Syysmietteitä

Eikö ole komeat tulet! Ihan itse sytytin.

Huomasitko, että nyt se on tullut! Syksy siis. Ja kylmät ilmat. Tuuli puhaltelee meidän nurkista aina välillä sisään ja tassuja  palelee. Hitsi.

Mutta kesä on ihanaa aikaa. Silloin on kärpäsiä, jotka vain odottavat metsästystä. Joskus niitä on hankala saada kiinni, kun livahtelevat ikkunan väliin. Yritän tunkea mukaan, mutta jostain kummasta syystä en mahdu vaikka kuinka pusken ja pusken. Ja vaikka miten yritän tassulla koputtaa lasiin, että tulkaa jo sieltä ulos, niin ei. Siellä ne vain pärisevät houkuttelevasti, mutta mitenkään niihin ei pääse käsiksi. Ei ennen kuin on ikkunanpesupäivä. Ja silloin niistä ei ole enää mitään iloa. Maata lötköttävät selälleen karmin päällä ja Kisueno heittää ne pesuveden mukana pois. Harmi harmi.

Kesässä parasta on aurinko. Yleensä menen jo varhain aamulla odottamaan sitä keittiön työpöydän päälle pitkälle. Siihen paistaa koko aamupäivän ihanasti. Musta paksu turkkini kerää sopivasti lämpöä talven varalle. Tai niinhän sitä luulisi. Aurinko ei ole nimittäin oikein luotettava. Kun havahdun mietteistäni (tai pikku nokosistani), sitä ei näy enää missään. Pitää mennä oikein ruokasalin pöydälle ja yrittää katsoa ikkunasta, minne se meni. Silloin Kisumummoon tulee vauhtia. On hupaisaa katsella, miten se läiskyttää käpäliään yhteen ja huutelee:

”Kissa pois! Pois pöydältä! Se on K I S S A V A P A A - A L U E.”

En tiedä yhtään, mitä se tarkoittaa, mutta liika huutaminen sattuu herkkiin korviini ja yleensä siirryn vaivihkaa ikkunalaudalle. Vasta sitten se huokaisee syvään ja lopettaa, että saan rauhassa tarkkailla luonnon elämää. Joskus aurinko löytyy vasta olohuoneen paksulta matolta. Kyllä siinäkin on ihan mukava köllötellä, vaikka välillä pitääkin vaihtaa paikkaa, että saan imettyä kaiken lämmön itseeni.

Syksyllä on toisin. Talvesta puhumattakaan! Onneksi minua varten on ruokasalin lattialle laitettu paksu karvalankamatto. Jos lämmitys on päällä, heittäydyn kyljelleni makoilemaan maton päälle ja asettelen kaikki neljä somaa tassuani patteria vasten. Myönnettäköön, että tässä asennossa ei rentoudu kovinkaan hyvin, mutta tassut pysyvät lämpiminä. Pakkaspäivinä Kisupappa laittaa eteisen oven eteen lammasnahkaturkin, ettei meidän pikku anturoitamme vain palele. Oikein ystävällisesti ajateltu.

Esko on ulkokissa. Hrrr.

Ihmisihmiseni ottivat vähän varaslähdön talveen. Kun ilma viileni ulkona, laitoimme yhdessä takkaan tulet. Nousemme aina Eskon kanssa uunin luukulle ja työnnämme päät sisälle auttaaksemme tulen sytyttämisessä. Nyt paistoimme uuniperunoita. Niistä tulee hyvä tuoksu. Tosin ihmisihmiset söivät ne kaikki. Minä en sellaiseen nokkaani pistäisi. Toisin kuin kynttilöihin. Ne ovat tosi ihania. En voi vastustaa lepattavaa liekkiä oli se sitten takassa tai kynttilässä. Pari kertaa tosin olen polttanut aika pahasti viiksikarvani. Siitä syystä meillä laitetaan kynttilät nykyään lasikupujen alle. Tuleen tuijottelu on niin rentouttavaa kaikkien syyskiireiden keskellä. Kuten värittämisen. Ja kutomisen. Esko hinkuu vielä pihalle, mutta minä aion pysytellä ainakin heinäkuuhun asti turvallisesti neljän seinän sisällä. Nyt on hyvää aikaa kerätä energiaa ensi vuotta varten Miau!

Tästä tulee villatakki.

Värittäminen on mukavaa. Nyt on menossa syyskuvat.

Aikuisten värityskirjoja saa kaikista kirjakaupoista. Parhaat on Positiivareiden. Niistä ei mene tussit läpi ja kuvat on niiin ihania.

http://www.positiivarit.fi