Mietiskelyä

Kukaan ei olisi päältäpäin uskonut, millaisia ajatuksia ison pääni onkaloissa piileskelee. Tiedän, että ihan aina en näytä kovin älykkäältä, mutta ulkokuori joskus erehdyttää tarkkaavaisemmankin katselijan. Kun palvelusväki ja hölmö veljeni luulevat, että torkun tai peräti nukun, tosiasiassa pääni sisällä risteilee mitä erilaisimpia mietteitä ja innovaatioita.

Tänäänkin aamupäiväunien jälkeen pohdin maailmankaikkeutta ja sen laajentumista. Minun on vielä vähän vaikea käsittää, miten ääretön voi laajentua. Mihin se laajenee, jos se on ääretön? Onko äärettömän takana joku toinen äärettömyys? Silloinhan ääretön ei ole ääretön. En jaksanut mietiskellä tuota enempää, koska tuntui, että pääni alkoi laajentua liikaa. Pitää mennä taas joku päivä sen ihanan tytön koulukirjojen päälle makoilemaan, jos sivu sattuisi olemaan auki oikeasta kohdasta ja antaa vain tiedon imeytyä kapillaari-ilmiön tavoin kirjasta tuuheaa turkkia pitkin aivoihini.

Pentuna luin aina sanomalehdet tarkkaan, edestä ja takaa… ja väleistä. Niitä lueskelemalla opin paljon ihmisihmisten asioista. (Jos olet ihmetellyt, miksi puhun ihmisihmisistä, voin kertoa, että se johtuu siitä, että on olemassa myös kissaihmisiä ja kuulemma jopa koiraihmisiä. Mutta niistä kerron sinulle myöhemmin.) Ne eivät vain oikein osanneet arvostaa sitä. Jos olin lukenut lehden läpikotaisin, siis kirjaimellisesti täyteen kisunmentäviä aukkoja, sain yleensä häädön pöydältä lattialle. Tässä itsensä sivistämisessä oli siis huonotkin puolensa.

Olisi helpompaa olla vain tavallinen kissa, kuten veljeni Esko, joka nauttii enemmän ihmisihmisten seurasta kuin älyä kasvattavasta opiskelusta. Nyt tuntuu, että tiedän ja ymmärrän liikaa. Joskus olen todella huolestunut maapallon tulevaisuudesta: saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta. Silloin yleensä heittäydyn olohuoneen lattialle selälleni makoilemaan ja näyttelen torahampaitani. Se on vain luonnollinen reaktio kaikkeen tähän kaaokseen. Itse en halua tuhota mitään, vaan elää ekologisesti. Jos saan kärpäsen kiinni 46:n numeron tassullani, päästän sen hetken päästä vapaaksi. Sallikaamme kaikkien luontokappaleiden elää!

Säästän myös energiaa. Siitä syystä enimmäkseen lojun erilaisissa paikoissa ja venyttelen jäseniäni harkitun esteettisesti. Samalla voin pohtia Einsteinin suhteellisuusteoriaa rauhassa. En ole vielä aivan perillä kaikista kvanttifysiikan saloista, mutta minulla on aikaa odottaa, että siitä tule tv-ohjelma, jota voin seurata istumalla nenä kiinni ruudussa. Joskus kun oikein pörisyttää, vaihdan senkin säästövaihteelle, jota ihmisihmiset kutsuvat puluääneksi. Se on tietoinen valinta. En pysty olemaan sen ihanan tytön lähellä pörisemättä, joten energiaa säästääkseni vaihdan ajoittain viitosvaihteen päälle.

Joskus minua harmittaa laiska ja tyhmä veljeni niin, että on ihan pakko antaa hänelle kurinpalautusta. Hän ei muuten opiskelisi mitään muuta kuin ruokapussien sisällysluetteloita. Kaikki eivät pidä tästä käyttöteoriastani ja koulutusmetodista, mutta se on välttämätöntä.

Nyt suokaa anteeksi, minun on pakko lähteä koristekissaksi olohuoneen kaapin päälle. On muuten kovaa työtä olla koko ajan söpö. Tosiasiassa sain loistavan idean erään korkeamman matematiikan yhtälön nopeammasta ratkaisusta ja sen teoria vaatii vielä hieman hiomista.