 |
| Eskon reviiri. Tai hei! Olenko tuo peräti minä? Remmi on ainakin minun. |
Näin siis vapaasti ulkoilevan kissan kohdalla asian laita
on. Esko on tosin vapaa sielu, mutta ei kuitenkaan vapaa ulkokissa, vaikka niin
haluaisi. Remmissä ulkoilee siis hän. Ja reviiri on tasan tarkkaan remmin
mitta, eli noin neljä metriä.
Eilen Esko-Pesko auttoi Kisumummoa pihan syystöissä.
Leikkasi marjakuusia ja haravoi pihaa minkä jaksoi. Kunnes alkoi väsyttää ja
halusi sisälle. Esko meni jo valmiiksi polulle talon nurkan taakse
odottelemaan, kun Kisumummo jäi vielä laittelemaan tikkaita pois. Yhtäkkiä
polulta kuului kummaa kumeaa maukumista. Ensin Kisumummo ei ymmärtänyt yhtään,
mitä se oli, kunnes heitti tikkaat pihamaalle pitkälleen ja älysi rynnätä
veljeäni pelastamaan. Ja pelastamista siinä olikin.
 |
| Hurja oli. |
Meidän pihalle oli nääs
eksynyt aito Bengali. Iso ja pelottava. Mutta suuntavaistoa vailla. Urheaakin
urheampi veljeni ei tästä hämmentynyt,
vaan puolusti pihaa ja tietysti myös Kisumummon henkeä pörhistelemällä
turkkiaan ja karjumalla, minkä kurkusta lähti. Niin lähti pötkimään pakoon hän.
Eikä vapi varmasti uskalla enää tulla uhkailemaan meitä. Kukin pysyköön omalla
tontillaan, sanon minä. Hyvää tiimityötä tekivät, eikö totta?
 |
| Tämä kuvakulma erehdyttää luulemaan, että olisi pieni ja söpö. Ei ollut! |
Tämä kaikki kävi Eskolta jo luontaisella uskottavuudella,
koska hän oli nääs harjoitellut reviirin puolustamista jo pari viikkoa
aikaisemmin meidän kadulla. Veljeni oli ulkoiluttamassa Kisumummoa narun
päässä, kun viekas karhukoira tuli vastaan. Eskopa ei lähtenytkään karkuun,
mistä karhun pasmat menivät ihan sekaisin. Veljeni murisi ja sähisi niin, että
petoeläin pötki häntä koipien välissä emäntänsä helmoihin. Hahhah! Hyvä Esko! Minä katselin
tätä kaikkea touhua turvallisesti keittiön ikkunasta käsin.
 |
| Syysloistoa meidän reviirillä. |
 |
| Matikka on Eskon lempiaine. |
Nyt on siis syksy tullut ja ulkoilut alkaa ainakin minun
osaltani olla ulkoiltu. Olinkin tänä kesänä tosi reipastelija ja käväisin
pihamaalla ainakin viisi kertaa. Tai no, ehkä neljä. Tai olisiko sittenkin
ollut viisi…? En ole niin kovin hyvä matematiikassa, kuten Saksan Minions, joka
aloitti koulun ja Esko-Pesko, joka auttaa Mamia laskuissa.
 |
| Tärkeä uusi opiskelija karkkistruutan kanssa. |
Myös Saksan Minions haluaisi koulussa aina matikkaa, ja kun
ei sitä alkanut jo heti ensimmäisenä päivänä kuulua, meni tietysti tästä
huomauttamaan opettajaa. Kisutätikin oli puhunut samasta asiasta vanhempainillassa.
Tähän opettaja oli huokaillut, että kyllä tietää, kun siitä huomautellaan
jokaisella välitunnilla. Olen sitä mieltä, että kyllä Saksanmaalla pitäisi
opettajienkin tehdä työnsä vähän paremmin, ettei tarvisi asiakkaiden koko ajan
samasta asiasta antaa palautetta.
 |
| Pelivälineet pitää olla kunnossa! |
Minä olen aloittanut jo syysharrastukseni. Nimittäin
superpallojen pompottelun. Minulla on aikamoisen hieno kokoelma kovaakin
kovempia palloja. Niillä leikkimisessä saa sopivasti liikuntaa ja se on myös
hauskaa. Ainakin minusta. Ihmisperheeni ei tosin sitä kovinkaan osaa arvostaa,
vaikka teen sitä vain öisin. Ja vain yläkerran puisia rappusia pitkin alas ja
ylös. Alas ja ylös. Pom-pom-pom. Musiikkia korville!
 |
| Aika hieno kokoelma, vai mitä? |
Mitä sinä harrastat
syksyisin? Kisumummo ja Esko-Pesko kutovat villapaitaa Mamille. Tuleekohan
siitä joululahja. Hys! Annetaan sen olla yllätys. Miau!
Ps. Kisumummo osti jo aikaa sitten meille paksun lampaanturkin talven varalle. Valkoinen väri on kyllä aivan hyvä. Mutta muuten se ei meille kelpaa. Me halutaan itse valita omat karvailukohteemme. Vaikkapa Kisupapan vaatekaapista. Ei kissä käskien karvaile!
 |
| Nyt siihen on laitettu joku mytty malliksi. Tuo ei siis ole kissaa nähnytkään! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti