Maapallo on pyöreä. Voiko se siis oikeasti kaatua? Jos ihan
tarkkoja ollaan, se ei ole ihan pyöreä, vaan navoiltaan litistynyt, joten kai
sekin voi kellahtaa kumoon?
Minä sitä vastoin en ole navaltani litistynyt. Päinvastoin!
Olen vähän pullistunut. Pidän tarkkaan huolen ruokavaliostani. Että tulee
aamuruokaa, välipalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä, välipalaa ja
iltapalaa. Kaikki kellarissa.
Paitsi tänä aamuna, kun Mami tuli ihmettelemään kesken
aterioinnin, että joko lopetin. Siinä sitten olikin dilemmaa kerrakseen. Masu
sanoi, että vielä ei ole aika poistua. Ruokakuppi oli samaa mieltä. Siellä oli
vielä muroja jäljellä. Mami seisoo odottavan näköisenä ovella. No,
herrasmiehenä siis päätin loppujen lopuksi pitkän harkinnan ja vatvomisen
jälkeen jättää aamupalan kesken ja lähteä Mamin tykö. Se oli virhe. Josta sai
Kisumummo kärsiä.
Se nimittäin keksi kesken kaiken, että on manikyyrin aika.
Onhan tänään toki sunnuntai, mutta mutta… Puolityhjällä, hieman navastaan jo
litistymään alkavalla vatsalla se ei ole parasta viikonloppupuuhaa. Ilmoitinkin
tästä pitkällä ja kuuluvalla naukaisulla Kisumummolle, joka ei ollut
ymmärtävinään yskääni. Älä huolestu, ei minulla oikeasti ole yskää. Se on
metafora.
Kun Kisumummo ei ottanut ymmärtääkseen, leiskautin paksua ja lyhyttä häntääni
muutaman kerran, otin kynnet kerrankin kunnolla esille ja näyttelin vähän
hampaitani. Johan uskoi! Hah!
Tämän draamakohtauksen jälkeen sain jatkaa rauhassa kesken
jäänyttä aamupalaani. Mutta eivät kauheudet tähän loppuneet. Kisumummo pakotti Mamin
vastoin sen tahtoa jatkamaan leikkaamista. No, Mamillehan minä en tekisi
mitään. Eikä Mamikaan minulle. Siinä se vinkui ja kiemurteli, ettei osaa, ei uskalla.
Vastoin meidän molempien odotuksia, Kisumummo tarttui uudelleen
toimeen. Enkä minä mahtanut asialle mitään. Olinhan Mamin kainalossa ja piti
tarkkaakin tarkemmin varoa, ettei sille käy mitenkään. Muodon vuoksi viskoin häntääni
puolelta toiselle. Mutta ei auttanut. Kynnet lähti.
Siitä suivaantuneena aloitin sunnuntaimökötyksen. Ensin
ikkunalaudalla, sitten eteisessä. Enhän minä toki oikeasti ulos menisi
tällaisella koiranilmalla. Siellä nimittäin tuulee. Ja pelkät koirat ja niiden
palvelijat lähtevät tuollaisella säällä lämpimistä sisätiloista. Miiiaaaauuu!
P.S. Me tykätään Mamin kanssa Tuiskun Antista. Minä etenkin rallattelen täällä, että pyydä anteeks kunnolla!
 |
| Aika hyvä mökötyspaikka. |
 |
| Tämä on vielä parempi, kun voi samalla bongailla lintuja. |
 |
| Olisko pitänyt pyytää Minionsit apuun? |
 |
| Mami pyysi nätisti anteeksi, ja nyt on taas kaikki hyvin. |
 |
| Saksaan en mene! Siellä pidetään kisuja purkeissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti