Hyvää syksyä!

Veljekset sulassa sovussa.

Heipparallaa! Muistatko, kun Kisumummo oli myymässä Mamin autoa.? Sitä pikkuruisen pikkuruista Miniä, jota Mami mainosti sormessa. No kaupaksi meni. Hän sai hyvän kodin Raumalta asti. Tuli kuvakin perässä, missä hän poseeraa onnellisena toisen Minin vieressä. Hyvä, että siellä on vertaistaan seuraa. Kuten Eskolla – minut!

Jos oikein tarkkaan katsot,
näet palkintokaappini komeudet.
(No, on siellä vähän Maminkin pokaaleja.)

Tästä innostuneena Kisumummo myy nyt meidän olohuoneen nojatuoleja. Ja hyvä on, että niistä päästään eroon. Ne ovat nimittäin täysin kissankynnenkestävät kapistukset. Vaikka kuinka ollaan Eskon kanssa yritetty muodistaa, niin niihin ei todellakaan saa mitään jälkeä aikaiseksi. Toivottavasti uudet ovat vähän helpommin työstettävät. Tässähän vallan rasittuu, kun yrittää ja yrittää parhaansa, eikä valmista tule sitten millään.

Eskon on pakko levähdellä tuolin kunnostuksen lomassa.

Älä nyt syö sitä!

Kisumummo käväisi muuten naapurissa Helmi-Orvokilla kylässä ja vei sille lelun. Helmi-Orvokki oli siitä kovin otettu. Vähästä kyllä tulee koira onnelliseksi.

Tässä veljeni palvoo minua.

Onneksi on peitetty, kun ihan alasti ovat.

Jotkut sitä elelee ihan kuplassa vaan. Helsingin keskustassakin on mieskolmikko, joka hakkailee kiviä ihan muissa maailmoissa. Se on paha, kun tulee kylmät ilmat. Todellisuuteen raukkaparat heräävät viimeistään silloin. Kun ilkialastomina touhuilevat kaiken kansan silmien alla.

Kovaa hommaa on ihmisihmistenkin rentouttaminen.

Minä käperryn täällä takkatulen loimuun, syliin, karvalankamaton uumeniin, Mamin viereen, peiton alle ja milloin minnekin. Joskus myös komeroon. Siellä vietin muuten eilen koko päivän. Kisumummo on taas häärinyt silmätippojen kanssa, mutta eipä eilen löytänyt minua koko päivänä. Sen verran hyvä piilo on. Enkä taida kertoa sitä edes sinulle. Hihi.

Tässä suunnittelen piilopaikkaani vetäytymistä.