Kisoja ja kissoja

Joulun aikaan Kisutäti oli täällä siis Minionsien kanssa. Kisumamin Kisupoikaystävä kysyi oudon näköisenä, onko Kisutädilläkin Saksassa kissoja. Tähän se vastasi diplomaattisesti: ”Ei…. Vielä.”

Tiedän, että kyllä se heti ottaisi, jos sen Kisuavomies ei pelkäisi niin paljon. Kisutäti näki jo itsensä vetelehtimässä sohvalla ja silittämässä kisupentua sillä aikaa, kun Kisuavomies tyhjentää vessassa hiekkalaatikkoa samalla kun varaa rokotusaikaa pennulle ja kirjoittaa muistilappua, mitä eläinkaupasta pitää ostaa. Hihi!

Aika hyvä. Just sieltä... vielä vähän... Aaahh.

Minulla on ollut vauhdikas viikko. Kisumummo lähti vihdoin kellariin silityshommiin.  Minä menin tietysti mukaan, koska nautin silittämisestä kovasti. Siellä on minua varten oikein silityslautakin. Se on mukavan pehmeä ja riittävän iso, että voi venyttää itsensä oikein kunnolla pitkäksi ja litteäksi. Vinkkinä kaikille, että näin silitettävää pintaa on enemmän.  Mankelointi ei ole niin minun juttuni, vaikka siinä tulisikin aika litteää jälkeä.

Viikonloppu oli aika jännittävä. Mamilla oli kisat ja tietysti kissat myös mielessä. Kilpailuja oli niin paljon joka puolella, että kaikki aika meni tulosten seuraamiseen ja omiin kisoihin valmistautumiseen. Hopeaa tuli ja loppukisapaikka. Jess! Hyvä Mami! Palkintokaapissa alkaa olla ahdasta. Ihmisihmiset on jo siirtäneet ilman lupaani minun upeita ruusukkeitani ja mitalejani syrjemmälle, että Mamin pokaalit mahtuisivat paremmin. No, annetaan Mamin nyt nauttia. Käyn sitten myöhemmin järjestelemässä kaapin uuteen uskoon.

Esko ttutkii kisatuloksia silmä tarkkana.

Hei! Älkääpä tönikö siellä! Kaikki mahtuu kyllä.

Viisaampana annan periksi.

Kisumommo antoi meille vanhan koirapannumyssynsä, kun hän sai joulupukilta uuden kisumyssyn. Meillä tuli vähän nokkapokkaa, kun Esko omii sen jatkuvasti omaksi reviirikseen. (Kisuilla pitää olla aina oma reviiri)

Oivallinen reviiri. Pehmeä ja sopivan kokoinen.

http://www.elaintieto.fi/lajit-complete-info/kissa/kissa-luonnossa.aspx

Päinvastoin kuin Eläintieto väittää, meille brittiläisille herrasmiehille riittää reviiriksi ihan hyvin pikkuinen pahvilaatikko, mini-Ipadi tai vaikkapa pehmoinen pannumyssy.  Minähän en ulos lähde, en ainakaan talvella. Täällä sisätiloissa riittää seikkailuja yllin kyllin. Ja kun päässä on tarpeeksi ajatuksia ja mielikuvitusta, niitä voi keksiä lisää.

Milloin me syödään?

Mamin mitalikaakaot.

Eskosta puheen ollen. Hän on vieläkin laihiksella. Ja se ei ole rakkaan veljeni oma ajatus ollenkaan. Ihmisihmiset nousevat ylös kuka mihinkin aikaan ja Esko pyytää kovaäänisesti jokaiselta vuorollaan ruokaa. Hän on jo alentunut maistelemaan ihmisihmisten eineksiä. Yök!, sanon minä.

Minun ei tarvitse lainkaan laihduttaa. Kuntoiluksi riittää venyttely ja aivojumppa. Sydänterkut kaikille! Miau!