Monsieur Napoleon Bonaparte
Kisuenoni otti myös kissan. Maalaistalosta. En voi ymmärtää,
mitä ihmisihmiseni näkevät tuossa maalaismöllikässä. Kehuvat häntä
täydelliseksi kissaksi. Olen tästä tyystin eri mieltä. Ensinnäkin Napoleon
alias Napsu on oranssiraidallinen. Veljeni Esko oli tosin myös pentuna
raidallinen. Häneltä meni todella kauan häivyttää ikävät vaaleat kohdat turkistaan.
Minä sen sijaan olen ollut aina täydellisen pikimusta. Silloin, kun vielä kävin
kissanäyttelyissä, tuomarit hullaantuivat turkistani. Vaikka kuinka pöllyttivät
sitä ja yrittivät löytää sieltä virheitä, niitä ei todellakaan ole.
Alusturkkini on paksu ja tuuhea ja päällisen peittävät mustat, kiiltävät
karvat. Niin, minunhan pitikin puhua Napsukasta…
Napsulla on ihmisten mielestä ihana turkki. Ei pudottele
karvoja ollenkaan. Hän ei todellakaan ymmärrä, miten kovaa työtä on karistella
ja karvailla kaikki valkeat viltit ja vaatekasat. Se ei ole mitään pentujen leikkiä.
On kömmittävä kisupapan vaatekomeron hyllylle, kieriskeltävä niin kauan, että
saa tehtyä pehmoisen kolon college-paitojen tai mikä parasta, valkoisten
kauluspaitapinojen keskelle. Sitten on keskityttävä todella. Oltava ihan hiljaa
ja pudoteltava vähitellen höyhenenkevyesti mustia karvoja niiden päälle.
Onneksi kisumummo on ymmärtänyt laittaa ihan meitä varten valkean, pehmeän
viltin eteisen kirjakaapin päälle. Siinä voi rauhassa karvailla vaikka koko
päivän. Ja sitä me Eskon kanssa teemme vuorotellen. Mutta raskasta se on. Ja
vilttiä on käänneltävä aika ajoin, että sen saa joka puolelta kauniiksi.
Niin… Napoleonista. Kävin kerran Eskon kanssa kylässä
Napsulla. Esko ja tuo maalaistollo eivät tulleet lainkaan toimeen. Esko on yksi
jänishousu. Pelkäsi sitä pentua niin, että sähisi koko ajan kopan päällä.
Napoleon taas leikki kuningasta. Mikä hän tietysti onkin omassa kodissaan. Minä
taas en nähnyt edes koko pentua. Siis kirjaimellisesti en nähnyt, vaikka
ohitimme toisemme oviaukossa. En viitsisi koskaan tuhlata energiaani moiseen
mitättömyyteen. Kuljin vain kuin musta, pelottava pantteri ohi ja katselin
pitkin seiniä. Vieläkin kummastuttaa, mitä ihmeellistä tuossa
mantelisilmäisessä, pitkäraajaisessa, raidallisessa, syvän oranssissa kissassa
kukaan näkee. Pyöreät kurpitsankeltaiset mollukkasilmät ovat paljon kauniimmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti