sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kisu-massagen tenhoa

Vaikka ihmiset ovatkin palvelijoitani, annan vastavuoroisesti jotain takaisin. Siis kisuhierontaa. Aina silloin, kun se minulle sopii. Paras hetki siihen on, kun pääsee aamulla livahtamaan sen ihanan tytön (mamin) sänkyyn. Yleensä päivystän jo alkuaamusta mamin oven takana. Jossain vaiheessa sen on pakko nousta ylös ja käydä toiletissa.

Mutta joka aamu tapahtuu sama. Se samperin ovi pamahtaa päähäni. Mamilla on todella huono muisti. En ymmärrä, milloin ihmiset oppivat näin yksinkertaisia asioita. Yritän istua kärsivällisesti ja hipihiljaa oven takana. Ja minkä palkinnon siitä saa? Ovi päin nokkaa! Kuinka tämä voi toistua aamu toisensa jälkeen?!

Jos mami on kovin uninen, unohtuu makuuhuoneen ovi vessailun ajaksi usein auki ja silloin tassuttelen hiiren hiljaa sänkykomeroon ja luikahdan jalkopäähän. (Kummallinen sanonta muuten. Hiiret eivät tosiaankaan ole kovin hiljaisia. Niiden piipitys on korviaraastavaa.) Pimeässä erotun huonosti, jos laitan silmät kiinni ja käännyn vähän nurkkaan päin.

Useimmiten haluaisin hemmotella mamia jo illalla. Menen hyvissä ajoin vuoteelle ja odottelen tyynyn päällä rauhassa, koska yleensä se tulee. Valitettavan usein vain salama räpsähtää ja kuva minusta on valmis. Vaikka kuinka söpöstelen, mami lähes aina kantaa minut silittelyn ja pikkupörinän jälkeen oven toiselle puolelle. Että vihaan suljettuja ovia! Eikä se päästä sisälle, vaikka kuinka koputan.

Mutta aamuisin on toisin. Kun mami kömpii uudelleen peiton alle, odotan hetken. Hengityksestä tiedän, milloin on kisu-massagen aika. Tassuttelen pehmeillä 46 numeron anturoillani masun päälle ja aloitan hieronnan. Minulla on erityinen taito hieroa yhtä aikaa sekä tassuillani että poskillani. Molemmat osiot kehostani ovat ihanan pehmeitä ja hemmottelevaisia. Tämä vaatii keskittymistä, jos mikä. Mami joskus tosin valittaa, että sillä on leukapielet mustelmilla. Toisinaan kisu-massageen vain tarvitaan vähän enemmän voimaa.

En koskaan saa tarpeekseni mamin hieromisesta. Ja totuuden nimessä on paljastettava, että poikkeuksetta saan silitystä vastalahjaksi. Ystävät hemmottelevat aina toisiaan. Eikö totta!

Esko on toista maata. Hänen tassunsa ovat pienet ja kovat. Ja sitä paitsi Esko painaa kohtuullisen paljon. Hän on siis suoraan sanoen aika läski. Ja tämä on vielä hienotunteisesti sanottu. Eskon päivystyspiste on kisumummon ja –papan kammarin oven takana. Ja sitä ei voi olla kukaan kuulematta. Hän narisuttaa lattiaa, koputtaa kovaäänisesti oveen ja narisuttaa lattiaa vielä vähän lisää.  Ja maukuu tosi äänekkäästi. Minun viehkeän painoni alla lattia ei edes narise, eihän?

Jos kisumummo heltyy ja päästää aamulla masun päälle, Esko hieroo niin, että siinä selluliitit lähtee. Jos yhtään ymmärrät fysiikan lakeja, niin tiedostat, että ylipaino pienillä tassuilla moninkertaistaa massagen voiman. Esko haluaisi olla sisätautitohtori. Palpoimalla löytyy nopeasti maksat, pernat ja munuaiset. Täytyy tunnustaa, että tässä hän on erinomaisen hyvä. Ja kun Esko toteaa kaiken olevan kunnossa, voimme molemmat rentoutua ja lötkähtää pitkin pituuttamme ihmisihmisten masujen päälle.

Minä uskon enemmänkin pehmeisiin arvoihin ja hienotunteiseen hierontaan. Minulla on valttinani tosin se, että tunkeudun yleensä Eskon ja kisumummon pään väliin. Ja vain otan siinä paikkani. Esko yleensä luovuttaa ja menee jalkopäähän. Kisumummo joskus tuhahtelee jotain, mutta kun katson sitä suurilla, oransseilla silmilläni, saan yleensä silityspalvelua.

Jos kisumummo haluaa vielä nukkua ja kääntyy tahallaan kyljelleen, nousemme molemmat kuin kamelin selkään ja yritämme tasapainoitella siinä. Kuvittele, yhteensä lähes 15 kiloa brittiläistä! Eskolla on minua ronskimmat otteet. Jos kisumummo ei käänny tästä uudelleen selälleen, hän kaivautuu peiton alle ja antaa massagen lisäksi ihokuorinnan. Koko kylki kertaheitolla. Jos tämäkään ei auta, alkaa mäiskintä suoraan naamaan. Yleensä silloin kisumummo joko kääntyy selälleen tai lennättää meidät molemmat ulos. Se on kyllä epäreilua. Minähän en ole tehnyt yhtään mitään. Korkeintaan vähän yllyttänyt tyhmää veljeäni. Ja siitä hyvästä annan Eskolle vähän kissalöylytystä.


                                                                  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti