Kuvasarjoja ja sarjakuvia

Hei! Meillä kävi jouluna paljon vieraita, ystäviä ja lemmikkejä kylässä. 

Jännittävää on.
Varo, ettei hartiat tule kipeäksi!

Mami toivoi, että itse Joulupukki tulisi aattona. Ja tulihan se! Mami oikein istahti syliin ja lauloi. Ja sai kyllä paljon lahjoja. Niin kiltisti on ollut. Me ei Eskon kanssa niin kovin välitetty tästä yllätysvieraasta, mutta kun lähti, alettiin heti auttaa lahjojen avaamisessa.

Ensin pitää tutkia, mitä ollaan saatu.

Ja sitten vielä vähän tarkemmin.

Pakettien kestävyys on testattava.

Olisiko pohjalla vielä jotain...?

Tää näyttää olevan Eskolle.

Me saatiin Oulun Kisutädiltä oma lemmikki. Tosin yhteinen. Siis puoliksi. Kun sitä jahtaa takaa, se vinkuu. Haha! Ja kyllähän me sitä jahdataankin. 

Ihan kiltti on, vaikka näyttääkin kieltä. 

Ehkä hauskin jouluvieras oli Kisuenon Kisutyttöystävän koira. Cindy on nimeltään hän. Aika söpö – koiraksi. Mutta vähän leuhka. Ei ollut meitä näkevinäänkään. Mutta suotakoon se sille. Me osataan olla kyllä aika pelottavia, kun hiiviskelemme hipihiljaa mustina panttereina vaan. Kisutädin antama lemmikki kyllä piilotettiin siksi aikaa, kun Cindyllä on tapana nylkeä kaikki hiiren kokoiset ja sitä pienemmät.

Söpö lelukoira.

Ei ole näkevinäänkään, huomaatko?!

Toivottavasti sinullakin oli hauska joulu. Meillä oli. Napsu-serkusta en tosin tiedä, kun joutuu aina olemaan koko joulun yksin kellarissa. Mutta se on hänen ihan oma vikansa. Miksi on sellainen kuningas. Monsieur Napoleon Bonaparte! Meidän sukulaisten kesken kyllä ihan Nape vaan.