Pahan päivän varalle

Juuri kun kerroin sinulle Eskon lievästä paino-ongelmasta ja siitä… hmm… struviittivaivasta, hän sairastui. Hiekkalaatikosta oli löytynyt jotain sellaista, mitä siellä ei saisi olla, ja ihmisihmiset olivat sitä mieltä, että struviittihankaluus oli uusiutunut. Lääkäriin siis.

Jostain syystä kisumummo kantoi esille meidän molempien kantokopat. Eskolla on sen verran hitaat hoksottimet, että hän meni makoilemaan heti omaansa. Siellä on sisällä aika ihana valkoinen karvapehmuste, joka kieltämättä tuntuu mukavalta masun alla. Koska Esko oli sairas, enkä minä, kiersin kopat kaukaa. Enhän ollut lähdössä minnekään. Minulle on luvattu, että saan olla kolme vuotta kotona. Ja nyt on vasta mennyt kaksi ja puoli. Kisumummo toi minun koppaani vielä salongin puolelle, mutta sen verran järkeä päässäni on, etten mennyt lähellekään.

Sen vielä ymmärrän, että Eskoa viedään pii-paa lääkäriin, mutta en sitä, että minut kaapattiin pahaa aavistamatta siinä samalla mukaan.  Tungettiin väkisin koppaan ja sitten tuli lähtö. Se oli kauheaa! Esko huusi koko matkan takapenkillä, mutta minä päätin tekeytyä näkymättömäksi, enkä päästänyt pihaustakaan kurkustani. Ajattelin, että jos olen ihan hiljaa, minut ehkä unohdetaan.

Yleensä kisulääkärissä on ihan mukavaa, koska aina otetaan Esko-Pesko ensin ja häntä ihastellaan kovasti. Ja kun tulee minun vuoroni kömpiä kopasta ulos, kisulääkäri haukkoo henkeä, miten minä olen vielä kauniimpi. Miau! Mutta nyt oli tosi kyseessä ja olin lievästi sanoen stressaantunut itseni ja hieman myös Eskon puolesta.

Minulle päätettiin antaa rokotus ja kotiin matolääkettä. Tablettejahan minä en syö. Yök! Oletko koskaan yrittänyt antaa kisulle lääkettä? Ohjeet kaikille kissoille löytyy osoitteesta:

http://www.kumikana.org/huumori/laakitseminen.php

Olen tunnollisesti noudattanut tätä periaatetta ja siksi matolääke annetaan minulle nykyään salvana niskanahkaan. Se on paljon miellyttävämpää eikä kuluta energiaa läheskään samalla tavalla kuin tabletit.

Jostain kummasta syystä kisulääkäri päätti tarkastaa hampaani ja totesikin siellä pientä ientulehdusta. Tästä en pitänyt. Minussako olisi jotain vikaa!? Siispä purin lääkäriä nasevasti käsivarteen. Olin salamannopea. Olisitpa nähnyt lääkärin ja kisupapan ilmeet, kun hetkessä muuntauduin takaisin pehmeäksi nalleksi. Haha. Siitä saitte. Lääkäri totesi myös, että olen sen mielestä hieman ylipainoinen. Se ei voi pitää paikkaansa. Minähän olen täydellinen joka kohdasta. Olen vain vähän isoluinen.

Mutta Eskon tuomio oli ankarampi. Nyt laihdutuskuurille ja vähän äkkiä. Kun kuppiin ilmestyy ruokaa, Esko ryntää juoksujalkaa ja syödä rouskuttaa, minkä ehtii. Minä yritän sanoa, että pitää jättää vähän pahan päivän varalle. Nyt hän on ottanut hieman neuvoista vaarin. Eskolla paha päivä vaan tulee vähän nopeammin kuin muilla. Noin puolen tunnin päästä.

Esko saa lääkettä nyt 1½ tablettia kaksi kertaa päivässä. Näkisitpä mikä show siitä tulee. Tämä on kisumummon tehtävänä. Ensimmäisellä kerralla oli kisueno kylässä ja se onnistui kahdestaan kohtalaisesti. Esko ei ole vielä yhtä taitava välttelemään pillereitä kuin minä. Nyt kisumummo ottaa avukseen viltin ja kosolti kärsivällisyyttä. Alussa ei mennyt niin kovin hyvin. Esko nieleskeli kaikki tabletit vähän kuin vahingossa. Eilen illalla hän vihdoin onnistui sylkäisemään puolikkaan tabletin karvamaton uumeniin eikä sitä sieltä enää löytynyt. Yleensä veljeni tekee sen tyhmyyden, että jemmaa pilleriä poskessaan, tunnin kaksi, mutta sen jälkeen sylkee sen lattialle ja alkaa peittää jätöksiään. Tähän raapimiseen palvelusväki sitten havahtuu ja kaikki alkaa alusta. Jostain syystä kisumummo päätti leikata Eskon kynnet tänään keskellä viikkoa, vaikka meillä on manikyyri vasta sunnuntaina. Löysin keittiöstä myös käytettyjä laastaripaketteja. Hmmm...??

Tästä linkistä löytyy kissa ottamassa lääkettä. Todennäköisesti huumattu. Vai olisikohan se jokin lelurobotti?

https://www.youtube.com/watch?v=aWlpsTh6ddk

Ja näin se oikeasti menee.

Eskolla on myös silmätulehdus. Minäkin aloin myötätunnosta vuodattaa kyyneleitä ja nyt tiputetaan kauniisiin oransseihin silmiini lääkettä kolmesti päivässä. Se ei minua haittaa. Saanpahan taas vähän enemmän huomiota. Miau!