Koiraihmisiä ja ihmiskissoja

Hei taas! Mukavaa tavata sinut jälleen. Mikä ihminen sinä koet olevasi?

Jotkut tapaamani ihmiset sanovat olevansa enemmän koiraihmisiä kuin kissaihmisiä. Ja näin todellakin on! Toiset näyttää ihan koiriltaan. Jonkun iso tukka tuo mieleen puudelin. Ärhäkkä luonne haukkuvan koiran. Kerran jouduin näykkäämään erästä koiraihmismiestä kädestä, kun tuli taputtelemaan täysinäistä masuani ilman lupaa. Koiraihmiset on vain silloin tällöin opetettava paremmille tavoille.

Suurin osa ihanista ystävistämme tunnustaa olevansa kissaihmisiä. Vaikka ne eivät kovin paljon kisuja muistutakaan, niiltä saa ihan hyvää palvelua. Ne silittävät ja rapsuttavat juuri oikeista paikoista ja osaavat sujuvaa kissalässytystä. Ja se on vielä plussaa, jos niillä on kotona palveluksessaan koira. Olemme Eskon kanssa aina erittäin otettuja, kun tällaiset ovat jättäneet typerät piskinsä kotiinsa yksin vinkumaan ja tulleet lellittelemään pelkästään meitä. Koiran tuoksu on jotenkin kumman kiehtova. Silloin on ihan pakko merkitä puskemalla näiden koiraihmisten kintut, kädet ja posket meille kuuluviksi.

Ja sitten on vielä ne kaikista parhaat: Ihmiskissat. Niitä on meille siunaantunut kaksin kappalein. Ykkönen on tietysti Mami – se ihana tyttö. Ja toinen on sen sisko, Kisutäti, joka tosin asuu Saksassa. Kaikesta näkee, miten oivallinen ihmiskissa sekin on. Käsivarret on kauttaaltaan arvilla edeltäjämme toimesta. Kyllä meidän Kisuenotkin on hyvää vauhtia harjoittelemassa ihmiskissoiksi, mutta miesihmisille tämä ammatti vain on vähän haastavampaa hommaa.

Ihmiskissoiksi pyrkiville on tiettyjä vaatimuksia. Ensinnäkin olemuksen pitää olla riittävän rento. Joskus jopa vetelysmäinen. Mami ja Kisutäti osaa tämän taidon ihan mahtavan hyvin. Ne lojuu ihanasti pitkin pituuttaan sohvalla, tekemässä sitä, mikä on kisun elämässä kaikkein tärkeintä: siis ei mitään. Ja silloin minulle ja Eskolle on taatusti paikka varattuna masun päällä.  Siinä sitten voidaan yhdessä rentoutua tunti tolkulla raskaiden, pitkien päiväunien jälkeen.

Kisupapan masulle kyllä mahtuu!

Toinen ehdoton ominaisuus on hyvä venyttelytaito. Mami on urheilija ja niiden pitää venytellä joka päivä. Aina en tosin ihan erota, mikä on urheiluvenytystä ja mikä on muuta vetkuttelua. Mutta molemmat sopii minulle yhtä hyvin. Kun mami rentoutuu olohuoneen lattialla mitä kummallisimmissa asennoissa, mikä menen tietysti mukaan auttamaan ja näyttämään mallia kisuvenyttelystä. Siinä me pötköttelemme vierekkäin tovin jos toisenkin. Joskus saatan jopa kierähtää selän kautta toiselle kyljelleni, jos sille päälle satun. Kun Kisumummo taas venyttelee, Esko menee mielellään vaikka takaliston päälle painoksi. Näin saadaan yhteisvoimin kunnon syvävenyttely aikaiseksi.

Tässä venyttelen Mamin kanssa

Minä olen muuten yrittänyt nyt olla aika hissun kissun. Eskoa on kiidätetty jo kahdesti sairaalaan tiputukseen. Hän todella inhoaa lääkkeiden syömistä. Masu tulee kuulemma niistä kipeäksi eikä ruoka maistu. Kuvittele! Eskolle ei maistu ruoka. Osa on tietysti vain teatteria. Kyllä olen nähnyt, miten yöllä salaa käy ruokakupilla. Haluaa vain enemmän huomiota, luulen minä.

No, enivei. Alkuviikosta, kun Kisumummo taas tunki väkisin kammottavan kokoista tablettia Eskon suuhun, hän oksensi ja heittäytyi suorilta jaloiltaan kyljelleen. Jäi sen jälkeen siihen makaamaan ja leikkimään kuollutta. Siitä taas lähdettiin pillit vinkuen. Esko tuli illalla vähän paremmalla tuulella takaisin, kun lääkäri oli luvannut, että pillerit saa heittää nurkkaan (siis nyt tarkoitan sitä, että niitä ei tarvitse käydä sieltä enää Eskon sylkemisen jäljiltä hakemassa ja yrittää sulloa uudelleen suuhun) ja Eskon pitää nyt ruveta syömään oikein kunnolla. Ja senhän hän osaa! Mitä nyt pari päivää leikki kuningasta niin, että Kisumummo ja Mami kävivät syöttämässä häntä pikkulusikalla makuusalissa. Esko on niin kesy, että syö jo kädestä. Haha! Lääkärissä Esko oli söpöstellyt niin, että ne eivät meinanneet päästää häntä kotiin. Lellikki! Pakko tunnustaa, että on ihan mukavaa, kun koko kisuperheemme on taas koolla.

Esko on entisellään. Ruokaa löytyy jo omatoimisesti.

Ja sitten voi käydä masun viereen pötköttämään.