Pahemmassa kuin pinteessä

Ilta-Sanomat kertoi taannoin kisuista pahassa pinteessä hotellin seinän välissä.

http://www.iltasanomat.fi/lemmikit/art-2000001121206.html

” Seinässä oli kurkistusluukku, jota kautta seinärakenteiden välistä löytyi kolo ja sellainen ahdas sähkökuilu.”, sanoo lehti.

Se oli siis kisujen kotikolo, mutta kisupennut eivät päässeet sieltä mitenkään omin avuin pois, mutta neuvokas suomalainen ihmisihminen oli kuullut pikkuriikkistä naukumista ja pennut oli saatu pelastettua. Ihastuttava hotellin omistajaihminen oli sitten lahjoittanut kisuperheelle oman huoneen, missä ne saivat rauhassa temmeltää. Kauhealla tarinalla oli onnellinen loppu.

Meidän Kisupappa varustaa itselleen myös omaa pikku loukkoa kellariin. Kerroin jo aikaisemmin, että meille tuli maalämpö, mikä tuottaakin meille suloisen pehmeää turvaa talven varalle. 

No, kun pannuhuoneesta vietiin kamaa ulos, tuli sinne vähän enemmän tilaa, mitä Kisupappa alkoi heti tarmokkaana työmyyränä täyttää.

Ryömi, ryömi! Mahdut kyllä!

Ensitöikseen se rakensi hyllykön. Mikä olikin mestarinäyte. Mami ja Kisumummo kyllä vähän ihmettelivät, että miten ketterä Kisupappa oikein onkaan, kun onnistui kiilaamaan itsensä seinän ja hyllyn väliin. Hetken ne jo harkitsivat ruokapalvelun tuottamista aukosta suoraan suuhun, mutta muutaman tovin ankaran ähellyksen jälkeen Kisupappa onnistui kömpimään kolosta ulos. Ei siis tarvittu pelastushenkilökuntaa paikalle.

No, vähän noloa, mutta hyvä yritys kuitenkin.

Jokaisella on oltava kodissa oma yksityinen tilansa. Minulla ja Eskolla se tosin vaihtelee vähän riippuen vuorokauden ajasta. Aamuisin se on ruokakupposen äärellä, päivisin pehmeällä sängyllä tai sohvalla, iltaisin sylissä ja aina näissä väleissä jonkin kaapin syövereissä.

Tämä on 50-luvulta, niin kuin meillä vähän kaikki.

Esko auttaa Mamia opinnoissa.

Kisumummon oma tila on monitoimihuone kellarissa. Siellä on vempainta jos jonkinlaista: silitysrautaa ja –lautaa (sen päällä voi silittää myös kisua, mutta ei raudalla), mankelia, pesukonetta, kuivausrumpua yms. Ja hyvä, että siellä puuhastelee, muuten koneiden meteli voisi särkeä herkät korvani.

Vähän vaiheessa on vielä.

Mami taas kissaihmisenä levittäytyy vähän joka puolelle. Ruokasali on aina talvisin opiskelualuetta. 

Ja nyt Kisupapallakin on oma soppensa. Täytyypä käydä aina välillä katsomassa, jos ei kuulu ruokapöytään, että mistä kolosta se pitää kaivaa esille.