Kevätkiireitä

Mami kävi. Miau! Ihana juttu. Koska oli yötä, kun Kisumummo ja –pappa taas lähtivät jonnekin matkalaukkunsa kanssa. Mami otti illalla viereen. Ja oltiin tosi tosi tosi nätisti. Mutta Esko pörisi liikaa, vaikka käskin olla hiljempaa. Niin tuli lähtö. Vaikka kuinka nätisti oltaisiin, niin ei koskaan kokonaista yötä viekussa. Ja se on kyllä väärin.

Tässä oiva esimerkki tyytyväisen kisun ilmeestä.

Mutta aamulla päästiin samaan sänkyyn. Oli leppoisa tuokio kahdestaan Mamin kanssa. Esko-Pesko nimittäin huusi ruokaa alakerrassa. Mamin päällä vaan loikoilin. Ei voinut liikkua. Kumpikaan. Mutta rakas veljeni ravasi rappuja ylös ja alas. Kävi tyhjän ruokakupin äärellä hämmentyneenä ja takaisin ylös. Vaikka kuinka selitti, ettei kuppiin ollut vieläkään ilmestynyt murenen murusta, Mami halusi ennemmin olla minun kanssani kahden. Purrnau.

Tämä komero olisi syytä järjestää uudelleen.

Muutenkin on ollut kiireinen viikko. Siivousihminen kävi ja autettiin kovasti. Minä vaihtelen sen kanssa aina pyyhkeet ja Esko tarkastaa, että kaikki on siivottu kunnolla. Ihan hyvää jälkeä tekee. Menee yleensä tarkastuksesta läpi kertaheitolla.

Sitten laiteltiin Kisumummon kanssa uusi pöytäliina. Minusta oli kovasti apua. Mami sillä aikaa seisoskeli käsillään. Eli kaikilla oli kovasti kovasti kiirettä. Nyt vain joukolla odottelemaan lämpimiä kevätpäiviä ja kimaltavia auringon säteitä!

Kellari pitää vielä tarkistaa.

Vähän kun tuosta oikaisen, niin hyvä tulee.

Mihinkäs nämä pitikään taas laittaa...?

Kiireensä kullakin.

Meille tuli uusi tulostin. Sen kuljetuslaatikko
on hyödyllinen kapistus kaikin puolin.