Kuurusta

Tätä kauheutta ei voi edes oikein katsoa.

Hei! Napsu-serkku on leikkinyt kuurupiiloa erinäisissä paikoissa. Ensinnäkin, kun Kisumummo meni hakemaan arvoisaa Monsieur Napoleon Bonapartea (Nape) auton kyytiin, Napsukka piileskeli ansiokkaasti nojatuolin alla syöksyen tarmokkaasti välillä sängyn perimmäiseen nurkkaan. Edes valohiiren houkutteleva kajo ei saanut häntä esille. Isukin piti vallan ryömiä mahallaan ja litteääkin litteämpänä ahtautua huonekalujen alle kuin gekko konsanaan ja raastaa Napsu-parka esille. Sieltä sitten koppaan – ja minnekäs muualle kuin lääkärille.

Onneksi isukki hoitaa.

Tutkimushuoneessa Napsu jatkoi kuuruleikkiään. Eikä ihme olekaan, niin pahalta näytti kohtelu siellä. Veri pursui käpälästä. Toisessa paikassa kaula ajeltiin paljaaksi ja taas piikit esille. Vielä kauheaakin kauheammat koirat haukkuivat ihan seinän takana. Ei ihme, että kisu haluaa esittää näkymätöntä.

Varo! Etsi parempi piilo. Joku voi nähdä sinut!

Nyt on aika hyvä.

Tuo on vain karannut boa. Ei täällä ole kisua.

Napsu tarkistaa omat tietonsa.

Huh. Nyt kukaan ei näe häntä.

Työn touhussa.

Valmista tuli. Hieno, eikö totta!

Minä taas olen keskittynyt enemmänkin vappuaskarteluihin. Aloitin hyvissä ajoin, että tulee varmasti valmista. Minun bravuurini ovat paperiset huiskat. Niiden valmistaminen on ihan helppoa. Otat vain paperirullan, mikä tahansa rulla käy. Se voi olla vessapaperia tai talouspaperia, ihan mitä vaan. Käy kynsillä kiinni ja raasta vuorovedoin itseäsi kohti niin kauan, että rullasta irtoaa sieviä suikaleita. Niitä sitten levittelet ympäriinsä, niin valmista tuli. Pitäisiköhän laajentaa ja alkaa pitää ihan askartelublogia…? Ideoita kyllä riittäisi.