliselta. Tietää aina, missä päin on kotirappuset. Ja ainahan voi palata kahden minuutin ulkoilun jälkeen uudelleen eteiseen pohtimaan, menisikö jälleen ulos vai yläkertaan nokosille.
Päätös on tehty. Tai ehkä sittenkin...
Me kisut olemme tehneet vuosisatoja pitkän työsaran kouluttamalla kisuihmisiä. Nykyajan kissaihmiset – ainakin meillä – ovat kovin tottelevaisia. Tervetuloa vain meidän kissakouluun opettelemaan kouluttamista! Kyllä ne oppivat, kun vain kärsivällisesti ja johdonmukaisesti muuttaa mieltänsä tuon tuostakin. On hauska katsoa, miten ihmisperhe juoksee edestakaisin ja kyselee, että ”Mitäs te nyt haluatte?” Se onkin  vaikea kysymys, mitä pitää pohtia ennen ja jälkeen päivätorkkujen.


On muuten olemassa myös agilitykissoja.


Missä kisu?
Ensi alkuun tuntuu oudolta ajatukselta. Mutta kyllä mekin harrastamme sitä. Esko oleilee mielellään laatikoissa ja niitä jätetäänkin meillä mukavasti esille. Ja olen ollut myös putkilossa piilossa, jos meillä on liikaa väkeä – etenkin Minionseja. Mutta ihan parasta kissakasvatusta olemme saaneet Ruusutarhan kissalasta. Sieltä näes olemme kotoisin.

Siellä on söpöleitä pentuja. Mami ja Kisumummo kävivät niitä katsomassa ja uhkasivat tuoda taskussa muutaman kotiin, mutta onneksi kaikki olivat varattuja.


Esko osaa hienosti ryömiä pois peiton alta.

Kissaliitto kertoo hyvistä kasvatuksista omilla sivuillaan.












Herra Internet kyselee vielä itsekseen, että voiko kissaa kouluttaa?

Hyvä, Esko! Hienosti menit laatikkoon.

Vastaus kuuluu: "Kyllä!" Kysymyksessä on tosin pikku painovirhe. Se kuuluu oikeasti: ”Voiko kissa kouluttaa.” Kyllä voi, jos jaksaa. Ehkä päiväunien jälkeen... Miau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti