Kirkasta valoa ja askartelua

Hei taas! Onpas ulkona pimeää. Suorastaan ihanan hämärää aamusta iltaan. Nyt voi kisut ihan luvan kanssa viettää suloista kaamosta. Voi yöunien jälkeen pötkähtää aamupäivätorkuille ja lounaalta kömpiä suoraan sohvalle pikku tirsoille. Ja niin edespäin.

Otetaanpas kaikki tarvikkeet esille.

Sopivaa vaihtelua tuo jouluaskartelu. Siitä en koskaan halua jäädä paitsi. Tänä vuonna Kisumummo ja Mami ovat olleet aika kiireisiä reissatessaan Mamin kisoista toiseen, ettei olla ehditty askarrella kuin pikaisesti. Mutta kyllä se sujuikin rattoisan nopsasti, kun Esko ja minä autettiin oikein hartiavoimin. Siinä nauhat oikenivat, tarrat lensivät ja autoimme jopa korttipohjien levittämisessä. Tänä vuonna lähes jokainen saa sydänkortin. Aika somia ovat. Ja jokainen on yksilöllinen. Kisumummon taiteellisella silmällä laadittu.

Yhteistyö on poikaa.

Silmistä puheen olleen sain kirkasvalolampun. Kisupappa pyyhälsi eilen paikalliselle ostarille ja toi minulle sellaisen. Se auttaa kuulemma kaamosmasennukseen. En kyllä ihan ymmärrä, mitä auttamista siinä on. Kaamosmasennushan on mitä hauskin asia.

No, joka tapauksessa, sen loisteessa voi lötkötellä ja lämmitellä kylmettyneitä tassuja.

Yle kertoo kaamosmasennuksesta 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/09/kirkasvalolamppu-maksaa-paljon-mutta-tehokas

että sen torjumiseksi voi lisätä liikuntaa. Minäkin olen ravannut rappuja ylös ja alas aika ahkerasti, mutta kohtuudella, ettei masennus vain katoasi ihan kokonaan ja etten menisi ylikuntoon.

Tassunlämmitin parhaasta päästä.

Askartelu on himohommaa.

Sydänterkut kaikille!

Kirkasvalolamppu auttaa parhaiten, jos on ihan sen lähellä. Sopiva etäisyys on 45 – 100 senttiä kasvoista. Lamppua ei kuulemma kannata tuijotella tuntitolkulla, vaan voi vaikkapa lukea lehteä sen valossa. Minusta parasta on pötköttää lampun edessä ja levähdellä sen lämmössä. Kiitos Kisupappa!