Siivellä

Hyvin pakattu, eikö totta!

Me ollaan nyt kaikki lomalla. Autoin Mamia pakkaamaan, kuten yleensäkin teen. Viimeksi pakkasin Kisumummonkin laukun valmiiksi, kun se lähti Saksaan Minionsien luo. Laitoin laukkuun rakastamani vihreän silkkinauhan, ettei Kisumummolla olisi meitä niin kovasti ikävä ja että voi käpertyä illalla nauhan viereen nukkumaan. Pyyhkiä siihen silmäkulmansa ja torkahtaa näkemään unia meistä kisuista.

Ottakaa mukaan, pliis.

Ilmassa pysyy onneksi.

Siellä Mami nyt lentelee pitkin Ameriikkaa. Lentokoneella huristelee ympäriinsä. Siivellä vaan menevät.

Eskokin muuten tuli meille samalla tavalla. Nimittäin minun siivelläni. Mami halusi ottaa kissalasta juuri minut, koska olin kaikista suloisin, isopäisin ja suurisilmäisin kisu. Esko tuli siinä sitten kaupan päälle. 

Kovasti yritin syyllistää kyllä, kun lähtivät. Istuskelin matkalaukussa ja katsoin kosteilla, pyöreillä silmilläni Mamia. Ei itkenyt, kumma kyllä.

Esko! Söit jo!

Itse asiassa meillä on täällä ihan lokoisat oltavat. Eikä ole lainkaan siipi maassa. Kesätyttö hoitelee meitä hyvin ja saamme kissalässytystäkin kovasti. Esko yrittää huijata Apulaista minkä ehtii. Aamuvarhaisella alkaa huutelemaan keittiöstä, että meillä ruoka-aika meni jo! Missä aamupalaa viipyy! Ja tästä puuttuu puolet! Milloin syödään seuraavan kerran! Kello on jo iltapala! Maha kurnii! Katsotaan, miten kauan Apulaisen hermot kestää. Hihi.

Esko lähtisi ihan kenen mukaan vaan.

Kysy Mamilta mitä vain ja vastaus on tässä!

Minä sen sijaan jonotan kärsivällisesti kellarin oven edessä, että se aukeaa itsestään ja pääsen ruokailemaan rauhassa.

Kesätyttökin pääsee tässä siivellä nauttimaan meidän ihanasta seurasta. Eli kaikki voittaa. Miau!