Mamia ikävä

Ei löytänyt!

Mamilla on paljon kiireitä. Liian paljon, sanon minä. Se käy koulussa ja töissä ja toisissa töissä ja vieläkin seuraa nenä ruudussa kiinni taitoluistelua, vaikka itse lopetti. Eikä huomaa minua juurikaan ollenkaan.

Eilen Mami oli menossa sitseille. Siis illallisille. Ilman minua. Olinkin ovela ja piilotin Mamin pikkarit. Se etsiskeli niitä ympäri taloa niin, että meinasi vallan myöhästyä. Oli kuulemma parhaat pikkuhousut ikinä. Ei se niitä löytänyt. Niin taitava olin. Mutta lähti kuitenkin. Minä jouduin sitten jäämään kakkos- ja kolmosvaihtoehtojen kanssa kotiin. Ja tietysti Esko-Peskon. Me vähän temmellettiin. Karvatupot vain pöllysivät. Eskon laihdutuskuuri on tuottanut valitettavasti tulosta. En enää voita ihan joka kerta. Harmi harmi!

Uutiset pitää lukea tarkkaan.

Tyynyn pöyhintä käynnissä.

Aamulla Mami nukkui pitkään ja Esko vei Kisupapan koko huomion. Pyöri ja hyöri ympäriinsä ja huuteli, että nyt on Esko-tuokio! Saa noin ala-arvoisilla tempuilla aina sympatiat puolelleen ja silitystä tuntitolkulla. Minä siitä vähän otin nokkiini. Mökötys onkin muuten tavallaan hyvää harjoitusta kaamoskauteen. Se tulee, ennen kuin huomaatkaan. Sitä odotellssa voikin mennä vaikka komeroon treenaamaan, että osaa sitten oikein kunnolla kaamostella.

Ei nyt tarvi ihan mustelmille puskea!

Mökötys on hyvä harrastus.

Olisikohan Esko vähän läheisriippuvainen? Vatsa sillä ainakin roikkuu, vaikka laihtunut on. Pitääkin paneutua tätä asiaa tuumimaan vähän tarkemmin. Jos komero on vapaana.

Hei, pitääkö ottaa oikein jonotusnumero?!