Herra Vihtori Väinämöisen seikkailuja: Sulavaa ja suussasulavaa

Ihmisihmisperheeni on siitä mukavaa sorttia, että alituiseen on ruokailu mielessä. Kun edellisestä ruokailusta on selvitty, alkaa seuraavan suunnittelu.

Syö vain omia ruokiasi!

Samoin on minulla ja Esko-Peskollakin. Esko on ruvennut melkoisen ovelaksi. Minun ruokasalini sijaitsee kellarin oven takana visusti veljeltäni piilossa, mutta hän on ruvennut tekeytymään minuksi. Harjaantumaton (mitähän tuokin itse asiassa mahtaa tarkoittaa…? Taidan pohtia sitä myöhemmin. Paljon myöhemin) voi luulla häntä minuksi, jos nopeasti katsoo. Siis oikein nopeasti.

Paparazzit, antakaa nyt edes ruokailurauha.

Esko kököttelee kellarin oven edessä täsmälleen samalla tavalla kuin minä: nokka oven pieltä vasten. Toisella vilkaisulla voikin jo todeta, ettei ole yhtä kuninkaallisen upea kuin minä. Eikä hän oven taakse pääsekään – muuten kuin vahingossa.

Jäävuoret sulavat. Siis mieti sitä! Silloin meren pinta nousee ja pian hukumme kaikki. Haha! Pelästyitkö? Eivät ne nyt ihan heti sula. Eivät ainakaan kaikki. Herra Internet kertoo niistä näin:

“Etelämantereen Rossin jäähyllystä irtoaa joskus valtavan suuria tasaisia jäävuoria, jotka ajelehtivat toisinaan kauas pohjoiseen, hajoavat ja sulavat.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jäävuori

Hän sanoo myös:

“Sulaminen on kiinteän olomuodon muuttumista nesteeksi. Sulaminen on jähmettymisen vastakohta. Lämpötilaa, jossa aine sulaa kutsutaan sulamispisteeksi. Aineen sulattamiseen tarvitaan lämpöenergiaa sulamislämmön määrittelemän verran, reaktio on siis endoterminen.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulaminen

Kisumummo on ihmisihmisten kielellä "äiti".

Mistäkö nämä asiat pälkähtivät päähäni. No siitä syömisestä tietenkin. Eilen oli Kisumummon syntymäpäivä. Juhlitiin niitä Eskon ja minun synttäreitä odotellessa. Ne ovat siis 13. marraskuuta. Gaalaa jo kuulemma palvelusväki suunnittelee. Täytämme kaiken kaikkiaan 7 vuotta. Siis 14 yhteensä. Mutta siitä myös tarkemmin myöhemmin.

Mami leipoi Kisumummolle kakun, joka alkoi lohjeta kuten jäävuori. Ja ajalehti Kisumummon lautaselle - kerran jos toisenkin. Sen verran hyvää oli. Toivoa vain sopii, että sulaa sitten Kisumummon vatsassa oikein kunnolla.

Tässä demonstraatiot, miten jäävuori lohkeaa.

Eilen kävivät synttäreiden kunniaksi syömässä sushia. Eikä siinä mitään, vaikka olikin eläintä. Siis kalaa. Yök. Anteeksi, en voi sille mitään, että alkaa heti kiertää vatsassa, kun ajatteleekin, että joku syö eläimiä. Parasta oli se kisu ikkunassa, joka vilkutti lähtiäisiksi. Että hyvä kun lähditte, ja lopettakaa elukoiden ahmiminen.

Tänään päätin asettautua Kisupapan tuolille, kun siihen oli aseteltu minua varten oikein pehmusteet. Kisupappa sai sitten syödä muualla. Hyvin näytti silti maistuvan.