Sääennustukset pitivät taas paikkansa. Kun Kisupappa lähtee
työreissulle jonnekin lämpimään, me saadaan rutkasti lunta. Ja niin kävi
eilenkin. Tiesin sen!
Lumi on ihana asia. Kaikesta tulee niin söpön pehmeää ja
valkoista. On hauska makoilla lämpimän patterin päällä ja katsella ulos pikku
hiutaleiden leijailemista alaspäin. Siinä voi viettää tunnin jos toisenkin ja
miettiä syntyjä syviä. Ja bonuksena pelottavat oravat pysyvät poissa
ikkunalaudoilta. Inhottavaa, miten ne kurkistelevat sisälle nokka lasissa.
Joidenkin mielestä nekin on suloisia, mutta petoja ovat, sanon minä!
 |
| Standardin mukaan tehty on. |
No, enivei. Kisumummo oli eilen töissä melkein koko päivän
ja kun se tuli kotiin, alkoi hankkiutuminen lumitöihin Mamin kanssa. Lapiot viuhumaan
ja harjat huiskimaan. Hienoa jälkeä tuli. Meillä on vain aika pieni piha ja
lumen määrä on tänä talvena ollut melkoinen. Kuulemma rannikolla kun sataa
lunta, sitä tuleekin roppakaupalla. Ja näin on.
 |
| Kisupapan auto leikkii lumiukkoa. |
Ennen matkaa Kisupappa oli tekemässä lumitöitä eikä kerta
kaikkiaan ollut muuta paikkaa kuormille kuin viedä niitä tien toiselle
puolelle. Eikös siihen tullut sitten naapuritalosta joku heppu seisoskelemaan
jouten oloisena. Kun Kisupappa ulkoili lumen kanssa, naapuri mulkoili
lumikasaa. Ja tokaisi, että lumet pitäisi kuskata omalle pihalle eikä tien
varteen. Jos joku tulee Kisumummolle huomauttelemaan, se räpsyttelee silmiään
ja pyytää auttamaan. Huomauttelijat häipyy alta aikayksikön omille pihoillensa
ja mulkoilevat sieltä turvallisen matkan päästä.
Olen kovasti pohtinut sitä, kenen lunta se on, joka
taivaalta satelee? Jos se tulee ajotielle, se on kuulemma kaupungin lunta. Iso
iso traktori tulee (aina vasta muutaman päivän päästä) ja ajelee lumet
jalkakäytävälle meidän portin eteen. Ja siihen ne jäävät, kunnes meidän
palvelusväki kolaa ne pois. Koska silloin se on kuulemma meidän lunta. Jos
traktori päättää tulla vielä uudelleen ja ajaa ne lumet jalkakäytävältä pois,
tulee lasku perässä. ”Kaikkihan on maksettava, eikös juu…”, sanotaan
laulussakin. Ja poliisikin jo puuttuu asiaan, sanoo HS. Hih, sanon minä.
 |
| Kaunista on ja rauhallista. |
Mami ja Kisumummo tulivat sitten sisälle posket ulkoilusta
punaisina ja alkoivat keitellä kuumaa, paksua kaakaota - ja houkutella meitäkin
haistelemaan ulkoilmaa. Lumessa olisi kuulemma kisunkin mukava pyöriskellä. Me
Eskon kanssa pyöriskeltiin eteisessä. Haisteltiinkin. Kuistille asti ei sentään
menty, vaan pyörähdeltiin siitä takaisin takkatulen äärelle. Meillä on nyt
ulkoilut ulkoiltu ja mulkoilut mulkoiltu. Minä ulkoilen seuraavan kerran sitten
kesällä. Yleensä kesäkuusta elokuuhun. Tai riippuen ilmoista juhannuksesta
elokuuhun. Joku päivä. Tai jos tarkempia ollaan, ehkä heinäkuussa, jos on kärpäsiä ja
paistaa aurinko. Ehkä.
 |
| Kaunista on eikä yhtään oravaa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti